sunday,
dec 30, 2007
[vuosikatsaus]
Joululoman tiimellyksessä on tapahtunut asioita vauvavierailuista hajonneisiin pyyhkijöihin, Omenahotellista Tampereen levykauppakierroksiin ja Karkkilan baarista SingStariin (ysäriversio rullaa, pesin siinä kaikki). Olen jo itärajan tuntumassa ja tänään illalla on edessä paluu kotiin. Aika pop, vaikka en tiedäkään, miten tekisin huomenna illalla.
Iltakeskustelujen pohjalta olen myös päätynyt lopputulokseen, että Rydiger Reel olisi hyvä taiteilijanimi, tai ainakin huomattavasti parempi kuin Patemustajärvi Reel, joka toki on parempi kuin moni muu, esimerkiksi Jann Rose and Wild Avenue Reel. Tai Kakkakakka (Reel). Tai Hanna Anorectic Reel ja Dame Christus. Reel.
Koska myös vuosi 2006 tuli kerrattua blogissa vajaalla neljälläkymmenellä kysymyksellä, en ymmärrä, miksen tekisi niin myös vuoden 2007 kohdalla. Niin.
1. Mitä teit vuonna 2007 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
- Söin haggista.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
- En mielestäni tehnyt yhtään, ja jos tein niin tuskin siis pidin niitä.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Vauvoja on tullut tutuille ihan hillittömänä buumina. Varmaan Tuuli lasketaan jo läheiseksi.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Suvussa kyllä, ei kovin läheisiä kuitenkaan.
5. Missä maissa kävit?
- Suomen ja Iso-Britannian lisäksi kävin Irlannissa.
6. Mitä haluaisit vuodelta 2008 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2007?
- Lainaan edellistä vastausta: olisi kiva saada itsekuri toimimaan vähän pysyvämminkin. Lisäksi haluaisin valmiin gradun.
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2007?
- 16.1. ja 28.6. on ainakin toistaiseksi varsin hyvin muistissa.
8. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Selvisin hengissä ja melkein tyylilläkin sekä vaihdosta että työharjoittelusta.
9. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Tietokoneeni "korjaus"asennus oli aika floppi, tsih tsih.
10. Kärsitkö vammoista?
- Lohjenneesta hampaasta nyt ainakin. Muuten en tainnut juuri ainakaan lääkärissä käydä.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Teatteriliput itselle Avenue Q:hun ja Equusin toukokuussa.
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Käännän katseen kevääseen ja vastaan, että Jarin silloin kun mulla meni hermot. Ja minun silloin kun Jarilla meni hermot.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Kuitenkin joku semmoinen lukee tätä blogia, joten en vastaa. Ha-haa.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Tammi-kesäkuun vuokriin (johon meni noin 3000 euroa, pelottavaa mutta totta). Lisäksi upotin hostelli- ja hotellimajoituksiin ja matkalippuihin enemmän kuin koskaan. Ja ulkona syömiseen. Käytin myös iskän ja äidin rahoja huonekaluihin ja tekniikkahärveleihin ihan kiitettävästi.
15. Mistä innostuit eniten?
- Ainaskin Showstoppersista innostuin ihan täpöllä, ja vähän sisustamisesta myös.
16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2007?
- Day Elevenin Sleepwalkers taitaa olla virallisesti vuoden 2007 albumi. Yksittäisistä kappaleista kevään ykkösbiisi taisi olla Take Thatin Shine ja nyt loppuvuosi on mennyt Sammareiden Pääskysen merkeissä.
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Vuosi sitten oli niin suuri tunneskaala haikeudesta ja järjettömään jännittämiseen ja innolla odottamiseen. Nyt vain olen.
II. Lihavampi vai laihempi?
- Reilusti olen lihonut, että wuppiduu vaan.
III. Rikkaampi vai köyhempi?
- Samoissa pyöritään. Paitsi että elän koko ajan yli budjettini, joten keväällä tulen olemaan kovasti köyhempi.
18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Olisi pitänyt oikeasti liikkua enemmän (muutenkin kuin hyötyliikunnan merkeissä).
19. ...entä vähemmän?
- Juonut olutta.
20. Miten aiot viettää joulun?
- Taas vastaus vuoden takaa: jouluhan meni jo. Millan kanssa hengaillessa.
21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Istuisin lompakkoni päällä Bayswaterin pubissa maaliskuussa. Mutta minkäs teet.
22. Rakastuitko vuonna 2007?
- En.
23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Minähän oon tunnetusti tämmönen syöjätär.
24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Keväällä en katsonut telkkaria. Syksyllä lähinnä Heroesia ja Frendien ja Sinkkuelämän uusintoja.
25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En vihaile. Mutta tokihan joidenkin kanssa on välit huomattavasti viilentyneet.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Ai hitsin pitsi, luin jonkun tosi hyvän, mutta en muista! Mutta olin ihan täpinöissäni Dr Charlien kurssille lukemastani Diana Wynne Jonesin The Lives of Christopher Chantista. Myös Dr Charlien omista tuotoksista esim Timon's Tide kolahti aika kovin.
27. ...entä musiikillinen löytö?
- John McGregor valaisi syksyäni kovasti, Smashing Pumpkinsin löysin uudelleen.
28. Mitä halusit ja sait?
- Chillin' With My Gnomies -paidan vaikka.
29. Mitä halusit, muttet saanut?
- En saanut Rumban vuosikertaa joululahjaksi. Voi kyynel.
30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Oli kyllä kovasti elokuvatäyteinen vuosi, näin Kummisedän (ja kakkososan) ensimmäistä kertaa. Teatterissa nähdyistä keväällä nähty Science of Sleep ja lokakuussa nähty Sovitus tekivät suuren vaikutuksen. Muita hyviä oli mm. Pan's Labyrinth (mutta hyi!) ja Sublime.
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Järjestettiin Kristan kanssa isot kekkerit, jotka olivat virallisesti tuparit ja siinä sivussa mun synttärit. Join boheemisti valkkaria urheilutalon pihalla isosta viinilasista. Loukkaannuin ikävästä kommentista ja istuin rauhoittumassa parvekkeen lattialla ja kadotin ääneni viikoksi. Söin suklaakakkua. Join Irish Coffeeta Jokelassa.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
- Ei voi tietää, joku lottovoitto varmaan. Har.
33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2007?
- Tunikat ja bändipaidat. Ei samanaikaisesti.
34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Mese.
35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Gael Garcia Bernal, läääääh.
36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
- Syksyllä tuli puhuttua edarivaalien tiimoilta paljon.
37. Ketä kaipasit?
- Kaipasin monia ihmisiä, mutta esimerkiksi St Patrickin aikoihin ikävöimme Jussia. Cornwallin-reissulla taas kaipasin Jaakkoa Buden baariin. Nyt kaipaan Annaa.
38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Keväällä parhauksia oli, mutta Kiara ehkä ylitse muiden.
39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2007.
- It's beer o'clock.
she said she said @ 02:34 pm
[] [
link]
sunday,
dec 23, 2007
[pakahduskuolemia, ylikierroksia ja yksi levy]
Mautor oy:n pikkujoulukulttuuri-ilta ja toipumispäiväkin jo takana. Toipumista vaatikin, heittäydyin nimittäin ihan hurvittomaksi Semifinalissa ja join yhden oluenkin.
Oli kyllä kiva ja hieno ilta, vaikka - älkäätten kukaan minua mukiloiko - kaikilta illan artisteilta olenkin paremmat, tai ainakin minua koskettavammat keikat, todistanut. Rajattoman konsertissa vallannut tunnelataus kyllä oli aika mieletön, ja jopa minä, ikuinen joululauluvihailija, olin aika fiiliksissä niin vakavammista joulutunnelmoinnista kuin kepeämmästä potpuristakin.
Ja Jussi Chydenius laulamassa Tonttua oli kyllä pieni kuolema. Surunsekainen onni on se, ettei Jussi laulanut soolona kuin ensimmäisen säkeistön. Muuten olisi saatanut suurempikin pakahduskuolema olla käsillä. Moinen meinasi seurata jo
Petteri Sariolasta. En tajua, että kaikki ne äänet kuului siitä yhdestä kitarasta. Haluan levyn.
Kiinalaisen ravintolan ylikypsä tofu (ja kung pon cashew-pähkinöiden korvaaminen suolapähkinöillä, perkele) olisi ollut pettymys, jos ei olisi ollut niin järjetön nälkä. Uusin voimin siis Semifinaliin, jossa olin ensimmäistä kertaa (hassua). Voi, niin pieni! Ihan symppis paikka kyllä. Ajoitus oli täydellinen, oltiin paikalla ehkä 10 minuuttia ennen kuin Ville Leinonen aloitti.
Kuulkaas ihmiset. Minä en ymmärrä, että lämppäriä tullaan katsomaan enemmän kuin illan varsinaista esiintyjää. Tai ymmärrän kyllä sen, mutta en ymmärrä, että paikalta kehdataan poistua suurissa määrin artistien välissä - tai
kesken jälkimmäistä esiintyjää (paitsi jos se on ihan tosi huono, mikä ei nyt tässä tapauksessa kuitenkaan ollut oletettavastikaan syynä). Mitä kettua? Huonoja tapoja, kehnoa keikkakäyttäytymistä. Onko tästä olemassa jotain etikettiä? Pitäisi olla.
Olin aika väsynyt keikkojen jälkeen ja kävin hetkellisesti vähän ylikierroksilla ja puhuin siis taas sekavia. Eli normimeininki. Onneksi vahinko ei ole kovin pitkäkestoinen (juttujen kuulijoiden kannalta olen kyllä tasapuolisesti pahoillani), koska nukkuminen on joululoman myötä löytynyt jostain. On aika outoa, kun ei koko ajan ole yltiöuupunut. Friikkiä.
Kävin eilen viemässä Empulle joululahjan ja istuin hetken kylässä. Uudessa kodissa näytti kivalta ja seinillä oli tekemiäni juttuja vuosien varrelta (esimerkiksi pala abikalenterista ja 22-vuotiskortti). Tulin tulokseen että olen ainakin joskus ollut hulvattoman hauska. Hienoa. Sain joululahjani ohella myöhässä synttärilahjani, joka oli Ron Mossin levy. En kestä. Joulukorttina taas toimi hirveä baarikuva Onnisten vessasta vuodelta 2002. Yhdistelmänä tämä on sellaista laatua, että kieltämättä aloin saman tien hautoa hirmuista kostoa Empun tupareiden/synttäreiden kunniaksi. Ehkä silti hillitsen vähän, koska sovittiin eilen, että ollaan viimeinkin kakkalevyasteikolla nyt sujut ja voidaan tästä lähtien antaa vaan hyviä lahjoja.
Rocktaiteilija Mossin levyn lupasin (en suinkaan uhannut) antaa Jaakolle, kun Jaakko vuorostaan täyttää 25. Hieno neljännesvuosisadan kiertolahja, moisia synttäreitä kun on kaveripiirissä nyt monena vuotena putkeen. Saattaa tietysti olla, että kiinnyn levyyn liikaa seuraavan yhdeksän kuukauden aikana, enkä malta siitä ajan tullen luopua. Ja paljon todennäköisempää on, että Jaakko laskee sen varaan.
she said she said @ 11:55 am
[] [
link]
friday,
dec 21, 2007
[kielipoliisin pulmakulma]
Lihakset on edelleen kovin jumissa ja kaikkialle sattuu. En kannata moista toimintaa.
Olen taas ihan fiiliksissä Millalle hankkimistani joululahjoista, haluaisin antaa ne jo nyt. Hitto olen huono. Aion silti vuosittaiseen tapaani sinnitellä aattoon.
Muuten en ole erityisen joulutunnelmissa vieläkään - vaikka kävin tunnelmannostatusmerkeissä Hennan kanssa katsomassa Joulutarinankin. Voi Mikko Leppilampi, tuo vakituinen inhokkini.. ei se nyt ollut yhtään oikeassa paikassa. Lähinnä vaan nauratti, kun Mikko kiehkuroineen oli kuvassa. Muuten kyllä ihan hyväntuulinen ja kaunis elokuva (olen edelleen sitä mieltä, että Hannu-Pekka Björkman rullaa). Mutta mitä hittoa tapahtui viimeisen kymmenen sekunnin aikana? Latisti niin täysillä, että tekisi mieli mukiloida joku.
Tänään vietämme kulttuuri-iltaa Helsingissä. Ohjelmassa on Rajaton Kulttuuritalolla ja Ville Leinonen & Sammarit Semifinalissa. Ja oletettavasti ruokaa jossakin siinä välissä. En ole henkisesti latautunut kahteen (tai kolmeen) perin erilaiseen musiikkitapahtumaan lainkaan, ruaaa! Mutta ehkä kestän. Musiikin pitäisi perinteiden ja mieltymysten valossa olla hyvää ja seurankin kokemuspohjan mukaan mukavaa. Koitan olla murehtimatta, ettei pikkujouluiltaidean isä pääsekään itse paikalle, vaikka kieltämättä harmittaa aika hitosti.
Meinasi mennä tiistaina yöunet, kun jäin pohtimaan suomenkielistä kielioppipähkinää. Miksi sanotaan että "minä tiedän / sinä tiedät / jne totuuden" mutta "tietää / tiedetään totuus"? En osaa tarpeeksi kielioppijuttuja pystyäkseni tuota selittämään ja olen liian laiska etsiäkseni vastausta mistään. Yhdistettynä ratkaisemattoman pulman tuomaan ärsytykseen, kombinaatio on huono ja turhauttava. Ja koska olen tehnyt asiasta julkisen, maineeni kielipoliisina on kohta kovasti vaarassa. Voih.
she said she said @ 01:54 pm
[] [
link]
saturday,
dec 15, 2007
[bilettävä robotti overload]
Nyt olisi joulu"loma" sitten. Koitan nyt viikonlopun olla stressaamatta mistään liikoja, mutta kieltämättä huolettaa asiat. Meh. Kesityn silti keveämpiin juttuihin täällä taas.
--
Ei ole salaisuus, etten juuri välitä kaupallisesta joulusta. Lahjat on mukavia ja ruoka aina hyvää, mutta en jaksa tuota markkinahumputusta. Tutun klassikon, eli marketeissa marraskuunalusta asti soivien ylipirteiden joululaulujen, sijaan ykkösinhokin paikasta kilpailevat:
1. Ei niinkään kaupoissa ihmisten tiellä parveilevat lapset vaan lasten vanhemmat, jotka pinna kireällä huutavat lapsille ja aiheuttavat sivullisillekin vaivautuneen olon ja pahan mielen.
2. Lelumainokset telkkarissa. Mihin kukaan lapsi oikeasti tarvitsee "puhuvaa" mekaanista papukaijaa, oppivaa robottia ("oppii uusia asioita - myös bilettämään!"), Spiderman-lelusarjaa ja lavasteita (joilla voi uudentaa kolmosleffan tapahtumat, Sandmanin dekapitointi mukaan lukien) tai muita vastaavia turhakkeita? Riemastuttavaa huomata, että tamagotchien kaltaiset ysäriklassikot on tuotu uusien päivitysten myötä takaisin markkinoille.
Takaisin markkinoille on muuten tuotu taas myös ne japanilaiset muumitalot. Epäilen silti, että talot on vaan kaivettu varastosta uudelleen esille, sillä ne ovat ihan alkuperäisessä kuosissaan. Ja varastoon niitä todennäköisesti on jäänyt siksi, että ne olivat jo 90-luvulla tosi rumia (halusin silti itsekin sellaisen, onneksi en saanut). Muumitalojen hyvä puoli on se, että niillä voi sentään kehitellä omia leikkejä (vaikkakin tutuilla hahmoilla) eikä mielikuvitusta haudata ihan täysin.
En nyt tekopyhästi väitä, ettei minulla olisi lapsena muka ollut turhia (trendi)leluja tai että haikailisin käpylehmiä, mutta joku raja tässäkin tavarahysteriassa on pakko olla. Ahdistaa.
--
Random: olen viimeinkin perehtynyt Mokoman uuteen pintakuuntelua pitemmälle. On se ihan oikeasti hyvä. Tällä hetkellä oma suosikkiraita taitaa olla Irvikuva (tärkeää tietoa, kyllä).
Random 2: haluaisin tehdä jouluksi tofu- ja avocadoherkkuja.
she said she said @ 04:30 pm
[] [
link]
sunday,
dec 9, 2007
[kiitettävän kirjoittaja]
Luopumisen tuskaa. Pakon edessä olen joutunut käymään läpi viimeisen neljännesvuosisadan aikana kerääntyneitä tavaroita ja papereita ja uskomattoman paljon olen uskaltautunut heittämään pois. Kaikkea ei tosin voi, joten ne tavarat, jotka eivät häkkivarastoomme mahdu, saavat vielä jäädä pyörimään äidin nurkkiin.
Tänään tein päätöksiä lukioaikaisista koulukirjoista. Kieliaineiden kirjoista en tohtinut luopua, mutta monet muut saivat kyllä jo mennä. Muistiinpanoja pistin pois myös ihan urakalla (olenko joskus muka ymmärtänyt niitä matemaattisia juttuja? gasp!), mutta aineita ja esseevastauksia säästin ihan vaan omaksi ilokseni. Henkilökohtaisiksi suosikeikseni nousivat englanninkielinen historian tutkielma Shakespearesta ("one of the most important
novelists in history"), ranskan aine "Une journée dans ma vie en 2010" (olen naimisissa, teen töitä kotona ja minulla on espressokeitin, ettäs tiedätte) ja saksankielinen taidepläjäys "Mein Traumfreund" (unelmieni poikaystävä ei välttämättä ole hillittömän komea, mutta puhtaat vaatteet pitää olla - lisäksi poikaystävän tulee tykätä minusta, vaikka olen vaikea ja tykkään vampyyreista).
Ehkä silti suurin helmi oli ala-asteen peruja olevat kielioppivihko ja kotiainevihko. Valitettavasti kotiainevihossa oli vain yksi aine, selkeästi olen kirjoittanut edellisen täyteen. Onneksi silti kokonaisen kolmentoista rivin kaunokirjoitusteokseni laatu korvaa puuttuvatkin aineet. On hienoa tietää, että jo 90-luvun alkumetreiltä saakka minulla on ollut sana hallussa. Äitikin puhkuin ylpeyttä, kun luin tarinan ääneen ja täten osoitin että hyvät kirjoitusgeenit eivät suinkaan ole kohdallani menneet hukkaan, vaikka välillä olen uskaltautunutkin moista epäilemään.
Ja mitä sitä nyt muiltakaan pimittämään. Onneksi käytössäni on tällainen laajasti seurattu foorumi, jonka välityksellä voin jakaa kantaaottavia hengentuotoksiani myös menneiltä vuosikymmeniltä.
Musiikki on elämäni
Joillekkin musiikki on vain sitä, että joku rämpyttää kitaraa, joku paukuttaa rumpuja niin että menee kuulo ja että joku hoilottaa jotain näin: "hololoo lallallaa" "yök". Minulle musiikki on elämä. Olen soittanut viulua ja meinasin aloittaa rumpuja, mutta eihän siitä mitään tullut, sillä minä en ole kovasti harjoittelevaa tyyppiä. Kuuntelen kyllä paljon musiikkia kotona. Minulla paljon suosikkeja, joihin kuuluu mm: Queen Samuli Edelmann Popeda ja ym ym. Meillä on kotona urut, joilla soittelen melkein joka päivä. Lempi aineeni koulussa on Musiikki.9-
she said she said @ 04:44 pm
[] [
link]
saturday,
dec 8, 2007
[speed of facsimile]
Katsoin eilen Fast Food Nationin. Se joka sen komediaksi on luokitellut on väkisinkin ollut jossain hapoissa. Lisäksi vakavasti harkitsen jälleen täyttä kasvissyöntiä kasvispainotteisen ruokavalion sijaan. Olikin taas vierähtänyt aikaa reippahasti kunnon teurastamokuvista.
Wuppiduu.
Tenttiin lukeminen on äärimmäisen mielekästä etenkin silloin kun kirja tarjoaa relevanttia ja ennen kaikkea ajankohtaista tietoa:
"E-mail and fax are both transmitted in seconds from one location to another, or from one location to many others. [...] However, e-mail cannot transmit pictures. Fax transmits
bit-mapped images, essentially a pattern of dots that duplicates a page; words and pictures are all the same to a fax machine."
Fang, Irving.
A History of Mass Communcation: Six Information Revolutions. Focal Press, 1997. p 227.
Ääni- ja kuvatallennetekniikoita en viitsi edes mainita.
Sateinen myrsky joulukuussa tekee ulkoilun mukavaksi ja paikasta toiseen siirtymisen rentouttavaksi ja vaivattomaksi. Tätä kaipasinkin.
she said she said @ 12:44 pm
[] [
link]
monday,
dec 3, 2007
[virallinen kannanotto]
Seminaarini käsitellään tänään. (Yllättävän) vähän jännittelee, lähinnä siksi että se on aikamoista sisällötöntä tuubaa. Mutta mitäs tuosta, pääasia lienee että sain kuin sainkin rykäistyä 19,5 sivua edes jotakin määräaikaan mennessä. Keväällä sitten vähän paremmalla menestyksellä (uskokoon ken tahtoo).
Olen viime aikoina ollut kovasti tuohtunut milloin mistäkin asiasta, esim. Hermesetas-tableteista (mitä ne nyt on nimeltään?) ja Sepi Kumpulaisen nimmarin kumitusyrityksestä Kerubin kuppilan seinältä. Yksi isoimmista tuohtumisen aiheista on julkisella rintamalla kuitenkin ollut viime viikon jymyuutinen, aka XL5:n comeback (kiitos sähköposti-ilmoituksesta, A-L :P).
1. Uudet biisit on niinku ehkä aika tylsiä.
2. Mikä XL5 semmoinen on, missä on vaan kolme jäsentä, häh?
3. Siinä Elävän arkiston kehnossa dokumentissa Mika kovasti vakuutteli, että vaikka ajatus on heitetty ilmoille, se on yhteisesti tyrmätty ja comebackia ei ole luvassa.
Ainoa järkevä selitys on, että Mika ja Mica Ikonen ovat kuin ovatkin oikeasti kaksi eri persoonaa ja nyt tuo toinen on ottanut vallan sympaattisen Mikan jäädessä taustalle ja siksi päätöksetkin pyörretään. Voi voi.
(Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että ihan oikeasti en koskaan ollut mikään XL5-fani, vaikka sen ekan levyn omistankin. Ysäripoppisilmiö kuitenkin on sitäkin rakkaampi ja XL5 ehkä Suomen sisällä sen tyylipuhtain edustaja. Ja siksi tästä on mukava tuohtua.)
Piti olla tänään glögokänäjuttuja (virallisin termi ikinä). Eipä sitten olekaan. Onneksi Fangin kuusi informaatiovallankumousta on melkein yhtä mielekästä ajanvietettä.
she said she said @ 10:24 am
[] [
link]
