__________oh that's nice! ash in my tomatoes!

sunday, nov 25, 2007
[sunnuntaihuumorin kukka]

Oikeasti aion koota paketin, jolla puhkaistaan kupla yliopisto-opiskelijoiden älykkyydestä. Minä ja akateemiset ystäväni, osa 87535:

hanna sanoo:
Toissapäivänä oli huippu, kun etin MOT-sanakirjasta sanaa dikotomia.
suvinen sanoo:
:D
hanna sanoo:
Ei se ole juttu.
hanna sanoo:
Vaan se, ettei MOT tunne sitä.
hanna sanoo:
Tarjosi vaihtoehtoja:
hanna sanoo:
dikdik
dikdik-antiloopit
dikdik family
dike
diklooridifenyylitrikloorietaani
suvinen sanoo:
minusta se oli jo hauskaa.
suvinen sanoo:
dikdik?!!!
suvinen sanoo:
hihihih
hanna sanoo:
No sitäpä :D
hanna sanoo:
dikdik s el (kääpiöantiloopit) Swayne's dikdik (Phillip's dikdik)
suvinen sanoo:
!!!!
suvinen sanoo:
ihhihih
hanna sanoo:
Olin kirjaston mikroalueella ja hajoilin.
suvinen sanoo:
mahtavaaa
hanna sanoo:
en tajua, miten Swayne's ja Phillip's dikdik liittyy kääpiöantilooppeihin.
hanna sanoo:
Tosin hajosin myös tälle:
dike ['daɪk] s ks. dyke
2 dyke s (myös dike) ark lesbo, daikki
suvinen sanoo:
phillipin kääpiöantilooppi.. ihan jokapäiväinen ilmaisu. havainnollistava esimerkki!
suvinen sanoo:
:D
hanna sanoo:
Tästä lähin olen Superdaikki.
suvinen sanoo:
:D
suvinen sanoo:
nimesi vaihtui juuri puhelimeeni.
hanna sanoo:
Nuuuu!

she said she said @ 01:16 pm
[] [link]

saturday, nov 24, 2007
[dracula-krapula]

En jaksa. Kirjoitusmotivaatio on kadoksissa enkä jaksa miettiä hienoja sanamuotoja. Nukuttaa.

Valopilkku pakerruksen keskellä: olin eilen Kerpassa Hattusten levyjulkkarikeikalla. En ole Hattusia nähnyt livenä muistaakseni sitten syyskuun 2004, joten oli jo aikakin. Voi pojat! Toinen loistavuuskeikka viikon sisään, ihanainen Rokumentin päätösklubi viime sunnuntailta kun on edelleen tuoreessa muistissa. Olipa kyllä hirmu hyvä meininki ja uudet biisit kuulostivat varsin hyviltä. Sanoinkin Villelle, että levy menee hankintaan heti kun omistuksessani on enemmän kuin kaksi rahaa. Mikä ei valitettavasti ole välttämättä kovin pian. Harmitti kun piti poistua kesken, mutta kuulin Cinemaren kutsun.

Korvaukseksi tosin tein tyylikkäimmän kesken keikan poistumisen ikinä ja hiljaisena hetkenä huiskaisin lasituopin mennessäni lattialle. Ja luonnollisesti jätin pöytäseurueeni keräämään sirpaleet, kun itse huitelin jo kohti Tapiota pienehkön nöyryytyksen valtaamana. Hienoa.

Cinemaressa odotti sitten Christopher Lee ja Count Dracula. Vaikka kuinka yritti suhtautua elokuvaan vakavasti, se oli aika mahdotonta, kun oli oikeasti sellaista camp-tykitystä, että oksat pois. Asiaa ei kauheasti auttanut se, että käännöksestä vastasi ruotsinkielisten tekstien pohjalta joku englantia taitamaton henkilö, joka sai aikaan muutamia varsin hilpeitä hetkiä. Tai että Renfieldiä näytellyt Klaus Kinski oli ihan Teuvo Lomanin näköinen, ja joku yleisöstä jossain vaiheessa hihkaisi sen ääneen. Harvoin on elokuvissa tullut naurettua vedet silmissä noin paljon.

Olisi ollut kiva jäädä katsomaan lisääkin leffoja, mutta toisaalta tuo Dracula oli niin tajunnanräjäyttävä kokemus, että ehkä parempi, että tassuttelin kotiin ennen puoltayötä. Silti päätä särkee ja olo on nuutunut. Matti sanoi, että poden Dracula-krapulaa. Koska kiellän kofeiiniaddiktioni, en usko aamukahvin skippaamisella olevan mitään tekemistä asian kanssa ja siksi veikkaan Matin olevan oikeassa. En ehkä toivu tästä hetkeen, jos ikinä.

she said she said @ 11:49 am
[] [link]

wednesday, nov 21, 2007
[toppatakkipoppia]

Kauppakadun ajattelijaa lainatakseni, Yle pettää aina.

Katsoin eilen illalla Yle Teemalta Elävän arkiston ”dokumentin” poika- ja tyttöbändi-ilmiöstä. ”Dokumentti” lainausmerkeissä siksi, että paketti oli aika kamala. Täynnä asiavirheitä ja epäolennaisuuksia. Jos New Kids on the Block on ollut Helsingin jäähallissa keikalla (tai ainakin sen keikan takia tv-uutisissa) 1997, tai jos Dannyn sukunimi on Woods, minä olen Matti Inkinen.

Muutkin ulkomaiset edustajat oli kuitattu ihan liian pikaisilla välähdyksillä, vaikka Spice Girlsin opeteltu lehdistötilaisuus oli teennäisyydessään kyllä mieletön. Gary Barlowia, Robbie Williamsia, Brian Harveyta ja Terry Coldwellia olisin kuunnellut mielelläni pidempäänkin.

Ja miksi hitossa muutenkin lyhyestä puolen tunnin ohjelma-ajasta piti käyttää monta minuuttia Plus-yhtyeen livetaltioinnin esittämiseen. 1) Biisi oli tuhottoman tylsä. 2) Koreografiaa ei ollut, joten esityskin oli tylsä. 3) Mikä hiton Plus? Arvoa annan kyllä kunnon ysärireleistä. Hotpantsit ja platform-kengät, asiaa.

Ja voi niitä 7. taivaan tanssiliikkeitä. Hihihhhihii.

Arvoa tuolle ns. dokumentille toi Mika Ikosen haastattelut. XL5:n aikoihin en jamppaa sietänyt, mutta sittemmin olen alkanut symppaamaan kaveria aika kympillä. ”Mitä sitä katumaan. Toppatakit kesähelteellä, pelkät toppatakit ja housut. Laittaisin päälle vieläkin. …Tai sitten en.”

Pitäisi kaivaa jostain XL5 - Tosi iso vitonen ja ennen kaikkea joskus vuosituhanteen taitteessa videoimani poikabändi- ilmiötä paljon laajemmin käsittelevä dokumentti ”Love Me For a Reason” (propsit sille, joka tajuaa, mistä dokkari on nimensä napannut). Tai sitten vaan pyrkiä Ylelle töihin että saataisiin ilmoille asiapitoisempia poppidokkareita.

she said she said @ 11:37 am
[] [link]

thursday, nov 15, 2007
[jesuchristo superstar]

Allu piipahti tänään tuomassa Espanjan-tuliaisia (ai hitsi kun tuo näyttää edelleen minusta niin väärältä muodolta, mutta kaipa se on uskottava, että se on kieliopillisesti oikein). Nyt laukkuani koristaa ihan megahieno Jesucristo Superstar el musical -pinssi. Voi onnea.

Koko päivän on satanut lunta. Kävelin alkuillan hämärässä keskustasta kotiin ja ilmassa leijaili lumihiutaleita, ihan niin kuin elokuvissa. Taidemuseon ja Ahjon pihan valoissa näytti ihan uskomattoman hienolta (Koulukadun ja Koskikadun risteys hieman ehkä latisti tunnelmaa). Eikä ollut edes kylmä. Päähän sitten juolahti, kuinka hienolta mahtaisi tuntua, jos olisi tuollaisella ilmalla olla vastarakastunut. Nopeasti kuitenkin tajusin, että siinä vaiheessa olisi ehkä pää poksahtanut ja keskityin fiilistelemään leijailevia hiutaleita.

Toivottavasti lähipiirissäni kenellekään ei ole moista poksahdusta käynyt. Tai sitten muut eivät ole ihan yhtä fiiliksissä hiljalleen leijailevista lumihiuteleista taidemuseon pihalla.

Lisää tällaista säätä.

she said she said @ 09:31 pm
[] [link]

monday, nov 12, 2007
[plastik]

En saanut illalla unta, joten katselin televisiosta tovin World Music Awardseja. Juuri kääntäessäni kanavalle Beyonce oli spiikkaamassa lavalle Michael Jacksonia, joka pokkasi jonkin sortin elämäntyöpalkinnon (ja lisäksi Guinnessin ennätystenkirjan kunniaplakaatin maailman myydyimmästä levystä, onnea vaan Thriller).

Tuota..
O_O
..Olen aika vakuuttunut siitä, että itkevästä, hysteerisestä ja ekstaattisesta ihmismassasta huolimatta Michael olisi tehnyt itselleen ja maailmalle suuren palveluksen, jos olisi paikalle saapumisen sijaan lähettänyt vaikka videotervehdyksen. Kovasti retusoidun sellaisen.

Ihan totta.

Johtuiko sitten parin minuutin Michael-annoksesta vai mistä, en sitten saanut unta tunteihin kanavan vaihtamisen jälkeenkään.

2000-luvun Michael Jackson -näyttäytymisistä tuo lienee oikeasti yksi kamalimpia. Sen taitaa itse asiassa ylittää ainoastaan se eräskin legendaarinen energiavajetapaus. Halleluja.

--

Oho. Olinpa unohtanut, miten kivaa on katsoa tanssivaa 'N Synciä. Poikabändeistä ja tästä nimenomaisesta etenkin saa olla ihan mitä mieltä haluaa, mutta kukaan ei voi kieltää, etteikö pojilla olisi kyllä kropan käyttö hallussa (osaa ne minusta laulaakin, tyypit).

// edit: Michael Jacksonia sivuten - Chris Cornell. Lääh.

she said she said @ 07:58 pm
[] [link]

saturday, nov 10, 2007
[jakso: suihkugeelin yllätys]

Harvinaisen kamala viikko ollut sekä täällä että muualla. Koska en halua kommentoida näitä asioita yhtään sen enempää, tarjoan jotain ihan muuta. Tässäpä siis uusi jakso rakastetusta realitysarjasta Jännittävä Elämäni:

Samoin (tietenkin) kuin kaikki muutkin kosmetiikkatuotteeni, suihkugeelini lopahti tällä viikolla. Ostin siis uutta. Pari vuotta sitten jo hurahdin Palmoliven Aromatherapy-sarjaan. Suosikkini on lila Anti-Stress, joka paitsi tuoksuu hyvälle myös tavallaan toimii (placeboefekti) - myös dödönä. Punainen Sensualkin on hyvää aina silloin tällöin, mutta keltaisesta Vitalitysta en ole koskaan suuremmin innostunut.

Tällä viikolla sitten päätin heittäytyä ihan hurvittomaksi ja kokeilla jotain uutta. Luin kaupassa pullojen kyljistä pieniä pränttejä, joissa kerrotaan, mitä kyseisen suihkugeelin olisi tarkoitus tehdä. "Delight your senses" kuulosti mukavalta ja yhdistelmänä väriminttu, mustaherukka (jopa!) ja appelsiininkukka vaikutti myös lupaavalta. Otin siis tämän uuden vaaleanpunaisen tuttavuuden.

Geeli osoittautui ihan kelvolliseksi, vaikka ei Anti-Stressin veroinen olekaan. Äsken suihkussa ollessani aloin tarkemmin sitten tarkkailla putelia. Jos olisin kaupassa huomannut, mikä tuoksun nimi on, kauppaan se olisi myöskin jäänyt. "Happyful" - mitä kakkaa, oikeasti?

(Jaakko joskus totesi, että joissain asioissani sukuni on varsin perusteellinen. Silloin kyse oli fetajuustosta ja pekonista, mutta ehkä tämän voisi jo melkein laittaa samaan kategoriaan, vaikkei ruoka-asia olekaan.)

--

Huomenna on isänpäivä, enkä taaskaan muistanut lähettää korttia. Voihan. Onneksi JIM-kanava hemmottelee kaikkia Suomen isiä puolestani: Alastonmallit nykkeilykehässä kello 00.00. "Ennen hyviä unia kauniita kuvia." Tämä lähentelee jo ehkä neroutta.

she said she said @ 11:41 am
[] [link]

sunday, nov 4, 2007
[make, väke, kake, looginen nainen ja kauko-ohjattava golfkärry]

Asia numero yksi. Ihminen on heikko ja helppo. Nyt minullakin on lastfm. En kestä.

Asia numero kaksi. Alkoholin eksessiivinen käyttö saa viime torstain jäljiltä jälleen jäädä. Paitsi että perjantain olotila oli ehkä hirvein ikinä, kuittailua ilmaantuu sekä sanallisessa että kuvallisessa muodossa jatkuvasti lisää. En kestä tätäkään. Mutta ainakin minulla on kaikkien todisteiden valossa ollut hauska ilta.

Siitäkin huolimatta, että katsoimme Samun ja Jarin kanssa Masters of the Universen. Tai ehkä juuri siksi. Oli kyllä pahuksen kiva hengailla poikien kanssa taas, tätä lisää!

Laatuleffailu jatkui eilen, kun vietettiin eilen nostalgia-aikaa Ollin kanssa katsomalla - kyllä! - Pikkupojat. Sen hienoutta ei pilaa mikään, vaikka tietoisuus omaan elämään hiipineistä hugorögstrandeista onkin ehkä inan kauheaa. Lisäksi Olli oli tehnyt kuuluisia mörköjä leffatarjoiluksi, olin kovasti otettu.

Käytiin myös Katjan kanssa katsomassa Kuvastin YT:llä. Vaikuttavaa. Kriittinen katsoja haluaisi taas nillittää joistain jutuista, mutta en jaksa. Siinä on nyt kyllä työryhmä osunut asian ytimeen kuitenkin. Hienoutta on se.

Illalla Pikkupoikien jatkoksi Mikkoon hetkeksi. Muistutus itselle: ei enää koskaan viikonloppuiltana. Arkena, ok. Mielellään aikaisin illalla. Muina aikoina voi mennä aina Jokelaan, jos jonkun ravitsemusliikkeen penkkejä on pakko kuluttaa, siellä oli taas mukavaa.

Tänään olen tehoillut reippaasti ja lenkkeillytkin vielä. Ja aion vielä tehoilla lisää. Ihan vähän vaan. Aina en ole huono lusmu.

she said she said @ 10:18 pm
[] [link]