Näin äsken tärähtäneen kuvan Jaakon pitkään piilotellusta Halloween-asusta. Menin siitä vallan pähkinöiksi.
hanna sanoo (17:56): <3 hanna sanoo (17:56): Mennääx naimisii? Jaakko sanoo (17:57): Vaik heti
On hyvä tietää, ettei tästä kylmästä maailmasta ainakaan romanssi ole kuollut.
________________________
she said she said @ 06:03 pm
[] [link]
tuesday,
oct 28, 2008 [testaa IQ nyt!]
Voi saasta. Ei VOI olla näin tehoton päivä, keskittymiskyky on taas jossain ihan muualla. Luentopäiväkirjat eivät etene toivotulla tavalla eikä oikein mikään muukaan. Arararrr.
Lennonin rapsuttelun ohella teen sitten hyödyllisiä asioita kuten makaan hömppäromaanin vieressä (en jaksa avata sitä) ja kaivan kaikkea horoskooppiroinaa netistä ("Meissä kaikissa on feminiininen ja maskuliininen puolemme, mutta tuskin keneltäkään muulta sujuu roolin vaihtaminen yhtä luonnikkaasti kuin Vaakanaiselta"). Kehonhuoltoonkaan ei viitsi mennä, kun kuitenkin saan jonkun superyskäkohtauksen ja se siitä sitten. Optimismi kunniaan!
Toisaalta ehkä muutaman tunnin nukkuneelta lenssuilijalta ei kannata ihan hirveitä määriä optimismia odottaakaan. Voisko tää lahnaolo oikeesti vaan mennä nyt pois?
(Manamanamana.)
Mutta hei! Facebookin käännetyt mainokset rullaa ok! Luulin että "Oletko Britney Spears tai joku muu julkkis?" olisi jo jotain, mutta ei. Bongasin uuden suosikkini tänään:
Oletko tyhmä? Keskimääräinen amerikkalainen n älykkyysosamäärä on 98 Katso jos voit lyödä sitä! Testaa IQ nyt!
Jee, kaikki joukolla lyömään älykkyysosamäärää! Siitä luulisi mielenkin piristyvän.
________________________
she said she said @ 07:19 pm
[] [link]
sunday,
oct 26, 2008 [tampere, bow-wow!]
Suvin vierailu oli parhautta. Mystistä, miten ihminen pystyy hepuloimaan kaksi vuorokautta putkeen. Tai nauramaan munkkijutulle viiden vuoden jälkeenkin ihan kuin se olisi uusi. Cityn kekkerit Gigglinissä ei ehkä olleet mitkään loisteliaat, mutta Kuppilan livejukebox torstaina kylläkin. Kivat pojat. Menen takaisin.
Tästä lähtien pakotan Suvin aina Joensuuhun ennen kuin poistun sieltä junalla yhtään minnekään, yksin matkustelu ei ole enää mistään kotoisin perjantaisen viiden ja puolen tunnin loistokkuuden jälkeen. Mutta hei, historiallista. Ehkä ensimmäinen Tampere-reissuni, jonka päätteeksi en koe hillitöntä tarvetta muuttaa sinne (tai tänne, olenhan toistaiseksi edelleen Tammelassa). Ihan hyvä niin, ei tarvitse sitten taas potea kauheaa Tampere-krapulaa montaa päivää.
Ihan mukava silti nähdä ihmisiä ja keikkoja eli periaatteessa ei valittamista. Yksityiskohdissa toki olisi paljonkin, en vaan jaksa mennä niihin :)
Kaksi pätevää tapaa ilmaista sama asia tehokkaasti tekstiviestissä: 1. "Kuule. Ismo Alanko Teholla pienessä olutnosteessa on aika ekstaattinen kokemus. Ihan vaan tiedoksi. En ehkä kestä tätä." 2. "Ismo ja Teho LÄÄH."
Ismo ja Teho olivat ehkä parasta, mitä viikonlopulla oli minulle tarjota, eilinen keikka oli kesän keikat potenssiin kiljoona. Disco Ensemble oli myös aikamoisen mainio, näin ekaa kertaa ikinä(!) koko keikan niiltä. Ja Hanoi oli Hanoi. Kastorin aikaan olin jo niin väsynyt, ettei oikein irronnut. Muille en lämmennyt sitten oikein senkään vertaa, mikä on vähän harmi, koska Underwater Sleeping Societyä odotin kovasti. Väsytti vaan vähän liikaa ja kun biisit ei valmiiksi niin tuttuja ole, niin oli vaikea tarttua mihinkään.
Uteliaisuussyistä oltiin myös Matthau-keikalla Sputnikissa perjantaina. Järjellä ajateltuna olisi voinut jäädä väliinkin, mutta tulipahan rokkipoliiseiltua takarivissä ihan antaumuksella sitten ja vieläpä hyvässä seurassa.
Ää. Pitäisi kai käydä täällä useammin, niin ei tarvitsisi parin päivän aikana juosta tukka putkella koko aikaa. On ollut lapsiperhekyläilyä, pariskuntakyläilyä, shoppailuiltapäivää, aamuhuonoilua, työtreffit, huonoa rokkielämää ja sitten vielä nuo keikat. Uuvutus! Uskoisin silti, että Karkkila tarjoaa aika hyvän vastapainon tälle.
Sanna haastoi minut kertomaan omituisuuksistani. Antaa mennä sitten, vaikka silkkihanskalla läpsäiseminen onkin mielestäni huomattavasti hienostuneempi haastamisen muoto.
Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."
1. Ulkona kävellessä katson aina, missä ohittamani kaivonkannet on tehty. On varmaan perua valimomuseoajoiltani, tämä myös selittää satunnaiset "Hei Högfors!"-huudahdukset.
2. Arvostan henkilökohtaista tilaa jopa suomalaisella asteikolla paljon ja vaivaannun heti, jos sitä rikotaan tulemalla puhumaan liian lähelle. Tästäkin huolimatta yhden kaverin kanssa päädymme aina puhumaan päät yhdessä ja naamat melkein kiinni toisessa oli se kuuluvuuden takia olennaista tai ei. Emme ilmeisesti osaa kommunikoida muuten.
3. Luurijuopumuksen iskiessä mutta järjen vielä pelatessa lähetän viestin itselleni ja kirjoitan loppuun, kenelle olisin sen oikeasti halunnut lähettää. Saa kirjoittamistarpeen pois systeemistä.
Pakko sitä on vähän kapinoida ja vastaan vaan kolmeen. Näin ollen en myöskään haasta kuin Millan, Katjan ja Suvin. Ja jos niitäkään ei huvita tähän ryhtyä, en pahastu.
________________________
she said she said @ 10:45 am
[] [link]
tuesday,
oct 21, 2008 [liikaa kahvia]
No niin. Kävin tänään katsomassa sen Aaltosen punkdokkarin. Punk ei oo ikinä oikeen ollut mun juttu ja tunnen noin yhden Puntala-aktiivin ikinä. Ja sitten verrattain lyhyessä Puntala-kohdassa, mitä mutta mitä, siellähän oli Juha ja vihreä lippalakki pystyttämässä härveliä, joka lipuksi sittemmin paljastui.
Loistohomma. Oon ihan skenessä, selkeesti.
Toinen loistohomma on, että Ukkosmaineen uusi levy on ennakkokuuntelussa poikien MySpacessa. Wu-huu! Valitettavasti se ihanainen fläpätifläp ei ole levylle sopinut, mutta onneksi kesääni ilostuttaneet Hiustesi tuoksu ja On Off ovat siellä. Korvaavat menetystä vähän.
Tänään olen myös: herännyt kerrankin ajoissa, tehnyt ranskan tentin, äänestänyt kunnallisvaaleissa, kirjoittanut luentopäiväkirjaa, kartoittanut ohjatusti vahvuuksiani työelämässä, angstannut punk-kurssista Arille, soittanut Emmulle pitkään projektina olleen maratonpuhelun, sankaroinut semisti puhelinsaralla muutenkin ja käynyt pitkästä aikaa kunnolla kaupassa. Aika hyvin vajaan kolmen tunnin unilla. Joista johtuen olen tänään juonut myös ihan liikaa kofeiinipitoisia juomia. Jiggity-jiggity.
________________________
she said she said @ 08:41 pm
[] [link]
monday,
oct 20, 2008 [feeling strangely fine]
Voi ranskan subjunktiivi.
Tajuan jo, milloin sitä käytetään (suurimmaksi osaksi). Sen sijaan en kyllä ikinä muista, miten se muodostetaan. Mutta on tämä jo puolet enemmän kuin viime yrittämällä. Näitä merkkejä seuraten opin muodostuksen kymmenen vuoden päästä. Loistoa.
Avasin loppuviikosta Pandoran lippaan ja kaivoin hyllystä pari vanhaa levyä laitettavaksi koneelle ja podille. Ja sitten löysin lisää ja lisää ja lisää.. Kaikki ihanat Eagle-Eye Cherryt ja Kentit ja Andreas Johnsonit ja Didot ja Semisonicit muut.
Perjantaina kävin myös Teatterilla Summaklubilla, oon niin punk. Vastoin ennakko-odotuksia selvisin hengissä ja haavereitta. Ja Amarilloon. Mutta jos en enää hetkeen valvoisi esimerkiksi aamuun, vaikka olikin aivan hyvä ilta.
Sanoo hän, joka on menossa Musiikki&Median aikaan Tampereelle. Fail.
________________________
she said she said @ 11:05 pm
[] [link]
tuesday,
oct 14, 2008 [and I could use a piece of duct tape]
Kuuntelin äsken Dashboard Prophetsia ja yhtäkkiä kaiken ysärigrungeilun keskellä alkoi naurattaa. Kah, tämähän on kuin viime perjantailta. Ja muutamasta muusta vastaavasta tilanteesta ihan vähän ajan sisään.
Hermoja kiristellen ja hammasta purren, puolin ja toisin ihan varmasti.
Mentiin eilen Katjan kanssa puolispontaanisti elokuviin katsomaan Hallam Foe. Olipas virkistävää, vaikkei se mikään maailman iloisin elokuva ehkä ollutkaan. Mutta voi pikkuinen Jamie Bell on iso mies jo tuitui!
Eilistä leffa + kiinalainen ravintola + Lindex -hairahdustani paikatakseni hyvistelin tänään opiskelurintamalla. Tai siis verestin vähän vanhoja opiskelutapojani ja istuin muutaman tunnin humpan kuppilassa tekemässä asioita pelkän kahvinjuonnin ja hihittelyn sijaan. Onnistui yllättävän hyvin. Ja samalla tuli myös se päivän annos humppaläppää (ja hieman myös asiapitoista keskustelua, herramunjee). Mitä uskomatonta tehokkuutta ja ajansäästöä!
- On ehkä huonompiakin paikkoja asua kuin Nurmijärvi. - Neuvostoliitto!
Viime aikoina olen ollut lähinnä puolihämmentynyt asioista, ihmisistä ja ilmiöistä. Lisäksi eksyin Nooran kanssa Mutalaan sunnuntaina. Living on the edge ja sillee.
//edit: alan vahvasti epäillä, että tervashampooseen investoiminen oli erhe, en voi lopettaa hiusteni nuuhkimista. nuuh nuuh.
________________________
she said she said @ 09:50 pm
[] [link]
Hei miten olin unohtanut Silverchairin??! Varjoetkojen YouTube-soittolistasta on muotoutumassa loisto.
________________________
she said she said @ 07:18 pm
[] [link]
monday,
oct 6, 2008 [recovered]
No kappas. Recovered ei nimittäin ole ollenkaan hullumpi paketti. Tai siis uudet biisit toimii ja kuulostaa hyviltä, ja kieltämättä tuntuu mukavalta tietää, ettei oma panos ainakaan haittaa niille tehnyt. Covereista Nancy Boy on toistaiseksi suosikkini, mutta eipä ne muutkaan kehnoja ole. Ja kuten jo viime viikolla toisaalle tarinoin, erityisen hyvä mieli etenkin sinkkubiisiä kuunnellessa tulee siitä, että vaikka uutta väriä on kyydissä ja kuultavissa, niin kyllä se on ihan selkeästi Bloodpit, joka siellä soittelee. Jee, parhautta. Että kyllä tätä kuuntelee kuulkaas.
/mainos
Mutta voi rotta. Siitä ei ole montaakaan viikkoa, kun julistin, etten aio tänä vuonna enää ehdoin tahdoin tutustua fukseihin, kun olen jo liian vanha moiseen ja että jos minun ja jonkun fuksin ystävyys on tähtiin kirjoitettu, niin tutustumme kyllä. Ja nyt aktiivitietoisuuteeni on sitten puolivahingossa valssannut kasa hirmu hyviä (ellei kerrassaan loistavia) tyyppejä. En valita, niitä kun ei elämässä ole ikinä liikaa, mutta onhan tämä nyt ihan vähän hassua. Tai jotain. Mutta ei kai siis auta kuin pistää hengaillen. Taas.
Posti kuljetti viime viikolla luokseni kaksi myöhästynyttä syntymäpäivätervehdystä, toisen Lontoosta. "I couldn't find any picture that fully enclosed the cuteness of the 'Coffee and TV' video protagonist, so my rendition will have to do now." Eipä ole entinen kämppikseni ihan turhaan yliopistossa taidetta opiskelemassa, katsokaa ja ihailkaa:
Laitoin sen seinälle. Harkitsen tosin ottavani sen pois, koska hajoan joka kerta, kun silmä osuu siihen. Ja se ei ole ihan harvoin se.
Olin muuten ihan varma, että Yearbookyourself.com olisi jo tuottanut ihan tarpeeksi hupia. Ja sitten tänään mesettelin Bud Cortin kanssa. Tai siis ilmeisesti Gloria Gaynor mesetti, en minä tiedä. Witness exhibit A. Lopputulos kuitenkin oli "vitti että näytetään hyviltä". Mikäs sen mukavampi aloitus uudelle viikolle.
________________________
she said she said @ 10:50 pm
[] [link]
