olen: hanna, 26v asun: joensuussa opiskelen: englantia

tykkään:
roald dahl, juusto, beatles, tee, mustapippuri, cat stevens, skotti- & irkkuaksentti, digikamera, nuudeliwokki, foo fighters, linssicurry, keikat, sipuli, valokuvat, keitto, ysärihitit, ystävät, johnny depp, appelsiinit, don huonot, puhelin, punaviini, monty python, hihittely, olkalaukut, piknik, sarkasmi & ironia, pussikalja, garfield minus garfield, robbie williams, ilmaukulele, ilmabanjo, ilmarummut, muut ilmainstrumentit, tim burton, parta, kissat, festaritalkoilu, pinssit, sukat, hercule poirot, levykaupat, ilosaari, nostalgia, puhelinhepulit, nachot, vaahtoaminen, lemonator, harold & maude, coffee & tv (video), michel gondry, mese, 60-luvun batman, ylianalysointi, gael garcía bernal, iltakävelyt, placebo, tennarit, hölmöt retrokuosit, aurinkolasit, kate winslet, laituri, joet, mental wear, kielioppi, maapähkinävoi, muumimukit, musikaalit, turha trivia, nikke knatterton, slogan-paidat, pisamat, post secret, von hertzen brothers

arkisto - vanhat jutut - @ - napit - menneet - who links here

ystäviä, tuttuja, sankareita:
aino - dr charlie - jaakko - jani - jenna - katja - kiara - klaus & wilhelm - lse - maija - maria - masa - riia - rika - saila - suvi

keksejä ja suklaata:
greymatter - lily & jason

monday, oct 29, 2007
[nenutäpinää]

Taidan virallisesti potea syysuupumusta. En jaksa herätä aamuisin ja näin ollen en ole tänäänkään saanut mitään järkevää tehdyksi ennen luentoja. Ruaaaa. Koitan illalla sitten hyvistellä.

Viikonloppu meni suvikkaissa merkeissä. Oli mukavaa, vaikka ei me oikeasti tehty yhtään mitään. Paitsi otettiin noin tuhat nenukuvaa. Ja lisäksi tuhat poseerauskuvaa. Klik.

Perjantaina vietettiin laatuaikaa ennen keikkoja ja käytiin Kerpassa salaatilla ja Karkkisilla ja kaksi kertaa kaupassa (koska joku tyyppi unohti lompakkonsa --> tämä on oikeasti virallista hajamielisyyden aikaa tai sitten meiän talon putkistossa on jotain, joka liukenee veteen ja aiheuttaa unohtelua), jonka jälkeen istuttiin hetki Jaakon, Virpin ja Katjan kanssa meillä Jaken punaviinin parissa. Palaverin kautta Teatterille ja...

UUUU!
Vitsi että olin fiiliksissä - vaikka unohdinkin ne korvatulpat. Electric Monk oli taas aikamoinen energiapommi ja minä täpinöitsin jo siitä (ja haluan levyn). Pieni tauko ei tehnyt pahaa, ja Sammareista olinkin sitten jo ihan liekeissä. Suvi kovin väitti, ettei sitä hävettänyt olla kanssani liikenteessä, mutta en silti pistäisi päätäni siitä pantiksi. Koska hymyilin taas kuin Matti virnisteleväisellä tuulella konsanaan ja lauleskelin mukana ihan täpöllä. Kyllä, silmät kiinni. Noh. Keikan jälkeen kävin kiittämässä nopeasti molemman orkesterin edustajia ja poistuttiin sitten Hesburgerin kautta kohti unia. Tai ainakin melkein, koska mun piti yöllä taas soittaa kaikki maailman hyvät biisit Suville facebookkaamisen lomassa. Aina yhtä hyvä idea.

Täpinöinnin ohella viikonloppuun mahtui myös mm. kakkua Houkutuksessa, Sinulle on postia, Reeta, Noora, Ellu ja Ville, hengailua Ollilla ja tunnin kävelytuokio jokivarressa. Kaikki sai kyllä aika lättänän lopun eilen illalla ranskanläksyjen merkeissä. On ihan hiton masentavaa aloittaa alusta kieli, jota on joskus opiskellut viisi ja puoli vuotta ja idioottihelppoja tehtäviä tehdessään huomata, ettei osaa taivuttaa olla-verbiä enää o_O Että vahvasti hallussa tämä ranska. Mutta kesään mennessä olen jo ihan guru, luonnollisesti.


// edit: sekä minä että Suvi ollaan näemmä innostuttu mesekuvakkeiden kanssa ja ne näyttää huipulta samassa ikkunassa. Otin screencapin todisteeksi Suville ja oon kyllä sen johdosta niin busted, ettei mitään järkeä. 1. Taustakuva 2. Media Player 3. Firefox. Nuu! Mutta vähänkö repesin.

Helmiä päivän ranskakoetukselta.
Hanna: Sanoitko sä just liesk liesk?
Olli: Taisin sanoa.
Hanna: Susta on tullut Hanna ja Jaakko!
Olli: Se selittää.
Hanna: No miltä nyt tuntuu?
Olli: Tuntuu... tosi vapauttavalta.

Nyt Olli voi kuulemma tehdä ihan mitä vaan, eikä kukaan ihmettele. Tämä selvä.

---

friday, oct 26, 2007
[keikkoja, tomaatteja ja yksi kirjailija-aamiainen]

Tehtiin eilen Ollin kanssa peliliike ja lounastettiin Borealiksen Pihlaja-ravintolassa. This is hardcore.

Elämäni alkaa taas tuntua normaalitouhulta pitkän tauon jälkeen, kun olen käynyt keikoilla silleen noin tuhannesti. Eli tänään tulee neljäs kerta viikon sisään. Ihanaa, tätä on oikeasti ollut ikävä. Eilinen The Duke oli kyllä erinomainen, mutta epäilinkö sitä edes? En. Harmillisen huonosti promottu tosin, joten paikalla oli valitettavan vähän ihmisiä. Noh. Hyvä meininki näytti lavalla olevan silti, joten mitäs valitan.

Tänään sitten Teatterilla Samettivallankumous ja - TADAA - Electric Monk! Vähänkö hajoilin, kun Katja kertoi tuossa taannoin, mikä toinen bändi siellä soittaa. Pääsemme taas fanittelemaan vuoden takaista vahinkolöytöä: energiaa, asennetta, leveitä lahkeita ja enkelihiuksia. En kestä! Pakko kyllä muistaa korvatulpat tai korvani kuolevat ehkä lopullisesti.

Jee Suvi tulee tänään ja saapi nähdä, mitä jännittävää tällä erää kehitämme (tai Reetaa lainatakseni: "no voisin kuvitella että te saatte asioita tapahtumaan vaikka tomaatista."). Ja jos ei muuta, niin ainakin voin taas jonkun syyn varjolla lusmuta kouluhommista. Wuppiduu. Piti lukea nyt aamulla vähän varastoon, mutta siivoaminen on pakollista, joten en ehkä ehdi.

Ja tämän kunniaksi laatuhuumoria heti aamusta, Jaakonkin kämppä kun on kuulemma kuin räjähdyksen jäljiltä.
hanna sanoo (11:22):
Tämä myös. Ja parin tunnin päästä pitää lähteä Suvia vastaan. En ole myöskään syönyt tai lukenut Steinbeckia.
Jaakko sanoo (11:22):
Olisikin melkoista jos olisit syönyt Stenbeckin. HOHOO
hanna sanoo (11:23):
!!
hanna sanoo (11:23):
Mulla kyllä ON nälkä.

Taidan silti tyytyä puuroon esim.

---

tuesday, oct 23, 2007
[kohti suuria seikkailuja]

Siteeraan viisaampiani: "Ei saatana."

Mitä suomen kielelleni on tapahtumassa? Perjantainen spontaani "hahmotan itseni suhteessa ympäristööni" ei ole vielä mitään, alan vasta päästä vauhtiin. Kävin tänään hakemassa työtodistukseni Epulta ja juteltiin siinä sitten niitä näitä.
Hanna: No, kiitti tästä vielä. Mä lähden nyt kuppilan kautta kohti suuria seikkailuja.
Eppu: ...
Hanna: ...öö siis seminaaria.

o_O

Jaakko tänään jo pohdiskeli, että voisi tehdän gradun rekisterin vaihtamisesta (vai rikkomisesta?) ihan vaan mun puheiden perusteella. Olisihan se hyvä, että täysin käsittämättömillä kommenteillani olisi sitten edes jotain arvoa. Mistä helvetistä näitä kumpuaa?

Ei tämä nyt oikein luonnistu. Lohdutukseksi ostin kaupasta tuoreen reilun kaupan ananaan (ihan oikeaoppinen taivutus).

---

monday, oct 22, 2007
[muumiomatkailua ja selkääntaputtelua]

Viikonloppu oli aikamoisen huippu, nyt on taas jonkinasteinen Tampere-krapula ja Joensuu tuntuu nuivalta periferialta. Onneksi tällä viikolla on kivaa tekemistä, etten ehkä ihan täysin lannistu. Mutta olipa ihana nähdä Annaa kunnolla ja ajan kanssa taas. Mitenkään väheksymättä Tampere-ihmisiä ja Karkkilan poikia, joita oli myös mahtavuutta nähdä. (Ja oli ne pari tuntia Suvinkin kanssa perjantaina varsin viihtyisät hei, lämmittelyä ensi viikonloppua varten.)

Lauantai oli kyllä varsinainen Annan ja Hannan laatupäivä. Käytiin kävelylenkkisellä Pispalassa & Pyynikillä, laitettiin ruokaa, käytiin katsomassa John McGregorin keikka(1), tuhottiin pullo punaviiniä, mentiin elokuviin katsomaan Sovitus(2) ja roikuttiin Konttorissa. Loppuillasta ehdin vielä (taas) uuteen Dog's Homeen Ruusalla höystettynä, kun Anna suuntasi kotiin. Kahden yön valvominen tosin vaati veronsa ja päätin vedota "olen vanha ja väsynyt"-korttiin muiden siirtyessä pilkun jälkeen Dorikseen. Sain vertaistukea Tretjasta. Kiva, en ole ainoa muumio.

(1) John McGregorin keikka oli aikas ihanainen siellä välissä. En ole vielä päättänyt, onko minusta ihanempaa se, kun John McGregor laulaa "sydämeni paikalla aurinko" vai se, kun John McGregor hymyilee :P Hieman keikan aikana kyllä pisti ärsyttämään, ettei paikalla olleita ihmisiä tuntunut yhtään kiinnostavan, kuka lavalla musisoi ja mitä, vaan lähinnä vallitsi sellainen "tule nähdyksi"-meininki(3). No joo. Tästäkin huolimatta mulla oli mukavaa. Annan kanssa punaviinin äärellä pohdittiin, että tietty särmättömyyshän siinä Johnissa on tavallaan vikana, mutta tuolleen pieninä annoksina maailma on kyllä kauniimpi paikka.

(2) Sovitus. Parasta uutta elokuvaa, jota olen nähnyt aikoihin. Vitsi mitä kamera- ja äänityötä! Kaikki katsomaan se ja heti.

(3) Keikkahan oli osa Lost in Musicia Einofestaria (jonka oikeaoppisen nimen sain tietää vasta palattuani Joensuuhun), joka taas oli osa Musiikkia & mediaa. Ei toki ole salaisuus, että Musiikki & media on sellainen selkääntaputtelutapahtuma, mutta oikeasti alkoi palaa hermo siihen, että ihmisen kiinnostavuus on suoraan verrannollinen statukseen jossain fukin bisneksessä. Toisin sanoen, jos et ole Joku, sinulle ei tarvitse puhua, edes vaikka oltaisiin tavallaan tuttuja jotain muuta kautta. Voi halooooo. Hitto kun ei jaksa yhtään kiinnosta tuommoinen meininki, on tapahtuma, tilanne, bisnes tai piirit sitten mitä tahansa (eikä syynä ole sitten se, etten itse ole Joku). Valitsin siis mielestäni paremman tekemisen eli aiheesta tilittämisen hyvässä seurassa kaukana kaiken maailman taputtelijoista :) Ja olen myös kiitollinen siitä, että tuttavapiirissäni on aika monta Jokua, jotka eivät ole niin nihkeitä ja voivat puhua ihan taviksillekin.

John McGregorin lisäksi kävin tosiaan katsomassa vain Day Elevenin perjantaina. Aikataulusyistä paikalla ei ollut juurikaan ihmisiä, mutta minä viihdyin. Ja olin aika onnellinen Absolutesta. Tompan, Jukan ja Katan löytyminen Klubilta oli myös ehdotonta plussaa.

Opin viikonlopun aikana paljon jännittäviä asioita, esim:
- Grapes of Wrathia lukee noin 40 sivua tunnissa, jopa sunnuntaiaamuna väsyneenä.
- Nättileipä on friikein junaeväs ikinä.
- Armonkallio taipuu Armonkalliolla, ei Armonkalliossa.
- Halloumi on hyvää ja vuohenjuustosalaattiin passeli ruokajuoma on valkkari.
- Samun kännipuhelut on parhaita, etenkin klo 04.15.

Lisäksi sain taas muistutuksen siitä, että tunnen tosi kivoja ihmisiä. Hyvä. Vaikka onkin tavallaan vähän liikaa.

Tänään olen enimmäkseen angstaillut asioista. Ja miettinyt, että joidenkin ääliötempaukset on vaan herttaisia.

Älkää painako tästä.


// edit: Parhautta Wanhassa Postissa tapahtuneessa sisäpiiriasenteista tilittämisessä oli ehdottomasti sen inspiroima melkein sukua julkkikselle -ilottelu, joka nousee aina ihan uusiin sfääreihin, kun sitä harrastaa Annan kanssa. Minulla on nyt uusi valttikortti: kaverini kaveri on Gael Garcia Bernalin moikkaustuttu. Uuuh! Olen niin pop.

---

wednesday, oct 17, 2007
[oho, bloggaan]

Otin omaa syyslomaa ja huonoilen siis Karkkilassa. Luin tänään huikaisevat viisi sivua Punteria ja lähdin sitten sukuloimaan kolmeen paikkaan. Kätevää. Sain kälättää sydämeni pohjasta ja lisäksi mahani täyteen spagettia ja jauhelihakastiketta. Punteria ja Steinbeckia ehtii lukemaan huomennakin.

Huomenna pitäisi myös repäistä ja sähköpostata Johnille. Pakko sopia ensi viikolle aika, jolloin voin mennä itkemään seminaarini edistymättömyyttä.

Karkkilassa on kyllä leppoisan rauhallista ja on kiva nähdä perhettä, mutta en viitsi valehdella ja väittää, etten innolla odottelisi perjantaita, jolloin matka jatkuu Tampereelle. Anna! Ja koska tänään viimeinkin selvisi, mihin olen perjantaina menossa punkkailemaan, viimeinenkin häiriötekijä viikonlopun suhteen hävisi. Tai siis, eihän minun luonteistani ihmistä mitkään lukkoonlyömättömät suunnitelmat häiritse tai mitään, pois se minusta, phuu! Tampereella on viikonloppuna meneillään myös Musiikki & media ja sen ohella Lost in Music, pitää ehkä laatuhengailun ohella käydä katsomassa pari keikkaakin, voi HARMI. Ajattelin näillä näkymin kyllä rajoittaa Day Eleveniin ja John McGregoriin, mutta..

Katsoin tänään Heroesin ekan jakson kun jotkut/joku on sitä ihan lieskoissa vannottanut. Oli se kyllä hyvä, että jeee. Heroesista voisi tulla uusi "leikin 90-lukua ja katson kivan sarjan kerran viikossa"-ohjelmani, kun olen Lostin ja muiden vanhojen lemppareiden kyydistä tippunut jo silloin kuukausia sitten. Tämä kyllä ehkä vaatisi sen, että kävisin viimeinkin hankkimassa sen antennipiuhan, että minunkin huoneessa näkyisi telkkari. Ehkä aktivoidun tämän suhteen jo vaikka maanantaina (lisää kuivaa naurua tähän).

Maanantaina pitää joka tapauksessa aktivoitua ranskankirjan suhteen, kun kerta pääsin/jouduin kurssillekin. Toisaalta jee, onhan tästä puhuttu jo vuosia, mutta miten sit jaksan, jää nähtäväksi. Onneksi sentään jo treenailin kaupassa ja harjoittelin valkohomejuustoilla viime viikolla: "le bon brie de Normandie".

---

friday, oct 5, 2007
[huonous]

No baccaaaaaa!
Sähköposti ei toimi ja MySpace on hetkellisesti alhaalla! En voi lukea internettiä! En osaa toimia!

Voisin kyllä yrittää käyttää tämän poikkeustilanteen hyödyksi ja tehdä juttuja, koska ainakaan tähän mennessä viikkoni ei ole ollut ihan niin tehokas kuin olin ajatellut. Tänään lounaan jälkeen kyllä aktivoidun ainakin kahden asian suhteen, pakko. Koska en voi käsittää, että olen näin saamaton. Jär-kyt-tä-vää. Ei siinä mitään, että omat jutut kärsii, mutta kun en saa tehtyä edes niitä, mitä olen muille luvannut. Saasta.

On kyllä silti ollut ihan kiva viikko. Etenkin BSA:n julkkarikekkerit tiistaina oli oikeasti ihan tosi leppoisat ja näin monta sellaista tyyppiä, joiden kanssa ei ole tullut puhuttua kuukausiin tai jopa vuosiin. Hieno homma. Ja koska terveydentilani esti liiallisen sponssioluiden ja drinkkilippujuomien kittaamisen, ei ollut edes katastrofaalisen kamala olo illalla/aamulla. Hienoa sekin.

Ääneni oli taas vaihteeksi partyhitti ja oli jotenkin hulppeaa, kuinka äänelleni hihittelyn määrä oli suoraan verrannollinen sponssioluen hupenemiseen. Aika söpöä, kun isot miehet kikattelee raakkumiselleni. Sama meininki jatkui humpalla ja Palaverissa eilen. Mutta nuu! ääneni on nyt palaamassa. Syynä tähän on joko Carmolis-tipat tai Scorpionsin laulaminen tai jopa molemmat. Kurkkuni kyllä kiittää, sillä se on joutunut aika koville tämän viikon aikana. Mutta on silti vähän surullista, etten kohta enää voi tuottaa rajatonta iloa lähipiirilleni sanomalla mitä tahansa. Harmi.

Opittua tällä viikolla: suihkun jälkeen ei kannata hengailla pelkissä alusvaatteitta mitenkään ylettömän pitkään, jos päivän posti ei ole vielä tullut. Olen nyt kahtena peräkkäisenä päivänä avannut oven hottispostimiehelle aika käsittämättömiin vaateyhdistelmiin pukeutuneena, kun en ole kehdannut sinne puolialastikaan mennä. Meh. Joskus vielä ehkä älyän pukeutuakin. Tai sitten vaihtoehtoisesti voisin fiksata meidän postiluukun, että siitä mahtuisi jutut sisään.

(Äsken tulivat vaihtovalokuvani. Kaikki 349 kappaletta. Eikä minulla ole kivaa albumia, johon laittaa ne. Möö.)

---

monday, oct 1, 2007
[huonoilu jatkuu]

Luinko tänään seminaarikirjoja? En.
Aloitinko raporttien kirjoittamisen? En.
Olinko puhumatta, että ääni parantuisi? En.
Jaksoinko taaskaan kuunnella sosiologian luennolla? En.
Olenko pakannut tavaroitani huomista Helsingin reissua varten? En.

Sen sijaan kyllä hengasin humpalla, mesetin kiljoonalle ihmiselle, teineilin urakalla ja laitoin synttärikuvia Facebookiin. Jotain kai sekin.

Huomenna pitää herätä seitsemältä, että ehtii junaan. Ehkä kuolen. Vaikka aamu vielä menisikin, niin ilta kuitenkin venyy, koska tulen joko autolla tai bussilla yötä vasten pois. Ruaa. Mutta ehkä ekskursio on sen arvoinen. Pileet.

---