olen: hanna, 26v asun: joensuussa opiskelen: englantia

tykkään:
roald dahl, juusto, beatles, tee, mustapippuri, cat stevens, skotti- & irkkuaksentti, digikamera, nuudeliwokki, foo fighters, linssicurry, keikat, sipuli, valokuvat, keitto, ysärihitit, ystävät, johnny depp, appelsiinit, don huonot, puhelin, punaviini, monty python, hihittely, olkalaukut, piknik, sarkasmi & ironia, pussikalja, garfield minus garfield, robbie williams, ilmaukulele, ilmabanjo, ilmarummut, muut ilmainstrumentit, tim burton, parta, kissat, festaritalkoilu, pinssit, sukat, hercule poirot, levykaupat, ilosaari, nostalgia, puhelinhepulit, nachot, vaahtoaminen, lemonator, harold & maude, coffee & tv (video), michel gondry, mese, 60-luvun batman, ylianalysointi, gael garcía bernal, iltakävelyt, placebo, tennarit, hölmöt retrokuosit, aurinkolasit, kate winslet, laituri, joet, mental wear, kielioppi, maapähkinävoi, muumimukit, turha trivia, musikaalit, nikke knatterton, slogan-paidat, pisamat, post secret, von hertzen brothers

klik, klik:
arkisto - vanhat jutut - @ - napit - menneet - who links here

ystäviä, tuttuja, sankareita:
aino - dr charlie - jaakko - jani - jenna - katja - kiara - klaus & wilhelm - lse - maija - maria - masa - riia - rika - saila - suvi

keksejä ja suklaata:
greymatter - mlle poulain

Viime aikoina on soinut repeatilla Tripping. Taas hyvä esimerkki siitä, että jotkut biisit vaativat sen muutaman vuoden kypsyttämisajan ennen kuin kolahtavat kunnolla.

Elämäni parhaan vuoden 2008 fenomenaalinen loppukvartaali (© Maija) starttasi aivan hyvän syntymäpäivän merkeissä, joka siis minun perin kehnon syntymäpäivähistoriani valossa on itse asiassa melkein sama kuin loistokas. Hyvä niin. Oli kakkua ja juttuja, ihan vähän vieraita, kulttuurilomanen Jyväskylässä, hotelliaamiainen ja niin edelleen. Ja vastoin ohjeistusta sain vähän tavaralahjojakin. Mainittakoon nyt vaikka maailman hienoin muumityynyliina, Intensive Care, Waldo's Peoplen kokoelma ja uusin Myrkky-lehti. Herramunjee.

Opin myös, että tulen pysymään aina häikäisevän kauniina, vanhemmiten se vain vie hieman enemmän aikaa. Mutta että toisaalta on periaatteessa turha huolehtia, sillä muumikauneusunilla näytän aina yhtä nuorekkaalta.

Huvitti vähän sunnuntai-iltana, kun tepastelin kohti Vakiopainetta iltateelle. Tottahan toki sitä pitää Jyväskylään asti lähteä juomaan teetä joensuulaisten kanssa, eikö? Mutta teetapaamisesta oli kyllä se ehdoton hyöty, että pääsin eilen lähes kotiovelle asti Hattusbiilin kiidättämänä. Olin vähän kehno tuuraaja, kun juttuja ei oikein irronnut ja tunnelma saattoi olla kokonaisuudessaankin vähän väsähtänyt. Väittäisin silti, että matka meni noin sata kertaa rattoisammin kuin yksin junassa nököttäessä. Eli jättikiitos pojille.

Ylipäätään aika kiva reissu tuo Jyväskylä, vaikka siinä ei oikeasti kauheasti järkeä ollutkaan. Oli ihana käydä pitkästä aikaa katsomassa esityksiä ihan kunnolla! Etenkin kun Montparnasse 0522 oli kokemuksena ja esityksenä ihan älyttömän hieno, ja olihan se Naisen tulee... myös kiva nähdä jo ihan Huoneteatterin tilan takia, vaikkei itse esitys sinällään sytyttänytkään. Millan kanssa sitten mietittiin, että pitäisi näitä tämmöisiä oikeasti toteuttaa useamminkin, kun niitä aina jaksetaan kuitenkin suunnitella.

Tänään sitten seurasi paluu arkeen työhakemusten naputtamisen ja teho-opiskelun merkeissä, onhan kappaleiden siirtäminen paikasta toiseen Wordissa tunnetusti kovin rankkaa työtä. Löytyi kiva potentiaalinen työpaikka, jota turhan suurten omantunnontuskien selättämisen jälkeen hain. Jos jättää hakematta paikkoja, joita joku tuttu on hakenut, ei kohta voi enää hakea minnekään - tai näin sen järkeilin lopulta. Voi kun tärppäisi, minulla tai ystävällä ihan kummalla vaan, voisin julistaa sen sitten taas kansalliseksi juhlapäiväksi. Hakemuksen tiimoilta kävin muuten ensimmäistä kertaa ikinä Joensuun kaupungintalolla. Aikamoinen laitos.

Näin tänään myös ensimmäistä kertaa yhden uuden Apétit-mainoskampanjan mainoksista (viimeinkin! en stunttikättä kuitenkaan, nuu). Luonnollisesti hyvää. En kestä. Mutta onhan se kiva nähä tyyppejä edes telkkarissa, kun ei se livenä kovin usein näemmä onnistu.

________________________
she said she said @ 09:12 pm
[] [link]

Miksi avantgardea pitää yrittää selittää? Luulisi koko pointin menevän siinä. /tenttiärsytys

Sitä vallan ajattelisi, että huonona päivänä kannattaisi mennä tanssitunnille, kun liikkumisen jälkeen on aina hyvä olo ja mitä kaikkea.

No, ei kannata.

Tänään mentiin diskoteemalla ja olin alunperin ihan fiiliksissä, kun ajattelin että tässä pärjään lattareita paremmin. Mutta mitä vielä. Suuntavaisto oli ties missä ja laskut oli vaikeita ja liikkeitä ei opetettu kunnolla ja hitto kun haluaisin ihan oikealle tanssitunnille enkä millekään tanssilliselle korviketunnille ja perkele!

Ehkä silti kokeilen ensi viikolla vielä uudestaan. Jos alla olisi silloin enemmän kuin kuusi tuntia unta, mutta vähemmän ärsytystä ja tenttistressiä. Suuntavaistottomuuteeni ja yleiseen kehnouteeni saattoi tänään nimittäin vaikuttaa se, etten muistanut aina edes kuunnella ohjeita.

Väsymys onneksi johtuu lähinnä vain kivoista fuksiaisista. Rasti meni hyvin ja tulipahan ekaa kertaa ikinä oikeasti vietettyä aikaa Jetissä (ei sinne silti kiire takaisin ole). Skarpissa nyt oli ihan liikaa väkeä, mutta minkäs teet. Jos on kiljoona ja yksi fuksia + vanhukset, niin joku halli taitaisi olla soveliaampi juhla-areena. Sopivaa sellaista etsiessä sitten.

Sitä vaan mietin, että miksei sitä ikinä älyä lähteä ajoissa kotiin. Tosin jos olisin lähtenyt, Prodigy-hetki olisi jäänyt elämättä. Mutta sitten ei ehkä olisi tarvinnut nurista koko matkaa Kanervalasta keskustaan. Onneksi olin varustautunut vesirinkelein, nyt sujui sentään niitä nakerrellessa vähän sutjakkaammin tuo taival. Mutta olisin ihan tyytyväinen, jos nurina ei enää huomenna jatkuisi.

Sain muuten eilen UK-rahoja \o/
Voisi huomenna mennä tentin jälkeen ehkä ihan vähän kaupoille.

________________________
she said she said @ 09:54 pm
[] [link]

Ilmoittauduin sitten työnhakuvalmennukseen. Etäisesti on sellainen olo että hihi. Mutta ei kai siitä haittaakaan ole? Ja jos se on ihan huttua, niin voinpahan riemuita edes kolmesta opintopisteestä (etenkin nyt kun sille on olemassa oma käsimerkki ilmabongojen, hyötyliikunnan ja humpan ohella).

Muutenkin opiskelurintamalla kuohuu, olen nimittäin viimeinkin lukenut opuksen Pop, protesti ja laulu. Eihän se olekaan kummitellut kuin noin kiljoonan kurssin lukemistossa viimeiset vuodet, koskaan ei vaan ole tullut tartuttua juuri siihen. Jos ei nyt mikään loistokas niin ihan jees kuitenkin, ei siinä mitään. Tunsin itseni varsin asiaan perehtyneeksi, koska tiesin melkein kaikki käsitellyt artistit ja kaikki M.A. Nummiselta analysoidut kappaleet oli tuttuja vähintään heinäkuun Sulo-keikalta. Ooja.

Mutta kirjan inspiroimana pistin sitten viikonloppuna levysoittimeen Agit-propia ja KOMia, en edes tiedä kuinka pitkästä aikaa. Ja nyt olen taas perin harmissani siitä, etten omista sitä hiton Chydenius-boksia.

Viikonlopun merirosvoilut ja synttäröinnit alkavat painaa urakalla jotakuinkin nyt. Nukuin viime yönä ihan tuhat tuntia ja silti pääni on pallo ja silmät tursuilee niin ettei mitään järkeä (onpa kauniita ilmauksia). Vaan ei auta. Urheasti siis kohti uusia suurenmoisia seikkailuja. Eli kirjastoon.

________________________
she said she said @ 08:52 am
[] [link]

Sitä tajuaa olevansa tietyllä tavalla yli-ikäinen kun huomaa, ettei ole hajuakaan, miten Habbo Hotel oikeasti kirjoitetaan. Voi HARMI.

Pelkäsin tänään hetkellisesti maailman räjähtävän. Yliopiston lounasruuhkan pakottamana minä ja 21-vuotias minä jouduimme yksinäisinä lounastajina kommunikoimaan keskenemme. Kun suuren keskustelun ("onks täs vapaata?" "joo, istu vaan") päätteeksi huomasin maailman edelleen olevan, räjähdysvaara koski ainoastaan päätäni, joka tulvi toinen toistaan kehnompia jatkokeskustelumahdollisuuksia. Pinnistelin sitten hiljaa, hotkaisin leipäni ja poistuin paikalta ennen kuin mitään hasardimpaa ehti tapahtua. Olipahan kyllä pinnistelemistä. Etenkin kun juuri tänään aamulla pitkästä aikaa kävin lukaisemassa tuon henkisen kloonini blogia.

(Blogissa tyttö muuten fiilisteli samaa Hynysen pakinaa, josta Milla tarinoitsi omassa blogissaan ihan pieni tovi sitten. Pakko varmaan lukea/kuunnella se, kun vahvojen todisteinen valossa olisi oletettavasti minunkin makuuni.)

Ajatus: jos se tyttö tosiaan on 21-vuotias minä, sekin todennäköisesti stalkkaa minua netissä, hui! Että terve vaan sinnekin _o/

Käännöspalkka tuli lopultakin viime viikolla, mutta laskufestareiden ja Karkkilaan suunnatun pikapyrähdyksen jäljiltä olen taas täysin rahaton. Ainakin siihen asti, että saan UK-rahaa ja sitäpä sitten odotellessa.. Olen kyllä päättänyt, että on aika taas alkaa soveltaa köyhäilylinjan ja normaalin sosiaalisen elämän yhdistämistaitoa käytäntöön. Lauantaina jo treenailin tätä varsin ansiokkaasti, kun klikkeiltiin Eikun ja Hennan kanssa - vasta noin vuoden kestäneen suunnittelun jälkeen. Aika sujahti ehkä hieman liian tulisen mutta muuten hyvän fetawokin ja ihan vaan täydellisen omenapaistoksen merkeissä (taidan oikeasti olla omenavelho). Eli meuhkatut drinkkibileet on edelleen pitämättä. Mutta odottakoon ne parempaa taloudellista tilannetta ja sopivaa fiilistä, nyt oli vaatimus leppoisammalle laatuajalle.

Lisää semmosta.

________________________
she said she said @ 10:15 pm
[] [link]

Törmäsin lauantaina Miikkaan sattumalta Palaverissa. Puheenaiheita oli ehkä kaksi, mutta silti oli ihan järjettömän mukavaa. Ei olla kuitenkaan nähty varmaankaan sitten villien museoaikojen eli kesän 2004. Ja tämä kohtaaminenhan jälleen todisti sen, että ei Joensuusta tarvitse oikeasti minnekään poistua. Jossain vaiheessa ne kaikki tulee tänne käymään kuitenkin, keikalle tai muuten vaan.

Olen muutenkin juuri elänyt yhden elämäni kummallisimmista viikoista. Vaikka tuntuu siltä että olisin lähinnä jumittanut koneen ääressä asettelemassa listapoppareiden naamoja oikeille paikoilleen, olen ehtinyt kyllä suhata ties minne.

Huolimatta kaikista uusista ihmisistä, tapahtumista ja sunnuntaina leipomastani omenapiirakasta ehkä parhauksista parasta on ollut perjantaina minun ja Nooran perinteinen lukuvuoden avaus, joka tällä kertaa otti Feverittömyyden kiinni pituudellaan aikavälillä 16-04. Loistoreissu! Vaikka meinasikin kostautua väsymyskuolemalla lauantaina. Ilta oli myös tietynlainen erävoitto minulle: noin kaikki ne tyypit, joille en saisi puhua ikinä missään tilanteessa (lähinnä siksi että se on poikkeuksetta epic fail) olivat liikenteessä enkä käynyt mekastamassa kuin yhdelle ja sillekin vain minimaalisesti Jokelan narikassa. Sitä paitsi tilanne ei edes ollut epic fail, jos ei nyt mikään järjetön menestyskään. Pian olen oikeasti zen.

En erityisesti haluaisi elämäni rytmittyvän lukuvuosien mukaan, mutta niin se vaan tuntuu menevän. Ja tätä hetkeä ajatellen se on itse asiassa hyvä juttu, sellainen tilinpäätösfiilis vallalla nyt. Ihan ilolla potkaisen yltiökamalan vuoden 2007-08 pois ja tervetulotan uuden (ja toivottavasti viimeisen konkreettisen) lukuvuoden tilalle. Paljon olen asioita kelaillut ja tajunnut, ja nyt tuntuu ihan oikeasti siltä, että suurin osa edellisen vuoden huonouksista on viimeinkin jäämässä taakse. Ekaa kertaa reiluun vuoteen oma elämä ei myöskään tunnu ihan poikkeuksellisen hirveältä.

Että mitäs sanoinkaan? Lähes zen. Jos se pitää sisällään sen, että saa edelleen hihitellä. Ja kertoa pyllyjuttuja.

Prinsessakommuunipäivät ovat nekin muuten nyt taaksejäänyttä elämää, sillä sunnuntaista lähtien asunnossamme ovat asuneet Riikan ja minun lisäksi verrattain raamikkaat kaverit Raato ja Tölkki. Vähän ujoja poikia kieltämättä, mutta leppoisia ja muutenkin ihan mukavia (vaikka epäilenkin vahvasti että Raato suunnittelee maailmanvalloistusta tai jotain muuta pientä projektia, mutta se ilme kuulemma johtuu vain laiskoista luomista). Ja nyt muutaman päivän haistelun jälkeen Tölkki jopa katsoi hetken kanssani tänään Futuramaa. Kyllä tämä yhteiselo tästä vielä lähtee.

Pistin [i:podille] paljon uutta musiikkia. Sujuupahan huominen viiden tunnin tenttikirjojen välttely rattoisammissa merkeissä.

________________________
she said she said @ 11:45 pm
[] [link]

Omillaan oleva aikuinen kävi tänään äitinsä kanssa kaupassa ja sai kaapin täyteen ruokaa. Tuli vähän hölmö olo, mutta kieltämättä olen ihan otettu tästä eleestä. Ja siitäkin, että kylppärin lamppu on nyt korjattu.

Sain myös kasan karviaisia, muovikassillisen omenoita ja lainaksi mehumaijan. Nyt on nelisen litraa karviaismehua, omenasavotta alkaa huomenna. Olin ja olen kyllä ihan täpinöissäni koko keittämisprosessista. Ja mehukin vaikutti itse asiassa varsin lupaavalta. Mikä on bonusta, koska alkuperäinen tavoitteeni oli vaan osata käyttää sitä hiton mehumaijaa. Loistovehje.

Muutenkin aika kiva päivä ollut tänään, ja Riikan ylijäämäviherkasvit huoneessani näyttävät kivoilta ja uusi nojatuolini vaan oikeesti tekee tästä huoneesta ihan mahtiksen ja jeeee. Moi ylikierrokset.

Ja sitten vielä tuli puhelu ja hassu työtarjous, jonka otin lähes epäröimättä vastaan. Ei se mikään maailman isoin homma ole, mutta kuitenkin sellainen, josta voi saada ihan oikeita Rahoja edes jonkin verran. Ekaa kertaa vuosiin tekee mieli kommentoida jotain asiaa kirjoittamalla "w00t". Ahihi. Ja oon aika tosi kiitollinen sille eräällekin pipopäälle, joka minua hommaan keksi kysyä.

________________________
she said she said @ 11:21 pm
[] [link]