__________oh that's nice! ash in my tomatoes!

wednesday, jul 30, 2008
[james]

Apua! Minusta on taas tullut yksi niistä ihmisistä. Niistä joiden aamiainen koostuu tuoreesta mansikka-vaniljarahkasta ja reilun kaupan tummapaahtokahvista. Jotka leipovat sämpylöitä kahdesti viikossa huvikseen. Ja joiden takana ennen vihasin olla kaupan kassajonossa, kun ne lappoivat hihnalle erikoisia vihanneksia ja eksoottisia mausteita einesten ja valkoisen pastan sijaan.

"Oho."

Ostoksiini kuului tosin myös Pirkka-juustoa ja ei-lähituotettua vehnäjauhoa, kun se oli ihan hölmön halpaa. Ehkä takanani tullut jauhelihaa lähes tukkumäärissä ostanut pariskunta huomasi tämän, eikä siis vihaa minua nyt. Ja ainahan on se vaihtoehto, etteivät kaikki ihmiset ajattele tällaisia asioita niin paljon (friikit).

Kaivoin aamulla hyllystä James Marstersin Civilized Manin ja sen siivittämänä leikkinnyt vuotta 2005. Kivaa huomata, etteivät jotkut asiat muutu vuosien saatossa: se levy on nimittäin edelleen ihan kamalaa kuraa. Muutama ihan kiva ralli, mutta nekin on kehnolla musisoinnilla ja äärimmäisen tylsällä laululla pilattu. Mutta onhan se ajatuksena tavallaan söpöä, että tietyn julkkistason saavuttamisen jälkeen ihminen voi toteuttaa keskinkertaista lahjakkuuttaan suurehkossa mittakaavassa ja typerykset ympäri maailman ihan fiiliksissä maksavat siitä rahaa. Kritiikkini typeryksiä kohtaan on oikeutettua, olenhan itse yksi niistä. TJEU - tuo on valitettavasti yksi niistä paremmista vedoista.

Lainasin Villeltä Futuraman ykköskauden, mutta aluekoodihässäkän takia en pystynyt katsomaan sitä. Rahat takaisin ja johtaja paikalle! Kivana vastapainona tälle kolossaaliselle vastoinkäymiselle oli tänään vähän yllättäen mahassa ihan minipikkuisen perhosia. En pistänyt pahakseni. Hihi.

// edit: OUMAIGAAAD! I Love the 90s! Tämä ylitti listallani jo Boyzonen reunioninkin (josta kuulin vasta toissapäivänä, mitvit).

she said she said @ 07:00 pm
[] [link]

sunday, jul 27, 2008
[this iiis the eeend of the wooooooorld]

Katja osti vaaleanpunaisen pallogrillin, sen kunniaksi vietimme viiden tunnin maratonpiknikin kirkon takana. Pitkästä aikaa oli kyllä kiva grillailla ihan ajan kanssa ja kunnon ruokaa. Oli maissia, kasvisnyyttejä, sulatejuustolla täytettyjä herkkusieniä ja seitanpihvejä. Lisäksi Juhanalla oli hifistelyruokia (munakoisoa hei) ja sit tietty liharuokailijoilla makkarat ja hornetit ja jutut. Ehkä maailman kivoin ilta kaikin puolin, vaikkakin venyi vähän turhan pitkäksi vielä puistoruokailun jälkeenkin. Noh. Tilanne vaatii lisää sytytysnestettä.

- Hei siellähän alkaa jo näkyä tummaa makkaraa!

Oikein.

Musea pateettisin ilmein.

Olli/Hanna/Vili/Ville/Katja does Christian Bale

Dark Knightin inspiroimina, vähemmän yllättäen. Pitihän se torstaina heti käydä katsomassa, koska olen just niin nörtti (huom! Ville ei kuitenkaan ole, vaikka eskorteerasikin minua ja Katjaa sinne ennakkoon). Tykkäsin, arvostin, viihdyin. Jokeri varastaa show'n, mutta se lienee koko jutun idea.

- Musta se moottoripyörä oli leffan parasta antia.
- Jos elokuvassa on Gary Oldman, tuon pitäisi mun mielestä lähtökohtaisesti olla mahdoton yhtälö.

Ja sit vielä toi Christian Bale.

she said she said @ 07:12 pm
[] [link]

wednesday, jul 23, 2008
[meitä vaivaa rapsyndrooma]

Jahans. Ikäviä sattumia ei voitu tänäkään vuonna Partyn aikoihin sittenkään välttää, vaikka niin ehdin jo luulla. Ja näin ollen perinteen mukaisesti pääsin olemaan ihan helevetin vihainen asioista x, y ja z (koitan kuitenkin olla kanavoimatta viattomiin ihmisiin enää enempää = anteeksi). Ja myös perinteen mukaisesti olen nyt ihan poikki. Aika voittajaolo.

Oikeasti alkaa väsymyslukemat karata jo asteikolta eikä siihen auta edes uni. Eilen urheasti lähdin päivällä kauppaan Valtsua kauemmas, mutta tajusin sen olleen virhe viimeistään siinä vaiheessa kun kävelykadulla tuli pelkästään rumia ja ärsyttävän näköisiä ihmisiä. Ja sellaisia tuttuja, joiden näkemiseen ei energiaa riittänyt yhtään. Tyylikkäästi ignoorasin ihan kaikki, tutut ja tuntemattomat. Nyt on sitten muutaman päivän radiohiljaisuus. Huomenna iltasella aion katsoa, jos jaksaisin nähdä vaikka Samua kun vähän niin kaavailtiin. Sitä ennen en aio myöskään tehdä ratkaisevia päätöksiä Kuopion suhteen. Nyt tosin näyttää kovasti siltä, etten kykene paikalle, vaikka kuinka sattuisikin huvittamaan rokkifestarit yleisöstä ja ihmispeflettikuorosta käsin.

Uupuiluista ja perinteisesta Partyn jälkeisestä masennuksesta johtuen maanantain roadtrip meni myöskin vähän kenkkuillessa. Onneksi muut oli urheammalla tuulella, yksi takapenkin mököttäjä on täydessä autossa jo ihan tarpeeksi. Hassujen valokuvien sekä Villen iPod-aarteiden (tajuan että siellä on Rokkimakkara mutta että Minä ja ryhmäkin vielä) ansiosta saatoin silti erehtyä hymyilemään kuuden ja puolen tunnin aikana sentään joitain kertoja. Ja joskus Varkauden jälkeen laulamaan myös Ultra Brata, omaanhan tunnetusti kauniin ja kirkkaan sopraanoäänen.

Erityismaininta: "Hei tunnetko Vihdin? Eiku vittu!"

Anna soitti maanantaina ja sai minut harkitsemaan mansikkapeltoja jossain Pohjois-Savossa. Ehkä ei kuitenkaan sinne tässä hetkessä, voisi olla jokseenkin error. Mutta nytpä on sovittu elokuuaktiviteetti, olisipa jo viikko 33. En ole kärsimätön, en vaan malttaisi odottaa.

Joitain kuvia joistain viikonloppuani värittäneitä kivoista ihmisistä (ja omista silmäpusseistani). Mites tuo yksi punapää nyt on taas kaikissa kuvissa hä?

she said she said @ 12:51 pm
[] [link]

sunday, jul 20, 2008
[nollakasi]

Iltariennot vielä jäljellä, mutta muuten on Party purkissa.

En minä ikinä mene sinne oikeasti näkemään bändejä, joten siihen nähden puoli Stellaa ja koko VHB oli aika hyvä saavutus. Tänä vuonna en kyllä näemmä mennyt näkemään tuttujakaan. Mitä viikonlopullani tein, kun työpestit kesti yhteensä vajaa 7 tuntia enkä oikeastaan humalassakaan ollut, en tiedä. Mutta sinnehän sujahti.

Ihan jees yleisesti ottaen. Ja sit tosi jees oli se VHB oikeasti. Rokin keikka jätti vähän kylmäksi, tämä todellakaan ei.

Somewhere in the Middle.
River.
Brother.
Kiss a Wishin soolo.

Baccaaaa! In the Endkin tuli, kun Rokissa ei. Juhlahetki!
Mutta joo, se siitä.

Olen vähän vahingossa tutustunut muutamiin uusiin tyyppeihin (tai no, tavallaan). Yritin tämän innoittamana tutustua muutamiin muihinkin, mutta se yrittäminen selkeästi aina tuhoaa kaiken, kun oli vähän sellainen epic fail taas koko kuvio. Kestänen. Ehkä. Uusien ihmisten ohella keräilin vähän uusia musiikkikokemuksia Lada Housebandin (voi pojat) ja Ensiponin (reenit hyvät, keikka ei ehkä mennyt niin putkeen) muodossa. Lisäksi olen käynyt pitkästä aikaa Karkkilan baarissa (ja arki-Pässissä), selostanut noin koko Karkkilan Katjalle, toiminut rumpalin roikkumisalustana, puhunut Serranon perseestä, päättänyt olla loukkaantumatta pikkuasioista ja muuta sekalaista. Ai niin, ja käyttäytynyt tosi aikuismaisen asiallisesti. Mymmeli-vaihde on pelottavaa kyllä kai jäänyt päälle, vaikka en ole aamukahveillut kyseisestä mukista päiviin.

Hanna: :))))))
Katja: Hymyilitkö sä juuri Mikon pepulle?
Hanna: Joo. Enkä edes kovin salavihkaisesti.
Katja: Niin.

Paita ja passi ruinaamatta. Se on hyvä. Bäkkärin kasvisruoka oli nimittäin aika påp minusta.

she said she said @ 02:52 pm
[] [link]

tuesday, jul 15, 2008
[valtavirrasta, viihdemusiikista ja festari-ihastuksista]

Puhelin soi ja piippailee eri tahoilta aktiivisesti. Tunnen oloni tärkeäksi. Enkä kaikissa tapauksissa edes ihan turhaan.

Rokki ohi, Party edessä. Kuolen. Jos sen jälkeen vaikka palaisi taas normaalielämään - olettaen että normaalielämä tarkoittaa kirkkopuistossa nukkumista. Eilinen tunti moista ajanvietettä ainakin virkisti enemmän kuin mitkään yöunet ehkä ikinä.

Aivan hyvä viikonloppu, etenkin jos ottaa huomioon, ettei alkujaan ihan hirveästi napannut koko festaritoiminta tällä kertaa. Verkkotoimituksessa oli taas leppoisaa, uusia ihmisiä, vanhoja tuttuja ja käännöstiimikin toimi ehkä paremmin kuin ikinä (vaikka samat naamat siellä on ennekin pyörineet - tai ehkä juuri siksi). Huumorin taso jossain liian huonon ja myötähäpeän rajamailla, kyllä näillä eväillä selviää mistä vaan. Paitsi ehkä humppa-aiheisten juttujen asialliseen sävyyn kääntämisestä.

On hauskaa huomata viettävänsä aikaa niin marginaalimusiikin ystävien keskellä, että ongelma syntyy siitä, miten 51koodia kirjoitetaan. Onneksi vähemmän tunnettu ja arvostettu supersankari Valtavirta-Hanna päivysti jälleen kaikki aistit valppaina ja tilanne saatiin pelastettua alta aikayksikön.

Lauantai-illan Metelli-virhearviosta johtuen en kyennyt päättärille, khyynel. Vaan tulipahan nähtyä se Mokoma, josta olen Provinssista asti haaveillut. Normiasteikolla ihan hyvä keikka, Mokoma-asteikolla ehkä 6½. Muuten en perjantain Suloa lukuun ottamatta oikein pändejä jaksanutkaan. Tuomo, VHB, Ismo & Patton käytännössä kokonaan, muuten pätkiä sieltä täältä. Ja Fanfare Ciocârlian todistin kokonaan kääntämisen lomasta. Ehdottoman toimivaa työmusiikkia, jos sattuu istumaan punavalkoisessa saunateltassa. Lisäksi se oli noin paras lopullinen jäänmurtaja ja kollektiivihysterian aiheuttaja. Kuin Circus Ronaldo mutta vireessä. Levyt heti mulle kaikki tänne nyt. Ja se Ronaldo kanssa.

(Joka tajuaa ylläolevassa kappaleessa piilevän viittauksen suomalaiseen pophistoriaan saa hienon palkinnon. Ehkä.)

En muuten kauheasti lämmennyt Pattonille, odotan jo vihaista väkijoukkoa ikkunani alle. Selvennys: herra lauloi tosi hyvin, bändi soitti tosi hyvin, ja olihan se varsin viihdyttävää, mikä tietysti on asianmukaista, koska viihdemusiikista on kysymys. Teltassakin hyvä tunnelma, tulin hyvälle tuulelle siellä. Se tuuli ei vaan kantanut enää omalla kohdallani ulos asti. Johtuuko sitten siitä, että olin täysin raato vai siitä, etten omaa Pattoniin samanlaista tunnesidettä kuin monet. En kuitenkaan jaksanut mitenkään hurmostua siitä menosta. Ja väkisinkin aloin miettiä, että kuinka innoissaan nuo kaikki ihmiset olisivat ko. musiikkityylistä, jos laulaja olisi joku muu. Vaan ehkäpä ei ole minun päänsärkyni tämä (toisin kuin jumittavat hartiat).

Satunnaisten tuttujen ja keikkojen lisäksi pienet festari-ihastukset piristävät aina elämää jossain määrin. Sellaiset kivat kohtaamiset, joita ei tarvitse sen enempää miettiä jälkeenpäin, on kyseessä tuttu, tuntematon tai vallan julkkis. Kunhan vaan hetken hymyilyttää, täpinöittää tai hihityttää. Tosin nämä ovat siinäkin mielessä aika irrelevantteja juttusia, että lauantaina jo julistin, etten tiedä, mikä se Folkkien aikainen hairahdukseni tulevat aviomieheni top 3 -listan suhteen oli. Onhan se nyt herranjestas ihan selvä peli, miten asian kuuluu olla ja mennä. Jos vaan ensin henkistyn.

Miten nyt taas pitäisi pakata?

she said she said @ 08:59 pm
[] [link]

friday, jul 11, 2008
[tää pieni ihminen maan päällä kulkee, tää pieni ihminen silmänsä sulkee]

Vaikka onkin varsin viihdyttävää tarkastella kollektiivieuforiassa joraavaa ihmismassaa sivusta, vielä viihdyttävämpää on itse olla osa sitä.

Voi Reino.

"Jos ne ei soita Niin monta iltaa niin koko kesä on pilalla."

Kesä pelastettu.

she said she said @ 11:44 am
[] [link]

wednesday, jul 9, 2008
[hetken meitä onni hipaisi, sit se kikattaen karkuun kipaisi]

Lorf. Tykkään seurasta, mutta alkaa olla vähän niinku overload, mikä on tylsää. Pahemman herneilyn estämiseksi varastan pieniä hetkiä itselle. Ja Matthew Bellamylle.

Vaikka hiljaisuus onkin ajoittain hyvä vaihtoehto, olen huojentunut että on Rokkiviikko ja kaupungissa tapahtuu. Muuten viime viikon "nyt menen katsomaan Joonas Brandtin ja seuraavaksi Anton Corbijnin"-meiningistä olisi vähän turhan suuri pudotus. Näin ollen eilisilta meni kansanmusiikkitunnelmissa Elinalla. Jee. Ja katsomassa Risto Räppääjää. Jee! Paras hyvän mielen elokuva, jonka olen nähnyt ehkä vuosiin. Isona haluan olla Pakastaja-Elvi.

Joku lukko avautui ja Oku-sarjakuvia alkoi tulla liukuhihnalta. Jossain siinä fiilistelyn lomassa yhtäkkiä tajusin, että hahmo näyttää erehdyttävästi yhdeltä tutulta. Ei hyvä. Ottaen huomioon, etten osaa oikeasti juurikaan piirtää, yhdennäköisyys on tosi hämmentävä. Waa! Puolustuksekseni sanottakoon, että hahmo näyttäytyi minun piirtämänäni ensimmäistä kertaa keväällä 2003, kun kaksoisolentoon tutustuin vasta vuosi sitten. Huvittaa silti.

Levyostosvaihde on päällä. Huonohuonohuono. En ole ainoa. Aamu alkoi kasalla uusia levyjä, vuorovalinnoin. Avasimme kuitenkin yhteispäätöksestä Hehkumolla. Toimii.

she said she said @ 01:49 pm
[] [link]

sunday, jul 6, 2008
[lepo]

Tarsso sanoo (18:18):
olet palannut!
hanna sanoo (18:18):
Niin!
Tarsso sanoo (18:18):
uskomatonta!
hanna sanoo (18:18):
Mutta totta!
Tarsso sanoo (18:18):
:O
hanna sanoo (18:19):
Etkä ikinä arvaa mitä tein eilen!
Tarsso sanoo (18:19):
NO!?
hanna sanoo (18:19):
Tungin pääni Sibelius-monumenttiin!
Tarsso sanoo (18:19):
!!!
Tarsso sanoo (18:20):
ilmeisesti sait sen poiskin sieltä, tai sitten mesetät sibelius-monumentti päässä
hanna sanoo (18:21):
No arvaa oliko vaikea olla sen kanssa junassa.

Turnee oli mahtis, mutta on vaatinut myös nämä pari päivää toipumista (huonolla menestyksellä, kun olen ollut ties missä synttärikekkereillä ja muualla). Mutta olipas hienoa nähdä niitä ihmisiä, joita ei ikinä kerkiä ja joiden kanssa aina puhuu, että pitäisi joskus ja niin edelleen. Vuodet vierivät oikeasti pelottavan nopeasti nykyään. Parhaiten sen huomasi alkuviikosta. Ihan vastikäähän kävin viimeksi Kaisalla ja Hannulla, eikö? Maija oli silloin vielä mahassa. Ja nyt Maija olikin superflirtti kaksivuotias. Mitä helvettiä?

No joo. Sen lisäksi että tungin pääni Sibelius-monumenttiin, tuli käpösteltyä paljon ympäriinsä ja käveltiin Emmun kanssa vielä Munkkiniemeenkin torstaiyönä, arvostan. Lisäksi piipahdettiin Suokissa ja kävin siinä sivussa moikkaamassa Jussia eli sen lisäksi että olen lopultakin nähnyt Helsingin toimiston (en kestä, hieno) niin omistan taas pienen kasan uutta musiikkia. Whee.

(Laitoin kuvia tänne.)

Tänään on virallinen lepopäivä. Viimeinkin. Kun on kaksi viikkoa yltiösosiaalinen joka päivä ja siihen päälle vielä kipeä, Buffyn vitoskausi on seuravaihtoehdoista parhain. Huomenna jatkuu ihmisten merkeissä taas, mutta vähän rauhallisemmalla tahdilla ja onneksi vielä hetkeen ei itse tarvitse hilata ahteriaan muihin maisemiin sosiaalistuakseen.

Kotihengailun kunniaksi luonnostelin äsken ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen kaksi Oku-sarjakuvaa. Jostain syystä tuo pari-kolmekymppisten vaitonainen lipunkantaja on pyörinyt mielessä viime aikoina useastikin ja nyt sain lopultakin jotain myös tuherrettua. Annan luonnosten levätä huomiseen. Jos ne vielä silloin näyttävät kelvollisilta, piirrän ne puhtaaksi, tungen entisten kanssa jonnekin Talteen ja olen hetken tyytyväinen saavutukseeni.

(Miksi ne jutut muuttuvat vuosien saatossa aina vaan raadollisemmiksi?)

Tajusin eilen, että nyt on taas se aika vuodesta, kun saa suht halvalla munakoisoa, kesäkurpitsaa ja muuta vastaavaa. Kokkailuinto löytyi sen myötä myös, olen keittiövelho. Juhlaa!

she said she said @ 08:34 pm
[] [link]