__________oh that's nice! ash in my tomatoes!

saturday, jun 30, 2007
[karkkila.]

Suomi. Paluu oli aikaisin perjantaiaamuyöllä. Ensimmäiseksi sain paniikin lentokentän vessassa, kun seinässä ei ollut vetämistä varten mitään vipua ja ovikin aukesi väärään suuntaan niin etten meinannut päästä ulos. Perkele! Mikä tässä maassa on vikana??

Lentokoneessa oli paljon pieniä (oletettavasti) Tuskaan matkaavia brittipoikia. Söpöä.

Ja nyt kun perhe tuli treffattua eilen, luonnollisestikin suuntaan tänään Turkuun. Tästä on hyvä jatkaa, Ramon.

she said she said @ 09:11 am
[] [link]

friday, jun 22, 2007
[lopunajan meininki ja nyyhkis]

Oho, juhannusaatto. Eipä tunnu juhannukselta, mutta se lienee normaalia.

Minun pää ei kyllä meinaa pysyä yhtään mukana tässä menossa. Viime viikko oli niiiiin erilainen verrattuna tähän, että tuntuu oudolta, että molemmat ovat oikeasti mun elämää. Tai jotain.

Viime viikko oli niin ihmeellisen sosiaalinen ja tapahtumarikas, etten oikeasti ymmärrä, miten ehdin kaiken. Noora oli muutaman päivän ja sinä aikana ehdimme pakollisen kaupunkikierrostelun ja muun normisälän ohella löytää Black Sambucan (oumaigaaad, shottihan maistuu salmarilta), syödä yökebabia puistossa, ostaa noin tuhat paria kenkiä, jutustella leicesteriläisten ehkä-jalkapalloilijoiden ja muiden randomjamppojen kanssa, metsästää sukkahousuja myyvää liikettä, puhua liikaa puhelimessa, juoda jättipirtelöt, laulaa Last Requestia kahdelta yöllä Park Streetillä ja mesetellä ympäriinsä hysteerisinä kankkusessa (anteeksi vielä tyypit). Mitä on tapahtunut? Meistähän on tullut tyttöjä! Meistä! Saapi nähdä mitä tapahtuu syksyn mittaan tosin. Ehkä tämä on vain väliaikainen hairahdus?

Nooran lähdön jälkeen oli Tobyn treffaamista viimeistä kertaa, curryillallisen (siis cyrry, tietty) kokkaamista Suen ja Patin kanssa, leffailtaa Tomppasella (Sublime oli niiiiin ahdistava - saakelin hyvä kyllä, mutta apua! Ja hei, sehän oli Ed!), BISCin river cruise pitkin Avonia ja epämääräistä hengailua Remcon, Alexanderin ja Suen kanssa, viimeinen klubbausilta Patin ja Tomin kanssa ja ehdinpä vielä viihdyttää Hennaakin melkein koko lauantain, kun se tuli Bristoliin shoppailureissulle. Sunnuntai oli möllötys- ja siivouspäivä. Jossain välissä ehdin katsomaan kotona ihan liian monta jaksoa Poirotia sekä Peep Show'ta ja ehdotonta laatuviihdettä eli Äärirajoilla ysärijaksoja Tomin seurana. Niin, ja su-ma aikana myös koko Bob & Rosen ja vähän Queer As Folkia ja kuuntelemaan liikaa nyyhkymusiikkia (hiton Snow Patrol, kakka!). Olen tehopakkaus.

Sueta lukuun ottamatta oikeastaan kaikki tuttuni ovat nyt lähteneet Bristolista kuka minnekin. Osaa on jo isokin ikävä, mutta koitan kestää. Milla on täällä pitämässä seuraa. Ja vaikka onkin tosi ihanaa näyttää Millalle kaikkia itselle tärkeitä paikkoja, on tää kyllä aika lopunajan meininki, kun kaikkea tietää nyt tekevänsä viimeistä kertaa. Enää en kävele Gloucester Roadin kautta Whiteladiesille tai hae aamukahvia mukanani Brandon Hillille. Enää ei kutsu Ramshackle eikä Stone House, ei Apple eikä Old Duke. Ei enää kalliomaisemien ihmettelyä Suspension Bridgellä. Ei enää beer&burgeria. Christmas Stepsin ja jokivartta pitkin kävelyn olen säästänyt viikonlopulle, mutta kohta nekin on tehty. Sunnuntai on siivouspäivä, jonka päätteeksi aiomme mennä sunnuntaipaistille ja katsomaan uuden Shrekin ennakkonäytökseen. Ja maanantaina sitten mennään Lontooseen. Hullua.

Lopunajan meiningistä kertoo sekin, että nyt pitää ostaa kaikki ne asioita, jotka olen pitkin kevättä ajatellut ostavani "myöhemmin". Mukaan on tarttunut jo paita Beastista, Banksy-kirja, Dictionary of Brizzle ja Men in Pants -lasinaluset. Kaikki tärkeimmät siis. Huomisen saalis voipi olla vieläkin mielenkiintoisempi.

Viikon päästä olen jo Suomessa. Tokihan on ihana nähdä ystäviä ja muutenkin. Mutta. Kyllähän tämä sydämeni särkee. Ellei ole jo särkenyt. On tämäkin.

Aika kuvapostauksen. Pitkästä aikaa. Viime viikon recapit visuaalisessa muodossa.

Chocolate Ice Cream Bombe. Ja sit vähän siideriä.

Tytöt ja Bristol Cabot Towerista käsin.

Ja tornin portaissa.

En tiedä kumpi tässä näyttää kyseenalaisemmalta...

Haluaisin oikeasti tietää, mistä tuo pyykkipoika ilmestyi.

Pari uutta kenkäparia.

Suen kanssa paatilla, Alexander halusi ehdottomasti kuvata.

Sue on ajoituksen mestari!

Pitkiä miehiä ja vähän vähemmän pitkiä naisia.

Rajaus taas kunnossa \o/

Minulla on kyky saada ihmisten parhaat puolet esiin kuvissa #1.

Ramshackle, meininki kunnossa.

Minulla on kyky saada ihmisten parhaat puolet esiin kuvissa #2.

...toisaalta, niin on Patillakin.

she said she said @ 11:59 pm
[] [link]

monday, jun 18, 2007
[tuska]

Tapahtunut ihan liikaa kaikkea viimeisen viikon aikana, ei pysty pää prosessoimaan. Ja tietysti valokuvat ovat suurimmaksi osaksi muiden kameroissa. Huokaus.

Viimeinen viikkoni Bristolissa pyörähti käyntiin tänään. Illalla hakemaan Millaa Stanstedilta. Aikamoista.

Haluan kuvia, damn it!

she said she said @ 04:51 pm
[] [link]

saturday, jun 9, 2007
[taikasanat: iso vihreys, academy, mitchell & webb]

Dublin oli ja meni aivan ihanasti lomailun ja hengailun kannalta. En juossut pää kolmantena jalkana nähtävyyksiä, vaan lähennä Jaakkiksen kanssa käveltiin ympäriinsä ja makoiltiin puistoissa (ja tulimme tulokseen, että Phoenix Park tosiaan on iso vihreys - ja miten se vihreä onkin niin erilaista kuin Suomessa tai täällä, jossa on myös erilaista kuin Suomessa??). Rentouttavaa. Kävin silti katsastamassa Writers Museumin ja National Galleryn, joten tuli sitä vähän sentään kulttuuriakin harrastettua. Siis muutakin kulttuuria kuin livemuusikoita pubeissa.

Oman jännitysmomenttinsa matkaan toi se, että kännykkäliittymäni ei toiminut Irlannin kamaralla lainkaan. Ironista tässä on se, että liittymäni tosiaan on Mobile World. Eläköön Carphone Warehouse \o/ Säätämisen, nettikahvilan ja tekstiviestiapujoukkojen saattelemana kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin - mitä nyt Karkkilan päässä oli kaiketi pientä hysteriaa aistittavissa oletetusta katoamisestani. Mobiiliaika.. Mutta myönnettäköön, että jos en muutaman tunnin sisään viesteihin vastaa, on jotakin kummallista yleensä tapahtunut. Terveisin nimimerkki "kännykkäriippuvainen".

Yritettiin Jaakon kanssa yhdistää voimat myös Patrycjan ja Tobyn kanssa, mutta vähän kehnommalla menestyksellä. Phihihi. Vieläkin vähän naurattaa ajatus meistä nelikkona seilaamassa ympäri Temple Barin aluetta. Ollaan niin samanhenkisiä ettei mitään rajaa :D Yhteisiä puheenaiheitakin on majoneesin lisäksi ainakin, öö, ehkä kaksi. En tiedä, miten Bristolin kuusikon loppumatka on mennyt, mutta skismoja oli ilmoilla niin paljon, että hyvää en usko kuuluvan. Vähän huolettaa.

Kuvat postasin Facebookiin. Minun ja Jaakon huono kuvakarma ei valitettavasti ole vieläkään poissa. Ei me vaan osata... Möö!

Nyt pää zurraa tyhjää, koska viikko on kuitenkin ollut aikamoisen uuvuttava ja eilen päädyin sitten vielä seikkailemaan kotoisasti Bristolin yöelämään. The Stone House oli aika hirveä, mutta The Hatchet edelleen mukava ja Carling Academy varsinkin. Kunnollista musiikkia ja oikean näköisiä ihmisiä eikä mitään muovia! Woo! Ja seinällä valtaisan kokoinen Ville Valo, repesin. Päätin Academylla tyttöillä ja juoda niitä kamalia valmiita vodkajuomasekoituksia, VS (Vodka Selection) oli illan tarjousmerkki. Valikoimissa oli mielenkiintoisesti "Apple & kiwi", "Water melon" ja "Blue". Valitsin ensimmäisen ja viimeisen, joka oli vähemmän yllättäen epäilyttävin, mutta loppujen lopuksi maistui ja haisi Hubba Bubbalta. Se oli oikeasti ihan yhtä infernaalista litkua kuin miltä se kuulostaakin, ei enää minulle moista, kiitos. Ghaaaa. Dublinin Bulmers-juhlan jälkeen tuo oli kyllä karu pudotus. Kauheaa hullutusta.

Zurrauksen kunniaksi Tom pisti minut tänään katsomaan sekä Drop Dead Fredin että muutaman jakson Peep Show'ta. DDF oli yksi taas käsittämättömimmistä elokuvista koskaan, mutta aivojumiin ihan täydellinen. Tulipahan taas hihiteltyä ihan urakalla. Peep Show'hun taasen jäin koukkuun saman tien, katselin oma-aloitteisesti sitä vielä lisää. Ja lisää. Ja lisää. Ihmeellinen on internet. Voioi Mitchell & Webb.

she said she said @ 10:06 pm
[] [link]

monday, jun 4, 2007
[matkatäpinää]

Niin tyypillistä taas.
Eilen alkuillasta en meinannut pysyä hereillä, joten lähdettiin ei-kana-Tomin kanssa pubiin istuksimaan joksikin aikaa, kun en halunnut torkkua iltaa ja valvoa yötä.

Kaikki oli jälleen teoriassa hyvin. Tulin ajoissa kotiin ja menin nukkumaankin suht järkevään aikaan ottaen huomioon, että herätyskello soi viideltä. Paitsi että aikaisiin aamuherätyksiin tottumattomana en taas saanut nukuttua jännitellessäni, heräänkö varmasti. Neljän jälkeen päätin luovuttaa ja lopettaa horrospyörimisen.

Ja nyt väsyttää ehkä ihan järjettömästi. Murhaan kaikki.

Mutta voihan olla, että saan torkuttua bussissa/kentällä/koneessa, kuka tietää. Ja onhan sitä olemattomilla unilla matkailtu ennenkin, vaikkakaan ei välttämättä kauhean menestyksekkäästi.

Noh, joka tapauksessa Dublin kutsuu, enkä pistä sitä lainkaan pahakseni. Hihihihihi.
En tosin ole ikinä lentänyt yksin, vähän jännittää. Iik!

she said she said @ 04:38 am
[] [link]

saturday, jun 2, 2007
[kultaisin pubikohtaaminen]

Onneksi selvisi domainpulmat ajoissa, että sain raportoida tämän. Hurraahurraa!

Iltasuunnitelmat meni uusiksi ja oltiinkin sitten Mattin kanssa Adrianin läksiäisissä, mikä oli ihan kivaa, joskin oli vähän hölmö olo, kun en oikeasti tuntenut ketään. Koitin olla kurjistelematta, etten Adrianin kanssa enempää ehtinyt hengata. Onhan aina mese. Lähettiin sitten vikalla bussilla kohti keskustaa ja oltiin vähän hukassa, kun kaikki pubit alkoi sulkea puolenyön aikoihin ja me haluttiin käydä yksillä tuopposilla ennen höyhensaaria. Käveltiin siinä King Streetiä pitkin ja mentiin lopulta johonkin random teatteripubiin, joka oli vielä auki. Alku oli vähän blaaaa kun Matt puhui jonkun kaverinsa kanssa koulujuttuja eikä mahduttu istumaan mihinkään. Sitten jäätiin hengailemaan kaksin ja juteltiin niitä näitä kun yhtäkkiä kuka mutta kuka menikään vessaan ihan tuhannen känässä?

Tommy Two.

Matt oli ihan että nyt kyllä kiskaiset hihasta. Ja sen sitten lopulta tein (kun toisella yrityksellä onnistuinkin), vaikka vähän jännitti, kun en tiennyt, mitä jantteri oikeasti on mieltä jostain vaihtareista, jotka haluaa puhua pubissa. Reaktio: FUCKING HELL!!!

Revettiin ehkä ihan täysin, mutta ihan lieskoissahan se Tommy meistä oli. Jäi juttelemaan joksikin reiluksi puoleksi tunniksi ja ou mai gaaaaaad kun se oli ihan mahtissöpö. Antoi Mattille neuvoja ensi vuoden suhteen ja oli muutenkin aika reilu, mutta suurin osa ajasta meni siihen, että se puhui siitä, kuinka huippu minä olen. Olin vähän että nyt kuule mies vaihtuu puheenaihe, kun alkaa nolostuttaa liikaa, mutta jotenkin siihen aina palattiin. Mutta sainpahan tilaisuuden kiittää siitä maailman ihanimmasta palautelapusta, jonka silloin joitain viikkoja sitten sain. Oli kuulemma onnellinen, että uskalsi ottaa riskin ja kirjoittaa lappuun, että uskoo mulla olevan potentiaalia hyvään esseeseen, koska oli kuulemma oikeassa. Sain siis tietää arvosanani (hyvin meni) ja kävi ilmi, että Tommy tarkasti myös Jarin esseen. Hehhee.

Rohkaistuin sitten lopulta myös kysymään, että kuinka vanha Tommy on. 29. En kestä. Nyt tiedän myös, ettei Tommyn PhD ole vielä valmis ja ettei se ole britti vaan alunperin kotoisin Luxemburgista, mutta asunut Bristolissa kahdeksan vuotta (hullu humalatila toikin esiin aika jännittävän korostuksen, jota en ole ennen kuullut). Kaikkea sitä oppii. Joskin tuo ikä laukaisi taas pienehkön vanhuuskriisin, kun en ole saavuttanut mitään, mutta Tommy lohdutti, että elämä kuulemma paranee vaan tästä eteenpäin. Sitä odotellessa.

H: Cause I'll be like 25 this year, so I'll be at least 27 when I finish my masters.
T: But then you'll be the same age as me when you finish your PhD!
H: Ummm. PhD.
M: Ha!
T: What?
H: I really don't see myself doing PhD.
T: Why not? You've got the brains for it.
H: O_O

Lisäksi oli vähän avautumista aiheesta children's fantasy fiction since 1900. Selitin sitten Jarin ja minun pohdinnat aiheesta kuinka a) ihmiset valitsee moduulin kun ne luulee sen olevan helppo ja b) kuinka tietämys rajoittuu melkein yksinomaan kurssilukemistoon, mutta ei sen ulkopuolelle. Huojentavaa oli, että Tommynen oli samaa mieltä, joten en vaikuttanut ihan yltiönartulta. Käytin esimerkkinä, että Northern Lightsiin voidaan viitata loputtomasti, mutta jos mennään mihinkään suuntaan pidemmälle, ei onnistu. Tommy sitten lisäsi vain vettä myllyyn toteamalla - täysin luottamuksellisesti totta kai, haahaa - että on lukenut viimeisen kahden viikon aikana kaikenmoisia tulkintoja Northern Lightsista, joista osa on vaan täysin väärin. Kiitän, Tommy. Pelastit iltani, ehkäpä jopa viikkoni. Taas.

Ja sitten taas vaihteeksi puhuttiin vähän siitä, kuinka melkein kaikki kv-opiskelijat ja etenkin minä olen niin huippu. Minun kanssa kun ei kuulemma ikinä ole käynyt niin, että sanon jotain, jossa ei ole päätä eikä häntää vaan kaikessa on kuulemma ollut järkeä. Sitten Tommy alkoi angstailemaan opettajan auktoriteetin ongelmia, etenkin kun on nuori ja näyttää vielä nuoremmalta (mikä on täysin totta). Oli vähän sellainen hihihi olo, kun olihan tuo nyt jotain ihan käsittämätöntä kokonaisuudessaan. Pitihän sitä sitten Noorallekin tämä asia tietysti soittaa.

Lopulta Tommyn piti poistua ystävien seuraan ja me lähdettiin Mattin kanssa kohti kotejamme - pienehkön hepulin saattelemina tosin.
M: He löööööööööööööövs you.
H: Ha-ha.
Vaikka veikkaankin tuossa olleen humalabonusta ainakin vähän, on kiva tietää, että panokseni tunneilla ei oikeasti ollut Tommyllekaan yhdentekevä ja että osa siitä seminaarien toisinaan tuomasta riemusta on ollut vastavuoroistakin. Ja sain palauttaa edes pienen kohteliaisuuden toteamalla, etten olisi ikinä arvannut Tommyn olevan Luxemburgista, tai ylipäätään ei-britti. Tämän kaiken kunniaksi juhlapäivä, kaikille virtuaalikakkua kaikilla höysteillä <3

H: I take that as a compliment.
T: These aren't compliments, they're just facts.

she said she said @ 02:15 am
[] [link]