thursday,
may 29, 2008 [i'll be bill murray and you'll be everyone else]
Voisin uppoutua Gondryihin tyyliin seuraavaksi äärettömäksi ajaksi. Ne ei ole yleisesti ottaen kovin onnellisia elokuvia, mutta jotenkin niitä katsellessa on jossain paremmassa paikassa aina hetken. Vaikka Stephane TV:ssä.
Käytiin siis kera Antin tänään katsomassa Be Kind Rewind. Ei ehkä täysin parasta mahdollista, mutta ihan oivallista kuitenkin. Se tietynlainen taattu surrealistinen meininki viehätti taas. Sitä paitsi viittaukset eivät loppuneet uudelleen kuvattuihin elokuviin (äää kun hajosin siihen Ghostbustersiin ja muihinkin), ainakin minulle tuli lopusta tuli mieleen lähinnä Capra. Ja vaikka ihan vähän ärsyttikin, että omia polkujaan etenevä kokonaisuus piti lopettaa moiseen juustoon, on se tietynlainen kumarrus perinteelle. Enkä voi väittää, etteikö siitä olisi hyvä mieli jäänyt. Kuten niissä hiton Caproissakin aina, vaikka kuinka yrittäisi kapinoida.
Mos Def oli oikeesti aika hyvä, eikä jäänyt Jack Blackin jalkoihin. Muutenkin hyvä roolitus. Lisäksi materiaalibonus: edellisessä pahvia, nyt metallia. Hymyilytti. Se onkin aika paljon tämän päivän asteikolla, sanoisin. Tai viikon. Tai...
Ja vaikka tämän lukeekin nyt ne usein mainitut sata ihmistä, niin tehdäänpä tästä virallisesti julkista tietoa. Ei mene ihan putkeen nyt. Se ei ole kenenkään vika, katastrofin ainekset on olleet olemassa jo pitkään. Tuntuu lähinnä siltä, että koko viimeinen vuosi kulminoituu tähän hetkeen, seinät kaatuu ja voimat loppuu. Itsekseen miettii liikaa, mutta vaihtoehdot eivät ole mitenkään moninaiset. Avoin pyyntö paikallisille ystäville (jos joku niistä tätä vielä lukee): soittakaa mulle, jos huvittaa tehdä jotain, itse en kuitenkaan saa soitettua ja järkättyä. Jooko?
Onneksi gasthaustoiminta alkaa pyöriä jo tänään, jahka Anna-Leena pääsee rajan yli mystisellä bussikuljetuksella. Maijakin kävi jo tuomassa tavaroitaan, huomenna tulee loput + Maija itse. Ei tarvitse nököttää yksin täällä koko viikonloppua. Anna-Leenaa odotellessa seuranani on viikkoni ultimate mindfuck (mindfaq) eli siis Bellamyn Looking Backward: 2000-1887. Jos sitä lukiessa ei tule hullu olo, ei mistään. Jaksaisi vielä keskittyä siihen raskaaseen dialogiin enemmän kuin viisi sivua kerrallaan.
// edit: miksi kukaan vaivautuu tekemään mesematoja? en tajuu.
Reeta: Mites sinä näytät niin oudolta tänään? Hanna: En oo laittanu tukkaa. Reeta: ... Hanna: Tältä se oikeesti näyttää suihkupuhtaana. Reeta: ...
Vnes toimii taas. Huonohuonohuono.
Jos on niin tyhmä, että pitää valikoituja poikabändihittejä mp3-soittimessa, ei missään kannata olla niin äärimmäisen tyhmä, että shufflen heittäessä sellaisen kuunteluun alkaa ajatuksella kuunnella, mitä biisissä sanotaan. Etenkin jos on julkisella paikalla.
Valitettavasti minä olen juuri niin äärimmäisen tyhmä, se on jälleen todistettu. Seurauksena hepuli liikennevaloissa. Oikeesti, en kestä.
B is for beautiful as the sunshine (sunshine) E tells me everything is feelin' alright (don't you know I feel alright) A goes to U and me swingin' in time (swingin' it) T is two I want you You've got me actin' like a FOOL
O__O Oli se muutenkin aika korkeatasoista lyyristä ilottelua. Olen toki laulanut My Beautiful Womania mukana jo vuosia, mutta mitä ilmeisimmin ilman sen suurempaa aivotoimintaa. Mitä nyt tästäkin sitten ajatella, en tiedä.
Irlannista tuli viesti, että hengissä perillä ja Guinnessia. Kanaemo voi nyt nukkua yönsä rauhassa - mikäli vain malttaa irtautua viestimistä taas. Pitäisi varmaan elvyttää viime vuoden huippuprojektimme Irti yömesestä ry. Toisaalta silloin kaikki huonot jutut pakkautuisivat pään sisälle ja purkautuisivat mitä epäsopivimmissa tilanteissa. Että parempi kai tämä roikkuminenkin. Ehkä.
hanna sanoo (22:31): Miksi tuo kuulostaa niin tutulta.. Emilia sanoo (22:31): en tiiä.. mustakin se kuulostaa jotenkin siltä, että niin on käynyt ennenkin.. hanna sanoo (22:32): Joo ennenkin ja ihan vähän aikaa sitten jossain jollekin.. Emilia sanoo (22:32): kukahan se oli, en nyt muista..
sunday,
may 25, 2008 [ajatusten yläpuolella olen turvassa kaikelta pahalta]
Aika hirveä viikko takana, onneksi se on ohi. Liikaa tehtävää ja matkustettavaa ja sisäistettävää ja mietittäviä asioita. Tosin pelkään sitä hetkeä, kun oikeasti tajuan Matin lähteneen. Poks.
Kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen, että menin edes piipahtamaan Nuoressa kulttuurissa eilen, vaikka olikin virallisesti rankka päivä. Paras tapa päättää rankkuus oli Kuppilan viisuvalvojaiset ja jaetut nachot. Venäjä ei lukeutunut omiin suosikkeihin, mutta olen ihan tyytyväinen Dima Bilanin puolesta. Kaipasin toki takatukkaa, mutta onhan se reilua, että yritteliäisyys palkitaan (paitsi jos yritteliäis henkilö on Tauski Peltonen). Eikä se Jevgeni P. nyt ihan huono rekvisiitta ole, jos ei nyt ihan se flyygelinainenkaan. Tekstiviestiyhteydet toivat myös tunnelman vähän laajemmastakin valvojaisseurueesta, mikä oli kivaa.
Eilen oli telkkarissa myös Juhalahti vierainaan kaksi von Hertzeniä. Paras kombo ikinä, mieliala nousi heti noin sadalla prosentilla. Lisää tätä. Seuraavalla kerralla voisin haluta äänetkin siihen telkkariin sitten. Katjankin silmät ovat nyt avautuneet siihen hymyyn, viimeinkin. Niitä on aika harvassa. Keksin noin kolme, joista kaksi itse asiassa omassa tuttavapiirissä. Se oli ihan mukava havainto.
Tällä hetkellä olisi kovasti tilausta seuraaville asioille: - uudet hengailututut - kivat yllätykset - uudet harrastukset - järjettömyys, off-nappi ajatuksille - finanssiavustus Irlantiin matkaamista varten - graduaihe - lukumotivaatio kesäkurssimateriaaleihin
Aaaaa!
Tuommoisten asioiden listaaminen on lähinnä masentavaa, joten laitetaan myös toisenlainen lista (enpä ookaan tehnyt tätä aikoihin). Eli toimii juuri nyt: - Ilotus (nostalgia) - MySpace (yhteydenpitovälineet) - The Ark (bändit) - siivous (sijaistekemiset) - Poirot (sankarit) - Garfield minus Garfield (samaistumiskohteet) - herkkuleivät (elintarvikkeet) - in denial (olotilat) - Holik: Sedatives & Stimulants (biisit) - Don Huonot: Lentävä matto (leijunnat) - Magnus II (unipersoonat) - Viivi (vanutettavat asiat) - "spit back at the eyes of the world" (sitaatit) - Janne L. (sanoittajat) - VHB (auringot) - rantakävelyt (liikuntamuodot) - päiväkirja (terapeuttiset harrastukset) - Reino & the Rhinos Kellarissa (odotettavat parhaudet)
Vuokrattiin eilen Maijan kanssa Hairspray. Ei se ihan niin loistava ollut kuin toivoin, mutta oli sillä hetkensä. Ja ihan järjettömän monta hienoa lausahdusta, jotka voi napata. Ja sitä paitsi ihanaa, että pääosassa oli oikeasti pyöreä tyttö eikä mikään Hollywood-kuikelo läskipuvussa, etenkin kun tyttö oli vielä kovin sievä.
Mr Pinky's Hefty Hideaway oli viedä sydämeni, mutta Christopher Walken taisi silti varastaa koko show'n loppujen lopuksi. Kypsän huumorin ystävinä nauroimme pierutyynypatjalle ehkä viisi minuuttia. Ja katsoimme sen kohdan leffan loputtua uudestaan ja nauroimme taas. Itsehän repesin sille vielä ollessani iltakävelyllä myöhemmin. Hieno hetki elokuvahistoriassa.
Timeless to Me on jo niin väärin, että sen on oltava oikein. Ja pakko nostaa hattua biisien kirjoittajille, voi sitä läpinäkyvän kökköironian määrää. Ladies Choice.
(Harkitsen varastavani Suvin Zac Efron -sukat.)
Ystävällisenä ihmisenä Anneli lähetti minulle "No mikä vittu sulla on siellä ongelma saatana?"-testin. Tulos: "Olet perseesta. Taidat olla akka ku olet noin perseesta. Juo viinaa." Neljällä kysymyksellä voi selvittää suuria totuuksia. Harmi että tein testin vasta sen jälkeen kun olin sähköposti-inissyt Johnille, olisin sitten osannut määrittää ongelman laadun tarkemmin. John on muuten ehkä noin paras ikinä, joudun perustamaan funklubin sille kohta.
wednesday,
may 21, 2008 [i'm not so impressed by your dysfunk moves]
Hei voisiko joku nyt ihan oikeasti jo kertoa minulle, miksi kaikki suomalaiset poppisbändit ovat tehneet biisin, jonka käytännössä ainoa pointti on "luulet tietäväsi kaiken, vaikka et tiedä, ettet mitään tiedä"?! En oikeen jaksaisi niitä enää. Vaikka on joku Liipasimella silti ihan hyvä.
Helvetti on irti. Lauantaina kuulemani Jennan soundtrack of my life -levy (oletan että se oli se) sisälsi yhden Arkin biisin, jota kuuntelin repeatilla heinä-elokuussa Nooran pimeässä huoneessa illat. Olin melkein unohtanut sen. Ja olipa tietysti vaikea arvata, mikä nyt soi repeatilla ties kuinka monetta päivää putkeen.. Sopii tunnelmiin. Ja tänään aamulla istuin ihan tuhottoman väsyneenä ja huomasin kuuntelevani erästäkin vuoden 2005 henkilökohtaista BSB-hittiä tippa linssissä, kun se upposi kympillä. Nauratti vähän. Pakkohan se oli sitten samantien viestiä sille elämäni ainoalle ihmiselle, jonka tiesin asian täysin ymmärtävän.
Muun muassa tämän takia tekisi mieli pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata Tampereelle vaikka lopullisesti tai edes käymään. Ilmeisesti nukuin viime yönä edes vähän, koska jossain välissä ehdin näkemään unen, joka ei yhtään auta asiaa. Kökkö. Lähtisin heti, jos siihen suinkin olisi mahdollisuus. Vaan ei onnistu nyt, pitää katsoa myöhemmin uusiksi.
Suunnitelmani oli eilen näyttää koko päivä tosi eteeriseltä, jolloin kaikki sanomisenikin olisivat tietysti kuulostaneet äärettömän viisailta. Nukahtamislääkepöllyn jälkimainingeissa tämä ei kuitenkaan onnistunut, HARMI. Onneksi pumpulissakin kuitenkin tuottaa laatuhuumoria henkeen "Venus" ja "likvidoin homopään", niin ei ihan huonoksi mene asiat. Ja tänään taas kyllä muistui mieleen, mistä "jos sulla on kotona liikaa kamaa niin voit aina korvata osan korvaavilla kemikaaleilla"-henkiset superjuttuni periytyvät. Odotettiin äidin kanssa myöhässä olevaa junaa Simpeleellä katoksessa, kun alkoi sataa kaatamalla. Äiti: "Hyvä ettei se juna tullut vielä, olisit kastunut sitä".
Niin. Onneksi hyvien juttujen geenit ovat jakautuneet tasaisesti. Ja onneksi on pikaviestimet niitä hyödyntämässä.
Laaksonen 9:53pm Mutta kun mä näytän pitkätukkaisena vähän munapäältä. Tai en edes vähän. Hanna 9:53pm :D Etkä näytä. Laaksonen 9:53pm Mutta onneksi en vatipäältä (!!!) Hanna 9:54pm Niin! Sanoin muuten Janille ja Matille siitä "haino teksti, kirjoittaja ei ole mikään vatipää" silloin. Matti tippui heti mutta Jani oli ihan kartalla. Ilmeisesti Heinolassa vatipää on ihan tavallinen ilmaisu. Laaksonen 9:54pm Hyvä tietää. Kesällä kun menen Kaisan polttareissa Heinolaan. Olen sitten kuin aboriginaali. Hanna 9:55pm Et näytä myös esim. siltä, että sulla olisi television muotoinen pää. Laaksonen 9:55pm Se on ehkä munapäisyyden yksi parhaista puolista. Hanna 9:55pm Olisin tässä asiassa samaa mieltä. Eikä sulla ole myöskään valtaisa pää. Laaksonen 9:56pm No sehän se just ongelma onkin. Laaksonen 9:56pm Munapäisyyden syvin olemus. Hanna 9:57pm Munapäisyyden syvin olemus kuulostaa kirjalta. Laaksonen 9:57pm Mä haluaisin tietenkin olla naisellinen, mutta en munapää. Eli kumman linjan valitsen? Miehisyyden vain munapäisyyden. Toivottavasti sulla ei ole Oikeaa Asiaa.
Tänään olen vähemmän verbaalinen. Mahdollisesti myös hieman vähemmän hauska. (Ei ole mahdollista, minua ainakin naurattaa Karkkila Pipoinen.)
Hanna 9:47pm Se on loisto! Laaksonen 9:48pm Se on.4 Hanna 9:48pm 4. Laaksonen 9:48pm Ei 4 vaan loisto. Sitä se on, 4. Hanna 9:48pm 4 real. 4 reel. Kakkakakka reel. Rokkimakkarareel.
Olen harkinnut blogin sulkemista, kun tätä Katjaa lainaten lukee taas noin sata ihmistä ja se on minusta ihan hiton outoa. En vaan osaa, olen kirjoittanut tätä liian kauan (7,5 vuotta, herramunjee!). Ja käytännössähän tämä on olemassa vain sitä varten, että ylläolevien kaltaiset kukkaset eivät katoaisi muististani koskaan. Niin. Ehkä kestän.
Väsyneenä selvinpäin Amarilloon meneminen seuraneitinä kaikkien yltiöhumalaisten keskelle ei ehkä kuulosta parhaalta illanviettotavalta ikinä, mutta eilen se oli puhdasta nerokkuutta. Törmäsin Jennaan, Tuomakseen ja Samiin. Joskus maailma toimittaa juuri sitä, mitä tarvitsee.
Myös Notting Hill -havainnot on nyt kerrottu asianomaiselle. Reaktio oli äärimmäisen positiivinen.
Tykkään tosi paljon voikukista. Ja aika paljon myös Raappanasta. Ja Pariisin keväästä.
Rumban VHB-arvostelu oli huippu, olen fiilistellyt sitä torstaista lähtien. Allekirjoitan täysin. + Levy on tehty suurella sydämellä ja sävellystyö on loistavaa. + Timantinlujaa yhteissoittoa: veljesten henkilökemiat kuuluvat. + Tarkkakorvaiselle riittää löytöjä pitkäksi aikaa. - Liian pitkät introt ja väliosat. - Vitun hipit.
Panoptinen olo jatkuu. Lisäksi Viivi on Kuopiossa ja ilmeisesti pysyy siellä aika pitkään. Olen hukassa. Ja harkitsen muuttoa Annan luo Madridiin, ne sen tarinat on jostain ihan toisesta maailmasta.
Tunnustan heti: katsoin eilen jääkiekkoa. Olen pahoillani, ihmiset. Suomi ei ole koskaan ikinä milloinkaan voittanut peliä, jonka olen katsonut. Mutta en minä nytkään ollut täysin itse vastuussa tästä. Menin pahaa aavistamatta Nooralle, joka oli luvannut tarjota purtavaa ja hyvää seuraa ja siellä olikin kisastudio sitten pystyssä. Voih. Koitin silti parhaani siirtää energiani pois pelistä pohtimalla elämän tärkeitä asioita.
Hanna: Mitä jos sitä joku aamu heräisi ja huomaisi olevansa Seppo Hovi? Noora: Mitä vittua?! Kuulitteko mitä tuo sanoi? ... Aika randomia hei.
Ilmeisesti johtopäätös oli, että karuinta olisi herätä Seppo Hovina ja sitten tajuta, ettei Tenavatähteä enää ole. Tästä on hyvä jatkaa korkeatasoista keskustelua hamaan tulevaisuuteen.
Tarsso sanoo (12:47): persetuuli hanna sanoo (12:47): BITCH. Tarsso sanoo (12:48): :D
Enkä voi edes syyttää väsymystä, koska nukuin viime yönä noin tuhat tuntia. Se oli ihanaa pitkästä, pitkästä aikaa. Nyt ei ole niin ihana olo, koska Ville sai aikaa pakkomielteen uuden mp3-soittimen hankkimisesta. Väärin, virhe.
Haluaisin tehdä itselleni jotain käyttäytymismallikokeita (osaan kaikki psykologiset termit!). Sitä aina erikoistiloissa (pms, yleinen läpitunkeva melankolia ja muut tuommoiset) huomaa reagoivansa tietyn kaavan mukaisesti, vaihe vaiheelta. Ensin allkaa kaivata tosi kummallisia ihmisiä, vaikka ei edes tunne niitä hyvin (käytännössä aina samoja). Sitten teippaa hysteerisenä seinille valokuvia aikaväliltä 2002-2004. Ja sitten kuuntelee Linkin Parkin ekaa levyä ihan fiiliksissä. Hmm.
Kohta ne valokuvat lähtee seiniltä, tiedän sen. Mutta ihmisten kaipaaminen jää. Asiaa ei auta, että katsoo sivusilmällä Notting Hilliä ja huomaa hämmetäviä yhtäläisyyksiä Spiken ja yhden semmoisen ihmisen välillä, jutuista ja kehonkielestä kulmakarvoihin. Oli muuten aika hiton friikkiä, ei ollut vain minun silmissäni/päässäni tämä.
Minttukökkäreen tuhoaminen torstaina meni yllättävän siististi. Nyt siteeraan Katjan etukäteispohdintoja:
"Vähiten huono skenaario lienee se, että kaikilla ressukoilla, jotka erehtyvät baarissa liittymään seuraamme, hajoaa pää nanosekunnissa juttujen laatuun. Seuraavaksi pienin paha taas on se, että Allu ja Hanna alkavat duetoida musikaalipiisejä ja me muut karkaamme baariin ja fragmentoidumme humalaamme ennen puolta yötä. Pahin skenaario onkin sitten se, että alamme puhua termeillä kuten fragmentoituminen, minkä jälkeen joku ilmoittaa olonsa panoptiseksi ja loppujen lopuksi päädymme yhteiseen mielipiteeseen, että olemme aika postmoderneja huuperoita."
Niin. Taisimme toteuttaa kaikki skenaariot, se vaatii jo taitoa (Mattikin lauloi vähän Phantom of the Operaa, iltani hienoin hetki ehkä). Toisaalta en ole siitä ihmeissäni. Sienihattu, minttukökkäre, Nikke Knatterton ja Avenue Q. Mutta Volmari uupui joukostamme. Minun sydämeni on särkynyt.
Se mitä Katjakaan ei tullut ennustaneeksi oli loppuilta, jolloin löysin itseni Gigglin Marlinista ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen. Olin menossa kiltisti kotiin, mutta torin kulmalla tapahtui Katjan ulkopaikkakuntalaisia tuttuja ja sitten *zap*, istuin Gigissä. Mikko1: Gigglin Marlin! Hanna: No en oo menossa sinne. Mikko2: Kauheekin paikka on hyvä, jos seura on hyvää. Katja: Niin!
Tuossa on kyllä se pointti, että oli ehkä parasta seuraa juuri siinä hetkessä oikeesti. Herrasmiehet olisivat myös taksikyydittäneet minut kotiin, mutta urheasti jalkailin kaikki kolme korttelia. Hauskaa silti. Ja uudet mukavat ihmiset on aina loistojuttu. Huono rokkielämä saa silti taas loppua tältä erää juurikin nyt, ei oikeen jaksata semmoinen. Valitsen Angel-boksin. Ja lenkkarit.
thursday,
may 15, 2008 [somewhere in the middle of... yeio!]
Noora tulee viikonlopuksi kaupunkiin. Olisipa jo huominen.
Soundin keskustelua herättänyt VHB-arvostelu. Myötähäpeä on aika valtaisa. Kiire on kiire ja niin edelleen, mutta ei saatana. Ei tuommoista pitäisi suodattimesta päästää. Vaan revittiinpähän siitä huumoria sentään eilen aika reippaasti.
Levy on hyvä, mutta enemmän proge kuin edellinen ja siksi minulle vähän vaikeampi. Mutta tuttujen biisien lisäksi Somewhere in the Middle ja I Came For You upposivat jo täysillä. En pistä pahakseni. Ehkä tässä kohta palataan niihin 2006 loppuvuoden liikennevaloleijuntoihin, se olisi itse asiassa aika ihanaa. Spanish 411 on ainakin varsin potentiaalinen siihen.
Mutta ei hitto kun hajosin tähän. Etenkin puolivälin pyörätuolikohtaan. Ja ja ja..
Että näyttääpi siltä, että on vaan nyt kasvettava ja päästävä yli nimikriisistä. Kyllä se kohtalo taitaa olla sittenkin sinetöity, mitä sitä vastaan tappelemaan siis.
Humanistit lounaalla: Juhana: Jos kukaan ei katso yöllä sitä peliä, Suomi häviää. Hanna: Tai jos kukaan ei katso yöllä sitä peliä, Suomi voittaa. Juhana: Niin, on siinä sekin mahdollisuus. Hanna: Aika pitkälti kaksi vaihtoehtoa, sanoisin. Muut: ...
Minttukökkäre tuhotaan tänään. Pelkään pahinta. Parhaassa tapauksessa on kuitenkin ihan mukavaa, jos kaiken kukat eivät ala valtaamaan liikaa tilaa. Päivän ångestit liittyvät liialliseen empaattisuuteen ja turviskerhoon.
Ollaan taas muuten pisteessä, jossa tunnen silmäpussini koko ajan. Wobble, wobble. Toisaalta, onhan se ollut kevään mittaan enemmän normi kuin poikkeus, joten osaan jo suhtautua. Onneksi on Maija, Katja ja Villejä. Ja housuextra, turska ja Svoinnut.
<3 (tuo on sitten valottava linkki, tiedoksi ihmettelijöille)
Kauheat täpinät päällä. Huomenna, huomenna! Ottaen huomioon, että kyseessä on uusi VHB, olen odotukseni kanssa ollut varsin kypsä ja tyyni. Viikonloppuun asti. Silloin iski pienimuotoinen veljeshysteria, joka esiintyy lähinnä pieninä hihittelypurkauksina ja satunnaisina Kaakkuri-hehkutuksina. Näen jo, kuinka olen noin 10.02 Eskoilla hakemassa levyä. Gnaa. Ehkä kuuleilen ja odotan iltapäivään.
En alkuun hirveesti tykännyt Freedom Fighterista, mutta olen tänään onnistunut kuuntelemaan sen niin monta kertaa, että olen alkanut tykkäämään aika paljonkin. Ne rummut on nimittäin ensinnäkin minusta ihan loistot, koukuttavat ihan täpöllä (esimerkkihehkutus). Toivottavasti loppulevykin toimii, muuten en kestä.
Mutta niin. Jee! Aamuisissa VHB-ylikierroksissani intouduin kirjoittamaan Sakulle maailman pisimmän viestin aiheena "keikka Kellariin". Asia olisi ollut tiivistettävissä jotakuinkin viiteen sanaan, mutta kyllähän se venähtää, jos joka väliin pitää kirjoittaa "joo! jee!" ja todella tärkeitä välihuomioita suluissa. Ehkä tämä ei silti ole vaarallista tai edes yhtään vahingollista.
Terveellinen toukokuu -projektini voi merkillisen hyvin. En ymmärrä. Mutta hyvä niin. Ja nyt tämän kirjoitettuani tietysti projekti ottaa ja kuolee. Kiva huomata, että VHB-täpinöistä ja eilisestä loistomaanantaista (miten onnistuin saamaan siitä perjantain kökkötentistä kolmosen, en tajua) huolimatta rouva Korppi on vahvasti läsnä. Sekin on hyvä. Vaikka Niinivaaran kirjeenvaihtajan mukaan olenkin yltiöhyvinä päivinä sympaattinen, niin pitemmän päälle olisin kyllä varmasti aika sietämätön.
Emmu soitti äsken maailman ihanimman noin 40 minuutin puhelun. Tulin kovin onnelliseksi siitä. Puhelu ei kyllä kuulostanut vähääkään meidän kummankaan normipuheluilta, mutta se tekikin asiasta erikoispiristävän. Lisäksi sain tänään viimeinkin kirjevihon lähtemään Empulle, mikä taas tarkoittaa sitä, että mahdollisesti parin kuukauden sisään saan minäkin tietää, mitä sille kuuluu. Ja se on aina mukavaa.
Päässäni soi tauotta Jesus Prize for Christmas. No, ei tauotta. Aina välillä kuulen Jaakon äänen sanomassa "palataan asiaan kun pimeä laskeutuu ja liikumme hiljaa niin kuin yö". Kummatkin on tavallaan äärimmäisen viihdyttäviä kuulokokemuksia, mutta on tämä tietysti ehkä hieman rasittavan ja huolestuttavan rajamailla. Ehkä huomenna jo eri meiningeillä.
// edit: satunnaisimmin pompahteleva entryni ehkä ikinä, ainakin melkein. // edit2: on aika semmoinen.. panoptinen olo.
Hmmhm. Oli eilen aika hämmentävä musiikkikokemus, kun nähtiin Kellarissa pändi-illan päätteeksi Nakedin keikka. Paikalla oli oikeasti kaksi (2) fanityttöä ja sitten kourallinen randompossea, joita ei ihan järjettömästi kiinnostanut. Täytyy nostaa hattua pojille heittäytymisestä. Niille kahdelle fanille (ja meille muille siinä sivussa) esiinnyttiin täydellä energialla asenteesta tinkimättä. Hienoa.
En silti ole vielä päättänyt, oliko kitaristin tuulikone vai laulajan täysin liikkumattomat hiukset minusta hassumpi juttu. Joka tapauksessa meni kyllä aika tovi siinä äimistellessä. Ja nyt minulla on myös ultrakuul Naked-penaali, kun niitä yhtäkkiä lavalta sateli.
Muutenkin ihan leppoisa ilta ja taas vähän yllätyskomboilua. Mutta mikä helevetti siinä on, ettei Allun kanssa pysty olemaan laulamatta, vaikka ei edes huvittaisi laulaa? Eilen meni vain puoli Gethsemanea ja puoli King Herod's Songia, mutta torstaina tämä tulee karkaamaan täysin lapasesta, tiedän sen. Voin pistää vaikka pääni pantiksi, että silloin kajahtaa myös Superstar ja Hosanna, todennäköisesti myös Heaven on Their Minds. Sääliksi käy seuralaisia, eilisiä ja tulevia. Mutta toisaalta Allu poistuu kohta kaupungista ja sitten myös maasta, täytyy siis laulaa varastoon. Pelkään silti pahoin, että Allu toteuttaa uhkauksensa ja käy joskus katsomassa Phantom of the Operan Broadwaylla. Sen tunnaria meidän duetoimana ei kestä kyllä kukaan tai mikään. Apua.
Tänään vähän rennommissa tunnelmissa. Käytiin Katjan kanssa Linnunlahdessa rantakävelyllä ja istuskelemassa Jokiasemalla, oli jotenkin ihanan rauhallista siellä, vaikka kaikki nuoret (ja vanhemmatkin) tyypit oli liikenteessä. Taitaa laiturin ohella tulla tämän kesän vakkari siitä.
Matkalla rantaan haettiin jätskit Ärrältä. Loistouutinen minulle ja karvakaksoselleni Riialle: Marabou on tuonut takaisin teinivuosiemme suosikkisuklaan Jappin! En sortunut. Mutta pelkästään sen näkeminen oli hieno hetki. Vielä kun Yankee-patukat tulisivat kaikkiin kauppoihin, olisi juhlan paikka se.
Olemme Viivin kanssa luoneet symbioottisen nukkumisjärjestelyn, jossa niin Viivin, minun kuin harmaan tyynynkin paikka on sentilleen määrätty. Se on ihan mukavaa noin muuten, mutta jossain vaiheessa Viivi alkaa aina retkottaa, enkä aina jaksaisi herätä aamulla naama ihan kissankarvoissa. Tai Viivin jalat suussani. Unettomina öinä on silti ihan kivaa, että voi sitten vaikka rapsutella kissaa, jos ei jaksa keskittyä edes kirjaan. Ja noitahan näyttää taas olevan.
Sitä olisi voinut luulla, että viime lauantai oli päivistä kauhein, mutta ei. Tänään on menty taas ihan uudelle asteikolle. Sen lisäksi että on järjetön päänsärky ja nuutunut olo muutenkin, ainakin puolet Joensuun tummista silmänalusista on ilmeisesti päättänyt vierailla naamallani. Näytän harvinaisen, eh, hehkeältä.
Päätin piristyttää itseäni ostamalla Nikke Knatterton DVD:n, kun pelkkä ajatuskin siitä alkoi hetkeksi hymyilyttää. En vaan löytänyt sitä mistään, mikä ei sinällään ole ihme, kun jaksoin tarkentaa katsetta yhteen paikkaan noin nanosekunnin kerrallaan. Onneksi minua tarkkasilmäisempi informanttini oli pistänyt Niken sijainnin merkille, ja tuon sisäpiiritiedon voimin yhdistin tämän tärkeän hankinnan myöhempään kauppareissuuni.
Puolisuunnittelimme teemailtaa. En aio niissä pukeutua bikineihin. Voisin olla vaikka Sir Archibald Leech. Eikös se ole se vahapää?
Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Olen sentään kyennyt vähän hepuloimaan omalle väsymykselleni. Toisaalta se on kyllä aika väistämätöntä, kun suullinen kommunikaatio on tasoa "ja siis Samun oli tarkotus lopettaa tunti eilen aikasemmin että se sit niinku ehtii vaikka.. emmää muista. mutta joka tapauksessa toinen vaihtoehto ois ollu herätä Karkkilasta neljältä eilen että eiku. no en tiiä."
Kirjallinenhan sujuu melkeinpä yhtä mallikkaasti.
hanna sanoo (16:19): Siis yhden viestin, ei tappamisen. Lorf. hanna sanoo (16:20): oho hanna sanoo (16:20): meinasin sanoa lorf. hanna sanoo (16:20): : hanna sanoo (16:20): vittuuuuuuuuu hanna sanoo (16:20): lorD hanna sanoo (16:20): ja :D hanna sanoo (16:20): joku d-ongelma täääb hanna sanoo (16:20): :D :D Katja sanoo (16:20): :D :D :D Katja sanoo (16:20): Hetken olin poissa koneelta ja tällaista sit löyty.
Harkinnassa on pieni pitkä iltakävely ja toivottavasti nukkumista. Paljon. Muuten joudun taas olemaan luopio ja siirtämään kotomme suursiivousta vielä lisää.
sunday,
may 4, 2008 [viilenee! yhteyspyyntönne hy-lät-ty!]
En nyt oikein tiedä, mitä mieltä olisin Facebookin uudesta fantastisesta chat-ominaisuudesta. Ihan kiva nopeiden asioiden hoitamiseen (re: Margus ja kadonneet valokuvat), mutta nyt ei varmaan yli viikkoon ole ollut sellaista päivää, jona en olisi siihen jonkun kanssa jumittanut. Mutta ehkä silti tykkään siitä, mahdollistaahan se älyllisen kommunikaation ihan uusilla tasoilla.
Hanna 10:12am lol Jaakko 10:12am omg
Etenkin jos keskustelun siirtää sitten normimeseen, tulos voi olla tajunnanräjäyttävä.
Jaakko sanoo (10:14): lol hanna sanoo (10:14): omg
Helmikuusta asti vireillä ollut Takatasku-ekskursio piti tapahtua eilen, mutta kuinkas sitten kävikään. Houkutuimme sivuraiteille Elinalle ja Kuppilaan, mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että ekskursio toteutetaan myöhemmin (ehkä jopa silloin kun idean osaisä ei ole tilassa, jossa ei "jaksa lähteä minnekään" = pakotamme sen mukaan). Mutta alkuperäinen kombo kuitenkin säilyi joillain lisähöysteillä, mikä oli aika jees.
Olisi ollut kiva komboilla muitten kanssa vielä Jokelaan, mutta älysin sentään lähteä kotiin. Fiksua, sillä mellastettuani ensin keittiössä Kristalle ja Matille ja sitten mesessä eri suuntiin, sammuin kuin lamppu. Taisi tyttöä vähän väsyttää. Mutta ehtiihän sitä. Kuten jo Katjalle mainitsinkin, aion pitää oikeuden tuohon seurueeseen kyllä vastaisuudessakin, koska minä tykkään siitä kuulkaas.
Paloin eilen lisää auringossa, olen rrrrapu. Onneksi tänään menee edes osa iltapäivästä turvallisesti sisätiloissa, kun Aino pyysi katsomaan Motoran tanssiesitystä. Aino on paras.
Ja alkuviikoksihan nämä kesäpäivät kaiketi loppuukin. Sitten voi laulaa Tuvalun monikäyttöistä laulua ihan luvalla kaikille.
friday,
may 2, 2008 ["kaiken kukat ovat myös verbaalisia lahjakkuuksia"]
Voi vappu. Ihan tosi kivaa suurimmaksi osaksi, mutta en kestä yleistä karnevaalitunnelmaa päiviä ja päiviä. Enkä etenkään sitä roskan määrää.
Aattohan meni melkein putkeen akselilla Ilosaari-laituri-Intersportin katto-Teatteriklubi. Koska oon viimeksi ees käynyt Teatterilla? Lokakuun lopussa? Siellä käy nykyään ihan liian harvoin, sanon minä. Pistimme kuitenkin Katjan kanssa taas tanssaten, myös laiturikoreografioita.
Miinusta on, että moraalinvartijani sairastui eikä näin ollen ollut paikalla toteuttamassa tehtäväänsä eli vartioimassa. Tämä taas aiheutti alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hieman liiallista päihtymistä siellä Teatterilla. Noh, ei siihen maailma kaatunut. Eilen vaan seurasi vähän kehnompi päivä kuin muutoin olisi ollut.
Niin, ja lisäksi kärtsäsin niskani ja päänahkani auringossa. Tuntuu miellyttävältä.
Nukuttiin Katjan kanssa krappea pois laiturilla eilen tyhjien pitsalaatikoiden kanssa (näön vuoksi ne siinä oli, emmehän me nyt pitsoja olisi syöneet hei). Olin juuri nukahtamassa, kun yhtäkkiä auringon peitti varjo, joka sanoi Gregin äänellä "hello ladies". Miksi oi miksi? En oikeasti halua tietää, mitä se meistä ajattelee, kun näkee meidät aina ihan hirveissä jumeissa (eilen, naistenpäivän jälkeen) tai vaihtoehtoisesti Echon bileissä tyyliin kierimässä lattioilla tanssiperformanssin merkeissä. - Had fun yesterday? - Yes. - And did you stay out late? - Yes. - Oh, sleeping off the hangover? - Yes. - At least you're honest about it.
Mutta kuten Gregille sanoinkin, valehtelemisessa ei olisi ollut paljon järkeä, kun se kuitenkin näki meidät. Ja oli itsekin aika vappukuoseissa.
Olisi kyllä pitänyt nauhoittaa meidän keskustelut eilen(kin), oli taas vaihteeksi sen verran legendaarista ja korkealentoista dialogia. H: Söin kaiken. Olen ballo. K: Ballo. H: Ballo.
Harkitsen myös vakavasti akateemisen aforismikirjan toimittamista, viimeinkin. "Siis mun mielestä kaikki ihmiset sais olla isoista kaupungeista." Olli, tuo maaseudun tulevaisuus.
