saturday,
apr 28, 2007
[inhat ennakkoluulot]
Ruaa! On ihan pahuksen ärsyttävää, kun saa itsensä kiinni harvinaisen typeristä, ulkonäköön perustuvista ennakkoluuloista. Olin eilen Suen synttäreillä ja siellä oli poika, jonka tapasin pikaisesti joitain viikkoja sitten, jolloin vaihdettiin muutama lause, muttei sen ihmeempiä. Näin saman pojan jo aikaisemmin iltapäivällä eilen, enkä mennyt puhumaan silloinkaan sen paremmin kuin bileissäkään, koska jostain syystä mun mielestä se poika näytti ylimieliseltä ja ärsyttävältä. Ja koska joku kerran näyttää ylimieliseltä ja ärsyttävältä, sehän tietysti tarkoittaa, että sen on myös oltava ylimielinen ja ärsyttävä, eikö? Ja silloin se ei varmastikaan muista ihmisiä, jotka on tavannut vain kerran ja on ihan turha mennä edes puhumaan ja miksi edes menisi, jos se kerran on niin ylimielinen ja ärsyttävä?
Vähän ennen kuin lähdin viimeiselle bussilleni höpöttelin Kanariansaari-Adrianin kanssa niitä näitä ja huomasin, että ko. henkilö puhui yhden tytön kanssa minusta. Pakko siis oli tassutella lähemmäs ja jutella vähän, ja totta on, ettei poika muistanut, missä me oltiin tavattu, mutta...
Hanna: We met very briefly, so it's not a surprise if you don't remember me.
Poika: I know you're Hanna and that you're from Finland, but I just can't remember where we met.
Hanna: O_O ... But you know my name, which is rather impressive.
Poika: Well, after I came here I just wanted to remember everyone's names, cause it's more polite and also makes both you and them feel good, you know?
Hanna: Yeah.
Poika: So that when I say "hello, Hanna", you feel good cause it's your name and I remember that, and that's nice.
Phuh. Omaan suht hyvän nimimuistin, joten tajusin täysin. Ja onneksi a) muistinkin pojan nimen b) älysin jopa sanoa sen tuohon väliin. Ja kah, ilahdutin muistamisella selkeästi. Lisäksi olen kuulemma melkein ensimmäinen, joka lausui nimen oikein, mikä oli lisäilahdutuksen aihe. Ei meistä mitään superfrendiksiä sen muutaman hassun minuutin aikana tietty tullut, mutta sen verran ehdittiin jutella muutakin, että ehdin tajuta, ettei se ole ollenkaan niin ylimielinen ja ärsyttävä kuin olin ennakkoluuloillut. Hyvä tietysti niin, mutta silti hiton inhaa tajuta taas vaihteeksi oma hölmöytensä.
Olin silti aika vaikuttunut tuosta nimifilosofiasta, koska se on kyllä mielestäni täysin totta. Ja tietysti tulee aina hyvä mieli, jos muistaa jonkun / joku muistaa. Toisaalta muistamattomuus voi olla hauskaakin. Vrt. Florian aka Belgian Jaakko (jonka kanssa pääsiäispiknikillä tuli puhuttua enemmänkin) ja eilinen:
Florian: So apart from those two gyus and Sue and me, do you know anyone here, [muminaa]?
Hanna: Huh?
Florian: Sorry, I suck with names.
Hanna: It's Hanna.
Florian: That's right! And you're from Sweden, I know that.
Hanna: Close but no. Finland.
Florian: I knew that. And you're not from Helsinki, you're from... Oslo.
Hanna: Well, no. Cause that's in Norway.
Florian: ARGH!
Hanna: :D
Florian: Me and my amazing knowledge on geography. So, you're from somewhere in Finland, I know that.
Hanna: That's close enough.
Mutta jeh. Kivat kekkerit. Muutama uusi ihminen, enempi vanhoja, sosiaalisia suunnitelmia toukokuulle ja ihan hulluna hyvää ruokaa. Että söin ehkä ihan liikaa. Jännitysmomentteja saatiin myös siitä, kun onnistuin jotenkin juodessani kaatamaan vahingossa boolin virkaa toimittanutta sangriaa paidankauluksestani sisään, mutta en pisaraakaan itse paidalla. Hoh. Sue oli siinä vieressä ihan että "wtf" ja minä vaan kuulisti totesin, että tämä oli vuosien harjoituksen tulos ja söin vähän lisää patonkia valkohomejuustolla.
Tänään esseilyä ja illalla jotain Kiaran kanssa. Pitäisi myös katsoa Pink Narcissus, mutta enpä taida ehtiä eli huomiselle jää. Möh. Tekisi myös lukea Dr Charlien kirjoittama The Lurkers. Luin jo Timon's Tiden ja se oli ehkä huippu, joten nyt en malttaisi olla lukematta tuota toista heti.
Kuuntelen Samun ohjelmaa Oifm:ltä ja on ihan huippua, kun meillä on meseyhteys päällä tässä samalla eli voin kommentoida ihan reaaliajassa. Minut ja antamani info mainittiin juonnossa jo kahdesti. Oon radiojulkkis!
she said she said @ 12:14 pm
[] [
link]
wednesday,
apr 25, 2007
[nurina]
On taas ollut yksi niitä päiviä, jolloin olisi ehkä kannattanut jäädä sängynpohjalle iltaan saakka. En saanut illalla nukuttua ja niinpä heräsin tunnin liian myöhään. Piti ehtiä yhdeksäksi St Mattsille, kun oli hoidettavia asioita ennen workshopia ja tätä varten piti keretä kymmentä yli kahdeksan bussiin. Skippasin siis suihkun ja aamiaisen, eväät onneksi ehdin tekemään. Sitten bussipysäkille ja mitä mutta mitä, 08.10 bussi ei koskaan saapunut ja näin ollen seisoin puoli tuntia ylimääräistä siellä pysäkillä ennen kuin 08.40 bussi saapui - vähän myöhässä totta kai. Väsytti ihan liikaa. Onneksi ehdin Frenchaylla seuraavaan flyeriin tai olisin myöhästynyt Markin workshopista, jonne ehdin nyt nipinnapin. Meitä oli siellä 8, btw. Screeningin (
Point Blank) jäi mun lisäksi katsomaan yksi. Fantastista. Aika hyvä prosentti, kun moduulissahan on vaan joku 70 ihmistä.
Ei tänään mitään muuta erityisen kamalaa olekaan tapahtunut, mutta päivä joka starttaa kiireessä ja etenkin ilman aamupalaa on aina katastrofaalinen. Niin minut on rakennettu. Ja näinpä ollen edelleenkin aika Nurina-nalle. Graah. Illan ohjelmassa on Amores Perros, joka ei tietysti ole elokuvista kepein, mutta ehkäpä Gael Garcia Bernal minut piristää. Toivotaan. Tosin voin katsoa leffan vain, jos ensin saan Hollywood-esseeni esiteltävään kuosiin, koska huomenna aamulla on tutoriaali Kahtrinan kanssa. Conclusion siitä enää varsinaisti uupuu, ja sekin on vain kirjoittamista vaille, muistiinpanot on jo olemassa. Mutta kieli on niin uskomattoman kökköä, etten jaksa itsekään ymmärtää. Lizin "you need to polish the language"-kommentit palautuu elävästi mieleen, ja se on vähän ahdistavaa, koska en ole koskaan moisessa ollut kauhean hyvä. Kakka.
Ärrinmurrinolotila lastenkirjallisuusseminaarissa aiheutti taas kauhean osaamattomuuden tunteen. Mielestäni nostin esiin hyvän pointin patriarkaalisuuden ja J.K. Rowlingin perinteisyyden välisestä suhteesta ja Tommy Two kuittasi sen taas melkeinpä olankohautuksella - vain antaakseen täysin saman pointin eri tavalla aseteltuna viimeiseksi mietittäväksi asiaksi seminaarin päätteeksi. Tätä tuntuu sattuvan Tommy Twon kanssa aika usein, joten joko en osaa kommunikoida englanniksi lainkaan tai sitten me ei vaan olla samalla aaltopituudella. Monet pointit sotivat molempia vaihtoehtoja vastaan, joten mene ja tiedä sitten. Onneksi Tommy oli muuten niin herttainen minua kohtaan tänään, että olin melkein valmis antamaan tämän anteeksi ihan samantien. Mutta ihan vähän pitää saada purnata ensin kuitenkin.
Herttaisuus kyllä oli sen verran huomattavaa, että ihan hyvillä mielin menen ensi viikolla tutoriaaliin. Jee.
Oli äsken vähän kummallinen olo, kun ladoin Jarin lahjoittamia keittiökamoja kaappeihin. Sinne se nyt sitten oikeasti meni. Ihmiset tuntuvat huolehtivan, että kenen kanssa nyt hengaan ja kelle edes puhun, mikä on vähän typerää, koska kyllä minä täältä muitakin ihmisiä tunnen. Mutta onhan se silti vähän omituista, että kolme kuukautta hujahti tuosta vaan. Voi olla että parin viikon sisään iskee suurin ihmetys. Noh, koittakaamme kestää. Ja sainhan menetystäni korvaamaan hienon uunivuoan :D
Ja kuten tässä on tullut muutamalle jo todettua, tällä viikolla on onneksi tiedossa peräti kaksi (2) sosiaalista rientoa. Enemmän voisi olla ihmeissään, jos olisi ihan tyhjä viikko eikä mitään tekemistä. Eli rientoja odotellessa.
Onneksi kuitenkin ehdittiin toteuttaa paljon puhuttu Olutta yliopistolla -projekti maanantaina, ettei jäänyt Jarilta kokematta se. Samalla mietittiin, että voitaisiin yrittää ajaa Joensuuhunkin tuollainen kuppila ylioppilaskunnan omistukseen. Kahvia, simppeliä ruokaa, baari A-oikeuksilla ja rento tunnelma. Kerubin kuppilan tapainen, mutta ei ihan kuitenkaan. Menekkiä voisi olla. Sen kun vielä näkisi, että oikeasti laitettaisiin aloitetta menemään :D
Bloodpitin uusi levy saapui toissapäivänä. Tuntuu vähän typerältä, että uusien suomalaisten levyjen pino pöydällä vaan kasvaa, mutta täältä en ole ostanut kuin yhden. Ehkä ehdin silti vielä tekemään hankintoja, joskin olen jo unohtanut, mitä kaikkea piti ostaa. Ja ei, levykauppaan selailemaan meneminen EI ole varteenotettava vaihtoehto.
// edit [08.50pm]:
conclusion on edelleen kirjoittamatta, mutta en voinut vastustaa Gaelin kutsua <3
Totean saman tien Amores perrosin ehkä yhdeksi parhaista ikinä näkemistäni elokuvista (vaikken koiratappelukohtauksia teknisesti ottaen nähnytkään) ja ymmärrän viimeinkin, minkä takia Iñárrituun enemmän perehtyneet ihmiset eivät olleet Babelista ihan yhtä fiiliksissä kuin kaikki muut. Valaistunein mielin esseen kimppuun siis.
she said she said @ 04:22 pm
[] [
link]
saturday,
apr 21, 2007
[etnografia: soidinmenot wetherspoonilla]
Koska pitäisi jaksaa pakertaa esseiden parissa aktiivisesti vielä parisen viikkoa, ja etenkin lastenkirjallisuus on vieläkin aivan levällään, luonnollisesti päätin eilen sitten suunnata viihteelle. Oltiin ensin Jarin ja Suvin kanssa Old Dukessa kuuntelemassa Pete Martin Jazz Kingsiä, joka oli kyllä erinomainen. En ole nähnyt Kentsua sitten joulukuun, mutta tuo Pete Martin on kyllä ihan yhtä tuitui kyllä, joten menee korvikkeena. Ehkä vaahtosammuttimen kokoinen - ja värinen - noin 70+ trumpetisti. Hehee.
Ekan setin jälkeen poistuin Dukesta ja lähdin Inkan, Patrycjan ja kumppaneiden kanssa Lloydsiin. Nyt on sitten löytynyt se Wetherspoon, joka toimii myös yökerhona, baccaa! Paikka oli kyllä ihan ok, musiikki vaan inan liian kovaa, ei meinannut kuulla mitään, mitä muut sanoi
*. Pat olisi halunnut siirtyä Oceanaan, mutta ketään muuta ei kiinnostanut ja mulla ei ollut edes rahaa, joten jäätiin sitten Wetherspoonin halpojen hintojen ihmemaahan. Patia lepyttääksemme tungettiin kuitenkin loppuillaksi täydelle tanssilattialle.
Ja niin. Täytyy kyllä sanoa, etten tätä paikallista baaripokailukulttuuria tajua ollenkaan. Olin selvinpäin liikenteessä, niin koko systeemi näytti vielä paljon hulvattomammalta, kun kaikki muut oli humalassa. Kaikki tapahtuu tanssilattialla ja kuvio on seuraava: A näkee kiinnostavan (=hyvännäköisen) henkilön B. A menee tanssimaan mahdollisimman lähelle B:tä, mielellään taakse. Sitten tanssitaan yhdessä kuin Patrick Swayze ja Jennifer Grey konsanaan, mikäli henkilö B ei lähde karkuun. Tässäkin tapauksessa henkilö A saattaa yrittää uudestaan niin kauan että B joko taipuu tai tanssii jo C:n kanssa.
Lihatiskimeininkiä on toki Suomessakin paljon, mutta siellä sentään pidetään kädet irti tuntemattomista alkuun aika tehokkaasti. Jäyhänä suomalaisena arvostankin kovasti henkilökohtaista tilaa, joten jotkut randomjampat kiinni selässä ovat mielestäni aika ahdistavia. Lisäksi mulle tanssimisen pointti on se tanssiminen itse, ei mikään pakollinen soidinrituaali. Onnekseni Nooran kanssa lanseerattu projekti on vielä vaiheessa enkä siis ole vielä erikoisbeibe eli sain olla suurimman osan aikaa ihan rauhassa. Hyvä niin.
Lähdettiin aikaisin pois, koska yksi kappaletta yltiöhumalaisia puolalaisia ja yksi ikävä väärinkäsitys aiheutti sen, että seuralaiseni pistettiin baarista pihalle puolenyön jälkeen. Harmillista, koska musiikki oli vain parantumassa (Dirty Dancingista ja Greasesta molemmista pitkät koosteet! Mahtavaa!). Ja muutenkin oli aika leppoisa meininki. Ehkä parempi silti niin, voin tänään sitten kirjoitella pirteämpänä. Lisää kuivaa naurua tähän.
Loppuun randomia keskiviikolta:
Olin Mark Bouldin essee-workshopissa ja totesin, että sen miehen on pakko olla jonkin sortin taikaolento. Se sai alkeelliset esseen rakenteita koskevat ohjeet kuulostamaan a) mielenkiintoisilta b) neroudelta. Ja kuten tässä tuli todettua jo muutamalle, tajusin, että elämäntehtäväni on ehkä hankkia Mark Bouldin kanssa noin sata vauvaa. Tai edes neljä. Tai sitten ei yhtään, mutta vaan paistatella siinä taikuudessa. Haahaa.
Workshopin jälkeen katsottiin screeningissä
The Poseidon Adventure, koska Mark halusi meidän näkevän myös 70-luvun Hollywoodin valtavirtakamaa, kun ollaan moduulin aikana keskitytty lähinnä marginaaliin. Tuotaaaa.. aikamoista kakkaa. Ja ou mai gaaaad mitä naishahmoja se elokuva oli pullollaan O_O Oli kyllä taas sellainen valkoisen miehen ylistyslaulu, ettei mitään rajaa. Että eläköön vaan 70-luvun katastrofielokuvat. Onneksi sattui tuo Hackmanin Gene laivalla mukaan, muuten oltaisiin oltu pulassa. Jos vaan muistaa asennoitua siihen, että tempo on erilainen kuin nykyleffoissa eli alkaa hitaasti eikä koko ajan räjähdä jossain, suosittelen lämpimästi kehnojen mammuttirainojen ystäville.
// edit: päivän
linkki.
* Paitsi että yksi englantilainen poika ja espanjalainen tyttö selkeästi kuulivat minua sen verran, että osasivat kehua/ihmetellä aksenttiani. Ja aikaisemmin päivällä BISCin ilmaisella lounaalla yksi työntekijämies kehui sitä myös. Pitää ehkä kohta alkaa oikeasti uskoa, että se on hyvä. :O
she said she said @ 01:27 pm
[] [
link]
monday,
apr 16, 2007
[anita ja kadonnut keilaus]
Blogini saa nyt luvan toimia senssipalstan korvikkeena:
Anita!! Jos ikuna tämän tekstin luet, niin pistäpä tulemaan sähköpostiosoitteesi tai joku muu kontaktitapa. Olen jotenkin tehoillut kaiken taas Talteen, enkä löydä mistään.
**
Muuta:
Minut kutsuttiin keilaamaan ja päätin rohkaistua ja mennä, vaikka en ole ikinä keilannut, enkä kuitenkaan osaa. Vaan kuinkas sitten kävikään. On ollut ehkä maailman huonoin olo nyt iltapäivällä enkä ole edes kauppaan saanut lähdettyä (ei sillä niin väliä, kun ei tee mieli juuri syödäkään). Että påp. Ehkä minun ei olekaan tarkoitus hengailla kenenkään kanssa. Niin sen täytyy olla.
she said she said @ 04:56 pm
[] [
link]
sunday,
apr 15, 2007
[grillatun kanan paluu]
No niin. Emmu on matkalla kohti Suomea, lomani on ohi. Kiara, Tom, Martin ja Marc ovat palanneet kämpille ja Tom ehti jo grillata kokonaisen kanan. Kyllä, paluu arkeen kertarysäyksellä.
Emmun vierailu oli huippu. Ehdittiin kaikkea kivaa kirkoista pubeihin ja puistoissa makoilusta shoppailuun (ja etenkin kukkahattujen sovitteluun), mutta ei pidetty minkään kanssa mitään kiirettä. Tosin istuttiin vähän liikaa kahvilla ja muffinssilla, mutta muuten ei ole valittamista. Paitsi ehkä siitä kuolemakrapulasta, jonka torstaiksi onnistuin kehittämään. En vaan jotenkin tahdo muistaa, että paikallinen siideri tosiaan on huomattavasti vahvempaa kuin suomalainen. Mutta jos nyt tästä eteenpäin vaikka muistaisi. No joo. Johonkin yhteen asti iltapäivällä torstaina oli kauheutta, pinkki vessapaperikin tuntui kettuilevan. Sitten päätin että elämän on voitettava ja ihan hyvinhän siinä sitten kävi.
Kauhea pettymys keskiviikkona kyllä, kun pääsin viimeinkin Reflexiin, joka on siis kasaribaariketju. Keskiviikkoisin pitäisi olla students night ja hirveästi ihmisiä. Nyt siellä oli meidän lisäksi ehkä 20, jos sitäkään. Suunnattiin silti Emmun kanssa kohti tanssilattiaa, kun tanssijalkaa vipatti valtaisasti. Päätimmepä toivoa DJ:ltä musiikkiakin.
H+E: Do you have any Bon Jovi? Please??
DJ: Yes, but I won't play it.
H+E: O_O
DJ: There are so few people here tonight. I'd rather play good music to those who are here than crap music to a packed dancefloor.
H+E: O_O
DJ: Thanks for you two for dancing, though.
H: No problem.
Yritettiin sitten toivoa Sandran Maria Magdalenaa myös, mutta siinä hetkessä kumpikaan ei tietenkään muistanut a) esittäjää b) biisin nimeä(!). Että se siitä. Jos kokemus oli meille asteen verran nuivahko, en voi edes kuvitella, mitä se oli Jarille, joka hengaili yksikseen ja tarkkaili tyhjää klubia :D
Käytiin torstaina myös katsomassa sitten se Laitakaupungin valot. Aika kokemus täällä. Eipä ollut montaa ihmistä näytöksessä, parisenkymmentä ehkä (mukaan lukien Dear Tommy, en meinannut kestää). Muutama setä takarivistä taisi tajuta elokuvan ja Kaurismäen tyylin jujun ja naureskelivat myös pitkin leffaa. Muuten hihittelyistä vastasi suomalaisten edustusdelegaatio. Lisäksi piti vähän Emmun kanssa tuulettaa tutuille ekstroille, luonnollisesti.
Löysin eilen elämäni smoothie-rakkauden. Ja itse asiassa myös smoothie-baarirakkauden. Shaken Stephen's ja mango bite rullaavat ihan kympillä, sen sanon.
Emmu toi pyytämänäni Suomen tuliaisena Day Elevenin uuden levyn, phihii! Mutta niin se taitaa olla, että olisi parempi vaan olla hankkimatta uusia levyjä ikinä. Nyt tekee mieli lisää ja lisää ja lisää. Kauhea lista ostettavia olisi (ja sitten tulee Noora ja aivopesee mut vaivihkaisesti johonkin Paolo Nutiniinkin vielä), ja kaikki maksavat 8-11 puntaa. Tuntuu halvalta, mutta eihän se oikeasti ole. Voi saasta! Mutta kyllä muutama nyt on hankittava ainakin tai en kestä.
Ostin tänään (luomu)kiwejä alennuksesta. Onnea on tämä.
Random kuveja täällä.
Clifton Suspension Bridge on tämä. Ihan kiva..
Parhautta! Uudella matkalla samaiselle sillalle muuten.
Ihanat naiset Bristolin yössä. Jalkani kuolivat korkkareihin sittemmin.
Huhtikuinen Cabot Tower mausteilla.
Onnistuneesti rajasin meidät samaan kuvaan.
she said she said @ 09:39 pm
[] [
link]
tuesday,
apr 10, 2007
[glasgow, huonoilu ja robottikädet]
Kansa kuulemma vaatii päivitystä. Olen niin pop!
Hannan ja Hennan Suuri Pääsiäislomaelämys oli kyllä aika fantsu, vaikka tosiaan olinkin koko reissun ihan tosi kipeä ja menolento kuuroutti minut loppupäiväksi. Onneksi yön aikana korvat aukesivat, että kuulinkin jotain eikä tarvinnut kärsiä järjetöntä päänsärkyä loppuaikaa. Paluulento oli jo helpompi, vaikka aika infernaalinen sekin. En enää ikinä halua lentää flunssassa, fakta.
Matka oli sopiva sekoitus hömppää ja kulttuuria ja ravintoloissa keekoilua. Siideriä ja paikallista olutta kului kiitettävästi, olimmehan lomalla. Mutta koska olimme ennen kaikkea vastuullisia aikuisia lomalla, oltiin joka ilta puoleen yöhön mennessä nukkumassa, että aamulla jaksettiin lähteä liikkeelle edes suhteellisen ajoissa. Hostellilla meitä vähän sorsittiin, kun ei osallistuttu jokailtaisiin bileisiin, mutta ei wanhat jaksa. Ja totta puhuen ei etenkään siinä kipeystilassa olisi kiinnostanutkaan. Ehkä jos olisi ollut kauemmin kuin neljä yötä, niin meininki olisi ollut eri.
Kierrettiin tiistai katsomassa Glasgow'n nähtävyyksiä (Glasgow Green + Winter Gardens, Glasgow Cathedral, St Mungo Museum of Religious Life and Art, Glasgow Necropolis) ja illalla mentiin leffaan katsomaan italialainen Friend of the Family (hyvä oli, mutta voi miten ällö). Keskiviikkona junalla Edinburghiin, jossa käytiin katsastamassa St Giles's Cathedral, käveltiin Royal Mile ja todettiin parlamenttitalo harvinaisen rumaksi, kiivettiin Calton Hillille ja suunnattiin Scott Monumentin kautta National Galleryyn. Käveltiin myös linnalle, mutta ei jaksettu enää sisälle, joten käveltiin vaan ympäri keskustaa sen jälkeen ennen kuin juna vei meidät takaisin Galsgow'hun, jossa tapettiin aikaa pubissa ennen paluuta hostellille.
Torstaiaamuna totesin jalkojeni kuolleen. Hienot tarralenkkarit eivät olleet enää mahdollisuus, joten kesäkengät jalkaan ja menoksi. Lähdettiin Kelvingrove Parkiin ja siellä olevaan Kelvingroven taidegalleriaan ja museoon (luulin että kaikki maailman Titianit olivat Scottish National Galleryssa Edinburghissa, mutta oli tännekin riittänyt muutama) ja käytiinpä tarkastamassa vielä The Museum of Transportkin. Sieltä sitten Kelvingrove Parkin läpi Westendiin Bay Tree Caféhen nauttimaan mainio kasvislounas ja koska metrokin piti kokea, subwaylla sitten ostoksille keskustan shoppailualueelle. Ilta vierähti taas pubissa chips and cheesen äärellä, koska Yatesin ruoka oli ollut aika hanurista. Perjantaille jäi vielä skottilaiset perinneruuat, lisää shoppailua ja Gallery of Modern Art. Saatoin ostaa korkkarit seitsemän sentin kapeahkolla korolla O_O Sen kun näkisi, että niitä käytän.
Yhteenvetoa:
- Henna oli mainiota matkaseuraa, rento asenne
- Henna oli huonoa matkaseuraa, kun kumpikaan meistä ei ikinä päätä mitään
- Glasgow! Ei todellakaan kaunis, mutta sitäkin persoonallisempi. En usko, että sinne tulisi Suomesta käsin lähdettyä niin helposti.
- Ei maksettu mihinkään nähtävyyksiin, joten matkailla voi halvastikin. Paitsi jos syö kuten me :D
- Se ruoka on muuten aika evil. Jos Englannin puolella käytetään rasvaa ja suolaa runsaasti, en enää tiedä, miten tuota kuvailla. Ja taas kukkii naama, ah.
- Ketjupubit värittivät matkaamme valitettavan tehokkaasti, mutta pelastivat myös monelta katasrofilta. J.D. Wetherspoon, I love you.
- Paras ketju oli silti O'Neills, jossa sausages and colcannon + side salad + pullo Magnersia maksavat yhteensä £8.30, jonka päättelin skottiaksentilla sanottuna olevan täydellinen numero
- Se aksentti oli paikoin mahdoton oikeasti tajuta, mutta mitäs tuosta. Hyytelöpolvet tuli silti. Ihanaa!
Joskus tekisi mieli tehdä sellainen pidempi matka, että kiertäisi vähän maaseutuakin ja menisi Pohjois-Skotlantiin. Nyt oltiin aika kaupunkikeskeisesti liikkeellä. En silti valita, oli sen verran huippua.
Sunnuntaina muuten lähdettiin Jarin kanssa "pienelle" kävelylle ja käveltiinkin sitten Clifton Suspension Bridgelle asti. Aikamoisen vaikuttava oli se. Esseitten etenemistä se ei sinällään kyllä auttanut. Kävely sillalle ja takaisin vei vain 2,5 tuntia, mutta jotenkin päädyttiin vielä ensin Castle Parkiin Subwayn patonkiaterialle ja sitten Commercial Roomsiin kahville + leivokselle ja siiderille.
Piti ottaa eilen huonoilua kiinni, mutta lähdinkin Frenchaylle piknikille, kun Sue/Shuwei kutsui ja kaikkien myöhästelyiden ja muiden kanssa reissu kesti kuutisen tuntia. Oli kyllä huippua, tapasin uusia tyyppejäkin. Sue ja Adrian olivat vanhoja tuttavuuksia, joskaan Adrianin kanssa en ollut puhunut sitten tammikuun. Suen englantilainen kämppistyttö, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, oli uusi, samoin Florian, Manuel ja Remco. Hauskoja poikia suurimmaksi osaksi. Florianiin tykästyin kovasti, kaverin teorioista ja jutuista tuli elävästi mieleen Jaakko. Ei niitä kannata sen enempää selostaa, mutta sanotaan nyt sen verran, että yhteen teoriaan liittyi voileipäliukuhihna, operoiva läppäri ja robottikädet. Tuli varsin kotoisa olo.
Jaa niin. Enkkistyttö ja Sue olivat sitä mieltä, että kuulostan englantilaiselta ja näytän 21-vuotiaalta. Mahtista. Lisäksi vähän nörttibondailin Florianin kanssa ja keräsinkin muutamia irrallisia nörttikuuliuspisteitä, koska tiesin, mitä on php. :D
Tänään piti kirjoittaa sitten urakalla, mutta haluan kyllä mennä katsomaan Notes of a Scandal Watershedin matineaan. Umm.. Tämä mañanameininki on kyllä liian tarttuvaa, en tunnista enää itseäni! Illalla kyllä kirjoitan, päätin. Emmun bussi kun on Bristolissa vasta 01.40 ja pitää valvoa kuitenkin. Wuppiduu.
Skotlantikuvia täällä. Klik klik. Sekaisin omia ja Hennan ottamia.
Maanantai
Kolme matkakumppanusta Bristolin lentokentällä.
O'Neills = rakkautta. Hennalla stake & Guinness pie.
Tiistai
Hostellihuoneemme oli Trainspotting Room.
Täydellinen esimerkki Glasgow'n maisemista. Aina kauniin kokonaisuuden tuhoaa joku viehättävä kerrostalohärveli. Aina.
Löydettiin vahingossa söpö kirppari.
Hanna in bloom.
Kaaret, Henna ja Nelson's Monument.
Winter Gardens.
Viehättävä Doulton Fountainin yksityiskohta.
Tardis oli parkkeerattu ihan katedraalin viereen!
Menin katedraalissa taas ihan pähkinöiksi.
Muistomerkkien keskeillä poseilu on kuuleinta.
Sängyt oli yllättävän mukavat, ja huom! kerrankin pussilakanat <3
Keskiviikko
ScotRailin seuraavat mainostytöt.
...siellä se on, Edinburghissa.
Repeän tuolle tomeralle ukolle sitten kans joka kerta.
Ei voi tietää.
Keskeneräiseksi jäänyt National Monument. Ja hämmentävän punaiset housut.
:|
Annoin sedälle vähän kolikoita, kun olin hänestä turistikuvankin napsaissut.
Scott Monument on aika rouhea mielestäni.
Tervetullut keksitauko. Tajuttiin sittemmin että istuttiin kukkapenkissä :D
Loistavaa palvelua etten sanoisi.
Torstai
Kelvingroven lavuaarit oli huiput.
"Please do not sit on the donation box. Thank you."
Perjantai
Traditional Scottish Breakfast littanine makkaroineen saa olon muikeaksi.
Mmm. Haggis, neeps & tatties.
she said she said @ 02:26 pm
[] [
link]
monday,
apr 2, 2007
[finnish focus season]
Uskomatonta mutta totta, olen tainnut saada jotain oikeasti aikaankin esseiden suhteen! Film culturesin auteur-esseen luonnoksesta on kirjoitettuna reilut 1000 sanaa, lastenkirjallisuudessa taas vajaa 800. Film culturesin kohdallahan tuo on jo melkein puolet, mikä on aika huippua, mutta toisen kohdalla kyseessä on vasta alle neljäsosa. Vaan eipä tuo mitään, näyttää se kuitenkin sujuvan, kunhan saan kirjoitusvaihteen päälle.
Valitettavasti vaihdetta ei kannata vaihtaa ennen lauantaita, sillä tänään starttaa Hannan ja Hennan Suuri Pääsiäislomaelämys. Menen Hennaa junalle vastaan ennen kahtatoista, käydään syömässä jotakin ja sitten suuntaamme bussilla kohti Bristolin lentokenttää. Lento lähtee 15.45. Täältä tullaan Glasgow! Woooo!
Olen yrittänyt henkisesti latautua siihen, etten todennäköisesti ymmärrä paikallisten puheesta mitään, mutta shokkina se tulee varmaan silti. Noh. Asiaa ei paljon auta, että olen muutenkin ihan jumissa. Lenssuni on sitkeämpää laatua ja me 'ead is still full of goo. Tänään heräsin puoli kuuden aikaan hillittömään tukkoon ja yskäkohtaukseen. Seitsemältä luovutin unen suhteen ja menin suihkuun. Nooh, on sitä väsyneenä matkustettu ennenkin, kahvia vaan kuluu normaalia enemmän. Lähinnä pelkään sitä, että lentäessä paine räjäyttää pääni tai korvat poksahtavat lopullisesti. Jää nähtäväksi.
Skotlannin ilmasto tullee ihan oikeaan koloon, siellä kun pitäisi olla vähän viileämpää ja sateisempaa. Täällä nimittäin on kevät. Lämpötila lähentelee kahtakymmentä, aurinko paistaa ja puut kukkii. Kävelin eilen parisen tuntia ympäriinsä ja Bristol kyllä näyttäytyi tähän mennessä kauneimmillaan. En jaksaisi odottaa toukokuuta kun on jo kesä.
Aerh, unohdin ostaa mp3-soittimeeni paristoja. Kakka! Pitkästä aikaa kiva kuunnella musiikkia, kun on jotain uuttakin kuunneltavaa. Sen lisäksi että ostin sen Scissor Sistersin Ta-dah-plätyn viime viikolla, posti kuljetti perjantaina minulle Bloodpitin uuden singlen (joka on varsin hyvä, btw - Wise Men Don't Cry on minusta mainio ja tykkään kovasti myös Platituden akusisesta versiosta). Noh. Ehkä voin hakea paristoja jossain vaiheessa ja pakata soittimen mukaan joka tapauksessa.
Suomalaisten salaliitto/invaasio täällä muuten jatkuu. Luin eilen Watershedin huhtikuun ohjelmaläpyskää:
Fri 6 - Thu 12 April
Lights in the Dusk - eli tutummin Laitakaupungin valot. No eihän tämä vielä mitään, mutta...
"For more Kaurismäki offerings don't miss Arnolfini's
Finnish Focus season in April."
Har. Jos siis koti-ikävä viikossa kasvaa liialliseksi, voin mennä katsomaan vaikka Mies vailla menneisyyttä, kun siinä on puoli Karkkilaa kuitenkin. Oikeasti kyllä ajattelin mennä katsomaan Laitakaupungin valot, kun en ole sitä nähnyt vielä ja olisihan Kaurismäki tässä ympäristössä aika kokemus.
Sitä paitsi joku vähän vakavampi elokuva voisi kaiken tämän hömpän keskellä tehdä hyvää. Launtai-ilta nimittäin kului Entertainment Exchangelta ostamani Josie and the Pussycatsin parissa. Olen ehkä vähän kasvanut yli siitä elokuvasta viime vuosien aikana, mutta kyllä alun Dujour-kuvaus sydämeni sulattaa edelleen. Samoin Alan Cumming, josta ei voi kasvaa yli ikinä.
// edit: Olen selkeästi välttellyt kampaajaa taas aika pitkään. Hiukseni alkavat taas kihartua latvoista <3
she said she said @ 09:57 am
[] [
link]
