sunday,
mar 30, 2008
[ootko syönyt liikaa lakritsaa?]
Tämä on 200. kirjoitukseni GreyMatterin aikakaudella. Valitettavasti ei ole mitään superia sanottavaa, perusjorinoita vain.
Voi, Elämän kevät.
(Leinonen-Härkönen-Laurila)
Olipa taas sympaattinen keikkailta. Ja minusta ne kaikki kolme ovat eri tavoilla parhauksia, joten en valita yhdistelmästä. Hyviä keikkoja kaikki ja lämmin tunnelma. Aloin siinä kuunnellessa jo pohtimaan, koska olen viimeksi kuullut Jannen laulavan ja siitä on oikeasti väkisin ainakin kaksi vuotta eli taisi olla jo aikakin. Ja suomenkielisyyshän toi vielä oman uuden vivahteensa hommaan, hassutti (toimi kyllä pahuksen hyvin suomeksikin, muutama sanoitus upposi aika täysillä). Ja oli kiva nähdä Jannea muutenkin, vaikka sitten nopeasti, törmäillään nykyään niin kovin harvoin.
Olin aika naatti saapuessani Kuppilaan eilen. Sanataidetapahtuma vei vahingossa kaikki mehut, vaikka ihan symppis kokonaisuus sekin oli. Olen silti aika pettynyt siihen, että fantasialuennoitsija, jonka jutuista olisin parhaimmillaan voinut saada paljonkin irti, piti molempina päivinä käytännössä ihan samat luennot. Samoilla esimerkeillä. Teki mieli alkaa nillittämään kaikesta, mutta nielin kommenttini, koska sentään ymmärsin olevani olin se nuiva akateemikko väärässä paikassa.
Äitinkin kanssa oli leppoisaa ja taisi äiti saada tapahtumasta irti vähän enemmän kuin minä. Lisäksi käytiin syömässä hyviä ruokia ja sain lahjaksi levyn (nyt on sitten Melkein vieraissa, jee).
Vähemmän yllättäen tieni kulki Kerubista Joksuun eilen, älysin silti poistua hyvissä ajoin ennen pilkkua. Tulin siellä taas tulokseen, että ihmiset (minä mukaanlukien) voisivat oppia modaamaan puheitaan ja käytöstään oikeasti vähän. Enimmäkseen naurattaa, mutta kyllä vähän suututtaakin. Juhana kaiketi taas aisti, etten ollut ihan maailman parhaissa fiiliksissä ja lahjoitti minulle piristyslahjana Helsingin Nefan haalarimerkin. Arvostan toki elettä, mutta seuraavaksi voidaan miettiä, mitä hittoa minä sillä teen.
No joo. Ei Jokela pelkkää harmistusta ollut, kivoja ihmisiä oli paljon liikenteessä. Ja Ainon kanssa tulee tuolleen hengattua harmillisen harvoin, se on kuitenkin aina kivaa (moi, Aino).
Aamu on mennyt pienen nettishoppailun ohella vähän rouva korppeillessa, mutta päätin, ettei se pitemmän päälle sovi. Kävin siis purkamassa kökköenergioita ulkona Suvantosiltaa uhmaten. Kotona olikin sitten taas jo vähän parempi mieli, jorailuttikin jopa tuossa kokkaillessa. Tähän tyyliin.
Saatan samaistua.
En koe ranskan rakennetehtäviä kovinkaan inspiroiviksi tällä hetkellä, joten sijaistekemiselle on tilausta.
Step 1: Open your MP3 player.
Step 2: Put all of your music on random.
Step 3: Write down the first 20 songs it plays, no matter how embarrassing.
Step 4: Add shortly what you think of each song after you type the list of songs
(Ei nolottanut, mutta huijasin silti vähän tai olisi yli puolet ollu Mokomaa tai Foo Fightersia, jee.)
1. Flies Around the Light: Wake
- Olin menossa keikalle ja latasin biisit MySpacesta. En ole sittemmin kuunnellut.
2. Pariisin kevät: Pikku Huopalahti
- Se joka ei tästä tykkää on nuiva tosikko tai muuten vaan vähän outo.
3. Maryland: Blue Whale
- Nätti lopetusraita levylle, joka salakavalasti kolahti minuun monta vuotta sitten. Jotenkin minimaalisen mahtipontinen (olen ammattikriitikkoainesta), tykkään.
4. Mokoma: Valapatto
- Hienojen ihmissuhdeangstilaulujen lipunkantaja. Paikallaan toisinaan.
5. Smashing Pumpkins: Daphne Descends
- Minä tykkään Adoresta kokonaisuutenakin, vaikka se onkin vähän pitkä. Vuosien unohduksen jälkeen löysin koko levyn ja etenkin tämän biisin syksyllä uudestaan, sisustin uutta kotiani tämän tahdittamana.
6. Foo Fighters: But, Honestly
- Ensimmäinen ei-sinkku uudelta levyltä, joka upposi täpöllä. Innostus on sittemin tosin laantunut, tai ainakin kohde vaihtunut.
7. Mokoma: Silmäterä
- Ei-ehkä-niin-hyvää balladiosastoa, mutta ajatukseltaan kaunis ja käytettiinhän me Millan kanssa tätä runoperformanssissakin! Auttoi Lupauksen ohella metalliuntuvikkoa taannoin pääsemään sisään Kurimukseen.
8. Foo Fighters: Everlong
- Ikivihreä. Michel Gondryn video vehreyttää entisestään.
9. Day Eleven: Simply Lethal
- Yhden viime vuoden suosikkilevyni hieno viimeinen raita, josta tulee aina vähän ikävä olo, mutta ilman sitä Sleepwalkers jää vajaaksi.
10. Von Hertzen Brothers: Dreamworld
- Rakkaan veljespumpun ehkä huonoin biisi mielestäni.
11. Mokoma: Kuu saa valtansa auringolta
- No sitä parempaa balladiosastoa! Kuulin ekan kerran Tavastialla kesällä 2005 ja teki hiomattomana liveversiona ison vaikutuksen. Kertosäkeen sanojen rytmitys on minusta koukuttavaa, vaikka kaikkiin ei uppoakaan.
12. The Mama King: Dominoes
- Kuuntelin töissä kesällä tosi paljon MySpacesta, EP:n tarttuvin tämä on ja kivat sanatkin vielä. Mikko Laiholla on hieno ääni ja rehti rokkimeininki viehättää, mutta kieltämättä kuulostaa korvissani vähän kehnosti miksatulta.
13. Egotrippi: Umpikujassa
- Inhosin tätä ennen tosi paljon, mutta monien muiden uudempien nopeiden (=Superegon jälkeisten) Egotrippi-rallien tämä kasvoi minuun kiinni vaihvihkaa. Sanat upposivat ja on niitä tullut siteerattuakin, täällä ja muualla.
14. 51koodia: Älä tee sitä
- Tämä biisi tiivistää koko ristiriitaisen suhtautumiseni kyseiseen pumppuun. Periaatteessa tykkään meiningistä ja puhutteleekin jollain tasolla, mutta silti onnistuu kuulostamaan jotenkin kököltä. Koodit ovat mysteeri minulle.
15. Foo Fighters: Erase/Replace
- Taattua Foo Fightersia. Ei mikään hitti henkilökohtaisellakaan tasolla, mutta meininki kohillaan silti.
16. Samettivallankumous: Kuin aaveet
- Tykkään sekä alkuperäisestä että tästä suomenkielisestä, melodiassa on jotain erityisen viehättävää. Kiva kuunnella ruutukaavaa edestakaisin sahatessa, vielä kivempi laulaa mukana.
17. Placebo: Pure Morning
- Muistan kun aikoinaan Lahdessa lainasin Placebon levyjä Esalle. En ollut tämän biisin sanoihin kiinnittänyt juuri huomiota, kun olin muutenkin keskittynyt enemmän Black Market Musiciin, mutta Esa tarttui niihin heti. Seurasi pienen porukan kesken paljon keskustelua, ihmettelyä, laulamista ja ystävystymistä siinä sivussa.
18. Cat Stevens: Angelsea
- Ihan hyvä mutta ei mikään Freezing Steel kuitenkaan. Eli Catch Bull at Four on ihan pölhön hyvä levy (paitsi O Caritas ehkä ei ole niin hyvä biisi), mutta tämä ei jostain syystä ole suurempaa vaikutusta tehnyt.
19. Ultra Bra: Sinä lähdit pois
- Ennen Lahtea inhosin myös Ultra Brata. Enpä inhoa enää. Keltaisista sadetakeista olen tykännyt aina. Tulee aina mieleen tarina pojasta, joka oli vuoden 1998 hyvin sateisessa Beach Partyssa lähestynyt ystävääni repliikillä "hauskaa miten täällä rannalla on niin paljon tyyppejä Ultra Brasta".
20. John McGregor: Paimen
- Kerrassaan nättiä, mutta väärällä hetkellä kuunneltuna voi koitua kohtalokkaaksi. Sama pätee miehen koko tuotantoon.
she said she said @ 03:38 pm
[] [
link]
friday,
mar 28, 2008
[tähän tyyliin]
Voi hitto. Joudun taas ehkä syömään pääni tai ainakin pyörtämään puheeni.
En ole ehkä ikinä ollut mikään maailman suurin Reino Nordinin fanittelija, mutta tämä uusi Reino and the Rhinos -debyytti kuulostaa aika pahuksen hyvältä korvissani (ennakkokuuntelussa
MySpacessa).
Jotenkin niin leppoisaa ja hyväntuulista - pientä sanomaa unohtamatta. Ja laulukin kulkee puhtaasti ja vaivattomasti, kyllä tässä korva lepää. Ihan täydellistä kevätmusiikkia, tämmöistä olen kaivannut. Eilisen muusani Gotan Projectin ohella siis. GP:n ja Reinon voimin siis kohti huhtikuuta, sanon minä.
--
Eilisessä Karjalaisessa (sekä Savon Sanomissa ja Keskisuomalaisessa, mahtavaa) suuri poliittinen vaikuttaja tarjosi taas päteviä mielipiteitä ja syvällisiä pohdintoja:
Hanna Laaksonen, 25, kuuluu niihin naisiin, jotka "laiminlyövät tyystin kaulansa hoitamisen". Hän ei hämmästy, että naisen ja kalkkunan yhteys on havaittu jo vuonna 1950.
- Eivätköhän kaikki naiset tunne sen yhteyden, hän arvelee.
she said she said @ 09:35 am
[] [
link]
tuesday,
mar 25, 2008
[väsymysluuppi]
Tunnen ihmisen, josta olen jo vuosia sitten kehittänyt teorian, ettemme jonkin suuren kosmisen voiman takia varmaankaan koskaan kykene voimaan hyvin samaan aikaan. Pitkähkön synkeän kauden jälkeen elämänilo ja hyvä fiilis on alkanut palata kyseisen ihmisen kasvoille ja olemukseen, kontrastina minulla on uupuneempi olo kuin ihan tosi pitkään aikaan. Tietysti. En nyt tiedä olisinko pahoillani vai en. Väsymys on ihan hirveää, mutta en kovin suurta riemua repinyt siitäkään, kun aina tuon ihmisen nähdessäni tuli sellainen olo, että siellä on taas hartioilla kaikki maailman murheet, eikä mitään ole tehtävissä.
Omassa väsymyksessä ei mielestäni ole pahinta se, miltä näyttää (mikä on aika paha jo sinänsä). Eikä myöskään se, että on vain kaksi olotilaa, hysteria ja apatia, jotka vaihtuvat toiseksi silmänräpäyksessä. Eikä edes se uskomaton tehottomuus ja aikaansaamattomuus.
Mielestäni väsymyksen pahin puoli on se, että muuttuu ärsyttäväksi ja huomaa sen itse. Jonka jälkeen alkaa pohtia, onko kaikkien muidenkin mielestä yhtä ärsyttävä ja onko kenties niin ärsyttävä, että kukaan ei enää jaksa ja alkavat inhoilla. Jonka seurauksena yrittää skarpata ja muuttuu siten entistä ärsyttävämmäksi. Ja huomaa sen itse.
Muutenkin viime aikoina päähäni on mahtunut noin kolme ajatusta ja niiden variaatiot, en nyt kaipaisi tätä siihen päälle.
Pitäisi miettiä syksyäkin ja tulevaisuutta ja asumiskuvioita ja työhakemuksia. En jaksaisi yhtään. Enkä muuten jaksanut tehdä linssikeittoakaan, johon kuitenkin hain ainekset kaupasta.
Jos tämä peilikuva kertoo mihin
suuntaan kehitymme
niin hajotan kasvoni
Jos tämä peilikuva valehtelisi
edes hetken ei tarvitsisi hajota
Kumpi on pahempi asia
etsiä väärästä paikasta,
vai olla etsimättä ollenkaan?
vääristynyt kuva on enemmän
kuin tuhat sanaa
Edessäni tulevaisuus tyhjää täynnä
en tiedä mitä etsin
minne hävisi kartta
kenen kartta tämä on?
Edessäni media tyhjää täynnä
en tiedä mitä katson
minne hävisi totuus
kenen totuus tämä on?
En löydä... yhä etsin
Jos tämä peilikuva kertoo mihin
suuntaan kehitymme
niin hajotan kasvoni
sielun peilit, pieniksi paloiksi,
silmän pilkkeeksi
Edessäni ihminen tyhjää täynnä
en tiedä ketä katson
minne hävisi järki
mikä järki tässä on?
Edessäni jumala, tyhjä kuva
en tiedä mitä tapahtuu
minne hävisi usko
kenen uskonto tämä on?
En löydä... yhä etsin
Kunnes löydän
Jos tämä peilikuva kertoo mihin
suuntaan kehitymme
niin hajotan kasvoni
sielun peilit, pieniksi paloiksi,
silmän pilkkeeksi
Jos tämä peilikuva valehtelisi
edes hetken ei tarvitsisi hajota
hampaan paloiksi, ienkuopiksi,
lopunajoiksi
Edessäni peilikuva tyhjää täynnä
kartta ja totuus,
ihminen ja jumala
Jos tämä peilikuva kertoo mihin
suuntaan kehitymme
niin hajotan kasvoni
sielun peilit, pieniksi paloiksi,
silmän pilkkeeksi
Jos tämä peilikuva valehtelisi
edes hetken ei tarvitsisi hajota
hampaan paloiksi, ienkuopiksi,
lopunajoiksi
she said she said @ 08:59 pm
[] [
link]
monday,
mar 24, 2008
[2630]
hanna sanoo (19:17):Miulla on Stam1na-addiktio :(
Maija sanoo (19:17):No, siihen on varmasti lääke.
<3
Edelleenkin olen silti sitä mieltä, että tuo vahingossa antamani tilaisuus olisi ollut rikollista jättää käyttämättä.
Onpa ollut aika eeppisiä iltoja tässä pääsiäisenä, onneksi se loppuu nyt. Kaikki ovat olleen omilla omituisilla tavoillaan ihan hauskoja (vaikka hämmentäviä), mutta kaikki se omituisuus kyllä kulminoitui eilen Poppiin, jossa käytiin rokkipoliiseilemassa Uniklubin keikalla. Hitto kun oli olo, että on niin täysin väärässä paikassa. Mutta viha-rakkaussuhteeni niihin tiettyihin ralleihin kukoisti livetilanteessakin taas, että kaipa eilisillallakin oli hetkensä.
Oli kyllä mukava nähdä Masaa pitkästä aikaa, vaikka kollektiivinen väsymystilamme alkoikin lähennellä jotain tuhannetta potenssia. Mutta koska nähdään noin kaksi kertaa vuodessa, valvoin urheasti - minkään muun syyn varjolla en siihen ehkä olisi pystynytkään. Ja tänään suunnittelen nukkumista jotakuinkin heti kello Huippumallin jälkeen.
Vietin eilen naisellisesti laatuaikaa kurkkuviipaleet silmien alla. Oli kieltämättä aika korni olo, mutta se tuntui aika kivalta noin muuten.
Pääsiäisen ylimääräisen jännityksen tarjosi tekniikkapuoli, sillä puhelimeni otti ja kuoli torstai-iltana. Se oli iskän vanha läppä-Siemens, joka on kyllä palvellut hyvin ja yllättävän kauan ottaen huomioon, miten huolimaton puhelimenomistaja oikeati olen. Mutta lauantaina tehtiin sitten Katjan kanssa ekskursio ostamaan uusi. Nyt on sitten kamerat, radiot, bluetoothit ja ties mitä, mutta en oikeasti osaa käyttää koko läpyskää, koska se on Nokia ja toimii täysin logiikkani vastaisesti. Puhumattakaan siitä, että puhelin on noin maailman littanin eli todennäköisesti hukkaan sen alle viikossa.
Mutta oli taas aika friikkiä tajuta, miten puhelinriippuvaiseksi sitä on oikeasti kasvanut. Onneksi se ei levinnyt silloin, kun ei ollut nettiäkään kotona, olisin todennäköisesti mennyt ihan paniikkiin. Niin kovin surullista.
Tästä puhuttiinkin eilen pariin otteeseen. Jos puhelinta ei saa ladattua ja sähköposti ei toimi, miten tässä mobiilimaailmassa saa nykyään enää ketään kiinni? Sähkeellä? Itsehän ehdotin kirjekyyhkyjä, siinä olisi tiettyä tyyliä. Ja ainahan hevoslähettiaatteen voisi herättää uudelleen henkiin.
she said she said @ 07:59 pm
[] [
link]
friday,
mar 21, 2008
[juhlaa]
Mahtavaa. Samanaikaisesti sekä kirjaimellinen että ironinen otsikko, joka sisältää myös sisäpiirimerkityksiä. Kaikki tiivistettynä yhteen sanaan. Aika sankarointia.
Mutta oho. Lähdimme eilen katsomaan Tuvalua ja Kastoria Jaakon ja Katjan kanssa ihan sivistyneesti. Sitten tapahtui esim. Juhana ja fisuja ja näin ollen Kellarista lähdettyäni löysin itseni Jokelasta, Cornerista ja illan päätteeksi vielä Amarillostakin. Voi hanuri.
Paitsi että oli oikeasti suurimmaksi osaksi tosi mukavaa. Ensinnäkin keikat olivat aikasta hyviä. Tuvalu nyt oli kaikin puolin loisto, ja Kastorkin toimii minusta niiiin paljon paremmin livenä kuin levyllä (ja uu, Touch of Fear tuli encorena). Ja tulipahan laitettua taas jalalla koreasti ihan antaumuksella.
En edes muista koska ollaan viimeksi päästy Jaakon kanssa mellastamaan kunnolla. Loppuillasta dialogi alkoi kyllä olla osastoa
Hanna: Oikeesti hei en kestä.
Jaakko: Niin.
Hanna: Perseeeeee.
Jaakko: Oon kyllä ihan samaa mieltä.
Yöllä myös olin näemmä päättänyt taas jakaa illan aatoksia päiväkirjaani puoli viiden aikaan. Ensin oli päivämäärä valtaisilla harakanvarpailla ja sitten
"JAAKKO ON PARAS JA IHANIN!
(Vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan.)"
Nauratti aamulla hieman. Sana "ihana" toistui muutenkin kolmessa sivussa hämmentävän monta kertaa ja kovin erilaisissa konteksteissa. Vähän kun hion tätä sanaviljelyn taitoa, uusi taidemuoto on siinä.
Naureskelin aamulla myös taas Garfield minus Garfieldille. Koskettavia olivat esimerkiksi
tämä,
tämä,
tämä,
tämä ja etenkin
tämä.
Tälle ja
tälle nauroin muuten vaan vedet silmissä. Eskon onnettomuus toi kyllä mukavaa kontrastia aamuun, kun muuten se oli enemmän klassista "ruaaaaaaa!"-osastoa. Luukuttelin sitten tyytyväisenä Staminaa (ja jouduin lopulta laittamaan lastfm:n pois päältä, kun alkoi hävettää saman muutaman biisin tehokuuntelu) ja keräsin sen avulla energiaa. Kyseistä energiaa purin äsken Katjalle ulkona esim. turhautumishyppyhetkien ja spontaanien "AAAAAAARGH!!"-huutojen muodossa. Kuuliudellani ei ole rajoja.
Hyi. Söin juuri ehkä kaikki maailman chilipähkinät. Maistan taas jotain ehkä vuonna 2014.
Myöskin: vatsalihaksiin sattuu. Sain eilisen päivän aikana kolme (3) 10-15 minuutin hepulia. Sitä unta palloon nyt ihan oikeasti.
she said she said @ 06:21 pm
[] [
link]
wednesday,
mar 19, 2008
[kasa valtavia, vihreitä hulk-pyllyjä]
Äippä on tosi subtle.
Ensin viime viikon lopulla tuli sähköpostia Sanataidepolusta saatetekstinä "jos kiinnostuit, voisit helposti houkutella minut mukaan. Jos jos et onnistu houkuttelemaan, kannattaa ehkä mennä itse". Sitten maanantaina soi puhelin.
Äiti: Laitoin sulle sähköpostia loppuviikosta.
Hanna: Joo luin mä sen mutta en jaksanu vastata vielä.
Äiti: No mitäs meinasit?
Hanna: Näyttihän se tosi mielenkiintoiselta.
Äiti: Joo ajattelin että tää vois olla hyvä hetki kutsua mut kylään.
Hanna: No mitäs äiti jos tulisit ensi viikolla kylään, täällä on semmoinen tapahtumakin?
Äiti: Aikun kiva! Tuli ihan yllättäen tämä kutsu, mutta voisin kyllä tullakin.
Hanna: Hieno juttu, ajattelinkin että sua vois kiinnostaa.
Alan aina vaan paremmin ymmärtää, mistä olen tietyt piirteeni perinyt.
Kohti Rokkia meni aika hyvin, jos muutamia seikkoja ei lasketa. Mutta pääsääntöisesti oli kivaa ja joku lista-artisti hymyili kyllä tiensä meidän sydämiin ihan täysillä (ei sillä, että se olisi ollut erityisen haasteellista). Keikat oli hyviä ja tunnelma mukava ja paitamyyntikin oli oikeesti aika hilpeää, vaikka ei se kauppa ihan hirveän vilkkaana käynyt. Illan parasta antia oli silti ehkä Virpi. "Sinä olet Hanna! Kertaa kaksiii!" Väsymys jälikäteen oli kyllä jotain ihan toisesta maailmasta ja siitä sai eniten kärsiä paikalle sattuneet tutut. Varsinkin Seppo.
Sunnuntain väsymystilaa en olisi halunnut elää. En jaksanut edes vastata tekstiviesteihin, vaikka niissä tuli paljon tärkeää asiaa. Esimerkiksi:
"Baccaaa. Olen syömässä kiinalaisessa ravintolassa. KARKKILASSA."
En kestä. Pakko testata kunhan seuraavan kerran pääsen käymään. Ihan hullua!
Koitin maanantaina piirtää
St Patrick's Dayn bileitä varten pohjaa apilanimilappuja varten. Sain aikaiseksi kasan (varjostettuja) pyllyjä. Käytimme Katjan piirtämää pohjaa, mutta siitä se juttu sitten lähti. St Butts Day. Kasa valtavia, vihreitä Hulk-pyllyjä (Shrekillä ei ole tarpeeksi kiinteä).
Vili: Sitten jos ei saa neliapilanimilappua niin voi ottaa tollasen kolmiapilan ja liittää siihen niitä Hannan pyllyjä.
Hanna: Mutta ei mulla niitä sit kuitenkaan kauheen montaa oo.
Vili: ...
Voi nuo akateemiset ystäväni. Aion silti harkita tässä joskus esim. nukkumista. Ihan vaan kokeillakseni, millainen olo on, jos ei naura koko ajan kaikelle.
Pileet meni pyllyjä lukuun ottamatta ihan leppoisasti minun osalta. Väsymystilani takia olin vähintäänkin yhtä levoton ja hysteerinen kuin humppeloituneet kanssaopiskelijani, tosin sillä erotuksella että kun energia loppui, se loppui tyystin eikä hiipuen. Oli kivaa nähdä Venlaakin, joka sattui taas paikalle. Koitamme huomenna kahville, olisi hienoutta se.
Elämäni menee tietyiltä osin koko ajan enemmän farssia muistuttavaan suuntaan. Valitettavaa on, että farsseissakin hauskuus taataan nimenomaan katsojille eikä päähenkilölle. Vaan ainakin muut viihdyttyvät.
she said she said @ 11:12 pm
[] [
link]
saturday,
mar 15, 2008
[manamanamana]
Taisin eilen vahingossa avata jotkut tulvaportit. "Oho."
Harmittaa, mutta eri syistä kuin voisi luulla.
Myös ahdistaa yksi muu asia.
Ja jonkin verran nolottaa puheryöpyt joillekin ihmisille, taas.
Lisäksi olen näemmä edelleen tosi huumorintajuttomassa mielentilassa. Pilleet. Näillä eväillä tänään paitamyyntiin, voin olla hehkeä, ihana ja sulokas rokkiedustaja.
Manamanamanamanamana.
MANAMANAMANA.
Manaustaidot on rikki.
she said she said @ 10:56 am
[] [
link]
thursday,
mar 13, 2008
[pandailua]
Sain tänään virallisen kutsun Raisan häihin toukokuussa. En vielä tiedä, miten järjestän sen käytännössä, mutta mentävähän sinne on. Jos Laura menee myös, en minä yksin uskalla.
Heräsin urheasti aamulla ranskantunnille ja kävin salilla reippailemassa, sen jälkeen olen ollut lahna. Väsymys syö naista, näytän aika kamalalta.
Allu: Tylsää?
Hanna: ...
Allu: Väsyttää?
Hanna: ...
Allu: Tuosta varjostuksesta johtuen tulee kyllä aika kova pandaefekti.
Hanna: Kuule ei se mistään varjoista johu.
Nyt jaan viisautta ja elämänkokemusta:
Haluatko törmäillä johonkin henkilöön useammin, jopa päivittäin? Fiksu ja kypsä henkilö voi tällaisessa tilanteessa kokeilla jompaa kumpaa seuraavista toimintamalleista (hc-ratkaisu on tehdä molemmat):
1. Häiriköi jollain harvinaisella tapaamiskerralla kyseistä henkilöä X hieman päissäsi, muista höpöttää satunnaisilla tarinoillasi X suohon.
2. Höpötä X:n ystävä suohon ja muista myös yksityiskohtaisesti kertoa, kuinka X vihaa/dissailee sinua.
Molemmat konstit toimivat taatusti, kokemusta on. Pileet.
Eilen pääsi ilmaiseksi Jokelaan kuuntelemaan, kun Matti Johannes Koivu lauloi Irwinin lauluja. Se oli aika kivaa minusta.
Nauroin tälle. Lauantain naistenpäivähumppeli kuvakaaviona:
1. luku - Kotona Disney-soundtrackien aikaan
2. luku - Kellarissa keikkaa odotellessa
3. luku - Kivojen miesten entourage liittyy seuraan ylihintaisen oluen luvatussa maassa
Viimeinen luku - Sunnuntaiaamu
Olen kaikesta huolimatta aika kiitollinen, ettei Cornerin ja aamun välisistä tapahtumista ole lainkaan kuvamateriaalia, vaikka todistetusti harvinaisen kauniita ihmisiä ollaankin.
she said she said @ 04:06 pm
[] [
link]
tuesday,
mar 11, 2008
[we don't celebrate weekdays]
Tekisi mieli kaivaa jostain Semmareiden Paska maanantai, vaikka onkin tiistai. Mutta koska en oikeasti muista, mihin olen senkin aarteen tunkenut, pitää varmaan tyytyä vain Tundramatiksin Itkeä ruikuttaahan (taivutus on mukavaa), toimii melkein yhtä hyvin.
Tutkimussuunnitelmani (joka piti palauttaa oikeasti eilen) ei etene, en saa siitä mitään otetta. Tyhmän asiasta tekee se, että kahden sivun kirjoittaminen ei ole vaikeaa. En vaan oikein hahmota, mitä siihen pitäisi kirjailla.
Ainoa mikä on valmista, on nerokas saateteksti-ideani Johnille. Se menee jotakuinkin "it's not that I forgot, I just didn't remember".
Aamu alkoi kehnosti, kun en taaskaan näemmä oikein nuku. Pääni raksuttaa jatkuvasti noin Thaimaan asukaslukua vastaavaa määrää ajatuksia. Lisäksi olen varsin ärsyyntynyt muutamista vähemmän satunnaisista juttusista. Käytiin siis salilla purkamassa ärsytystä, se on hyvää sijaistoimintaa - etenkin kun huomaa, että voi järjestäen tehdä taas vähän painavammilla painoilla. Torstaina takaisin. Vapise, Kike Elomaa.
Haluan kumpparit, perkele!
//edit: en eilen juhlinut Osama Bin Ladenin ja Chuck Norrisin syntymäpäivää, huono minä! Pitänee paikata lauantaina, kun on taas vuosittaisen suurjuhlan eli Fabion syntymäpäivän aika.
she said she said @ 05:55 pm
[] [
link]
sunday,
mar 9, 2008
[ja mahdoton on vapaita maahan vangita, siivet suruiset ne kasvattaa]
Voi hitsinpimpulat kun toivoisin että jotkut tyypit tajuaisi jotain asioita ja sitten kaikki olisi edes osittain vähän onnellisempaa. Mutta sitä odotellessa..
Ooja. Tulipahan taas vietettyä kunnon rokkielämää eilen. Vaikka olikin tosi mukavaa suurimmaksi osaksi ja tuli pyörittyä hauskojen tyyppien kanssa, sekä kroppani että pääni toivovat kovasti, ettei moinen tule ihan hetkeen toistumaan.
Ja mikä he-le-ve-tin voima on se, joka aina aamuneljän jälkeen saa minut uskomaan, että osaan laulaa niin hyvin, että sitä kannattaa muillekin esitellä? Terveisin nimim. Hot One ja Summer Wine. Gnaaaa.
...
Illan Sammarikeikka oli kyllä taas kovin hyvä, ja E+E taisivat myöskin tykätä, mikä on ihan positiivista ottaen huomioon, ettei kumpaakaan tainnut asia etukäteen juurikaan kiinnostaa. Ja voi kun olin jälleen siitä Pääskysestä niin yltiötäpinöissäni, piti ihan jaella haleja jälkikäteen sen johdosta asianomaisille.
Käytiin eilen myös Kerpan bingossa, kävelyllä joen rannassa, Eskoilla, Karkkisilla ja Houkutuksessa. Olennainen Joensuu tuli siis Jokelaa lukuun ottamatta koettua Empunkin, joka oli kaupungissa kuitenkin ensimmäistä kertaa.
Istuttiin tänään Katjan kanssa päät levällään Coffee Housessa, viuhdottiin käsillä kovasti ilmaa ja aina välillä sanottiin jotain harvinaisen älykästä ja syvällistä tyyliin "hanuriiiii" tai "voi perseeee". Kunnes sitten:
Greg: Hey.
Katja: Hey.
Greg: Hey.
Hanna: Hello.
Greg: I always keep seeing you in cafés, but then I guess you keep seeing me in cafés.
Katja & Hanna: Hehe.
Greg: But I'm telling myself you're just taking break from your studies, right?
Katja & Hanna: Exactly!
Greg: So I'll see you tomorrow. In the café!
Hanna: Yes.
Pitäisi kai hankkia oikeita harrastuksia.
Marttyyrikohtauksen keskellä sain tänään säälisydämiä, mitkä on ihan kivoja muunlaisten puutteessa.
Matti sanoo (21:08):<3
Matti sanoo (21:08):Whoopsie.
hanna sanoo (21:08)::D
Matti sanoo (21:08):Anteeksi, tuon piti mennä Annelille.
hanna sanoo (21:08):Saa mullekin sydämiä lähettää.
hanna sanoo (21:09):Kun ei niitä muualtakaan tule
Matti sanoo (21:09):Pidän sen tietoisuudessani.
Matti sanoo (21:09):Hmm.
Matti sanoo (21:11):Minä olen saanut paljon sydämiä tämän viikon aikana.
Matti sanoo (21:11):Minusta on ikävää että sinä et ole.
Matti sanoo (21:11):Siispä: <3
hanna sanoo (21:12):Kiitän.
Kultaista, vaikkakin ehkä ihan pikkuisen surullista.
she said she said @ 10:29 pm
[] [
link]
friday,
mar 7, 2008
[me ei olla teinejä enää]
Aikuistumisen vanhenemisen merkkejä:
- huomaa alkaneensa käyttää silmänympärysvoidetta
- uni alkaa painaa koko seurueen silmää 23.30
- aamukahvista on tullut välttämätöntä
- torstaikaraokessa kaikki muut näyttävät 13-vuotiailta
- kihertelee charmantille parralle
- alkaa pitää Angelista (sarjasta, hahmo on edelleen kökkö)
she said she said @ 03:01 pm
[] [
link]
thursday,
mar 6, 2008
[enkelit joensuun yössä]
Olipa kerran eräs tammikuinen ilta, jonka haluaisin suurimmaksi osaksi varsin mielelläni unohtaa. Se oli se ilta, jonka jälkeen päässäni soi Egotripin Umpikujassa tauotta ja hartaudella. Mutta taas opimme, ettei jotain pahaa ilman jotain hyvääkin:
Voi miten olinkaan voinut unohtaa näiden kuvien olemassaolon? Ilmeisesti muistamattomuusyritykseni olivat liiankin tehokkaita. Onneksi ihana Annika lähetteli näitä äsken, huippua.
Olen hiljaksiin tässä lukenut Gabriel García Márquezin novelleja ja tuntenut itseni älykkääksi. Intellektuellikäyräni ei ole kuitenkaan vaarassa karata kaaviosta, sillä viikonloppuna Joksusta kotiutuessani kirjahyllystäni löytyi todellinen aarre, Pirkko Talvion
Levoton Tuhkimo vuodelta 1987. Takakannesta:
Nelitoistavuotias Iitu yrittää rajusti irti hyvinvointiperheen turvallisista kehistä. Todellinen elämä alkaa kotioven ulkopuolella, Marjan, Tarkun, Johnnyn, Rältsän, Tiitin ja muiden kanssa. Ollaan kentsulla, rapuissa, assalla, klitsussa, kaltseilla, aina yhdessä. Jaetaan röökit, pizzat, kossupullot, surut ja ilot, taistelu kotia, koulua, kyttiä ja koko aikuisten vihattavaa maailmaa vastaan. Eikä kavereita petetä, ikinä.
Sillä murrosikä ei ole sille joka sitä elää, pelkkä vaihe, joka menee ohi. Ihan kaikki on täyttä totta.Takakansi ei kuitenkaan anna ihan oikeaa kuvaa laatuteoksen syvällisen autenttisesta ajatusmaailmasta ja kielellisestä ilottelusta, joten vielä ote sivulta 6:
Mä menin ja laitoin kasetin mankkaan. Mä laitoin Popedaa, kun siinä on tosi rivot sanat ja mulla alkaa jo keittää tää kaikki, niin että ne sopi hyvin. Sit mä jumppasin olkkarin keskellä, kunnes tuli hiki. Pikkusysteri mulkoili sohvalta ja kalat akvaariosta, ihan ku mä olisin joku nähtävyys. Että osaa kypsyttää tämmönen. Niin että mä sammutin mankan ja istuin nojatuoliin ja aloin tuijottaa niitä takasin. Mitä muuta täällä voi tehdä?
Ei tasan mitään. Paitsi ajatella kaikkea, ja sitä mä taas olen tehnyt koko ikäni muutenkin. Ihan liikaa. Sillä mitä enemmän mä ajattelen sitä mielettömämmältä kaikki tuntuu. Mut silti mun on pakko ajatella.
Mahtaako kalat ajatella mitään.
Jos ei, niin käy kateeksi.Ehkä kököt kasariromaanit ovat ihan hyvä paikka kohdistaa ilkeily. Tällä viikolla olen vihaillut kaikkea kollektiivisesti, etenkin Valion juustoraastepusseja ja Tiedepuiston liukuovia ja muuttunut sen myötä tarpeettoman ikäväksi ihmiseksi, taas. Lisäksi olen huomannut, ettei näemmä pitäisi pitää meseä auki. Vihailuviikkoni tekee tyypeistä ärsyttäviä ja minusta täysin huumorintajuttoman.
Random: kävin kampaajalla leikkauttamassa multihaaroittuneet latvat pois. Nyt hiukseni ovat liian lyhyet ja otsis ihan mystinen. Rau!
she said she said @ 04:53 pm
[] [
link]
