thursday,
mar 29, 2007
[alavalla maalla vesi virtaa]
Olen metsästänyt pitkään edullisia tennareita, joilla olisi hyvä kävellä ja jotka eivät olisi liian poikkeavan väriset. Vuorilliset tennarit kun alkavat olla aika tuskaisen kuumat ja aina vaan ei ole sellainen päivä, että voisi pitää pinkkejä tennareita, vaikka niistä kovasti tykkäänkin. Tänään sitten luovutin ja ostin New Lookista melkein kivat raidalliset tennarit kymmenellä punnalla. Sen jälkeen menin Shoe Zoneen, jossa olen käynyt tarkastamassa valikoimat noin miljoonaan kertaan. Löysin sieltä kivemmat kengät hintaan 7.99 miinus 10% opiskelija-ale, joten ostin ne ja kävelin takaisin New Lookiin palauttamaan raitatennarit. Hävetti vähän, mutta mitäs tuosta.
Nyt omistan tarralenkkarit, mikä on aika hienoa. Pileet.
Täytin tänään 24,5 vuotta. Piti käydä Hennan ja suomiystäviensä kanssa puolisynttärikahvilla, kun olivat Bristolissa shoppailupäivää viettämässä, mutta ei me käytykään kuin noissa muutamassa kaupassa kenkuroita hakemassa. Tarralenkkareista (ja aiemmin päivällä ostamistani Cabaret DVD:stä ja Scissor Sistersin uudemmasta levystä) huolimatta olen vähän pettynyt.
Onneksi sentään käytiin Jarin kanssa katsomassa Old Vicissä tänään Not the End of the World, joka siis on versio Nooan arkista. Se oli aika mielenkiintoinen. Mutta kuten todettu, skandinaaveja pukkaa ovista ja ikkunoista. Lueskeltiin käsiohjelmaa ennen näytelmän alkua:
Kristofer Gummerus - Young Stranger
Trained: The Guildhall School of Music and Drama
Theatre: Peer Gynt (London Fringe)
Film and Television: Various short films and can currently be seen in a Nokia commercial. Last summer Kristofer completed a film for Finnish Television which is showing later this year.
Onneksi luettiin. Muuten kohta, jossa Young Stranger ilmestyy lavalle laulaen "alavalla maalla vesi virtaa" olisi voinut tulla vähän liian suurena shokkina. Revettiin silti.
No joo. Tykkäsin näytelmästä, ja koska matineassa ei ollut tunkua, meidät siirrettiin gallerysta upper circleen istumaan. Pop! Tämähän tarkoittaa siis parempia paikkoja normaalia halvemmalla, en valita. Paitsi siitä jampasta, joka söi sipsejä toisella puoliajalla takanani. Mur! Kyllä teatterissa mun puolesta syödä saa, täällä se kuuluu kulttuuriinkin sitä paitsi, mutta jotain rajaa hei.
Jari vinkkasi tänään, että YouTubesta löytyy Stephen Fryn Quite Interesting -ohjelman jaksoja. Noooo! Ihan huippu! Ja Alan Davieskin vielä. (Ja Eddie Izzard
pilotissa!) Saa esseet etenemään kympillä. Syytämme molemmat Kurosta, joka oli vinkannut tämän ensin Jarille. Kuten jo lentävää lausetta mukailin: QI - not the way forward.
Random funny:
Suomenkielisen Wikipedian etusivulla oli tänään suositeltuna artikkelina
Boyzone.
Ja kuinka huolestuttavaa on, että muistan omistaneeni artikkelissa kuvituksena toimineen SinäMinän
ja Smash Hitsin? :D
she said she said @ 09:30 pm
[] [
link]
wednesday,
mar 28, 2007
[vierailuja puolin ja toisin]
Pitäisi kirjoittaa esseiden outlineja kovaa vauhtia, mutta on niin järjetön väsymysepätoivo, ettei kykene. Tietysti olen onnistunut loihtimaan itselleni uuden flunssan, joten kaikki tuntuu tällä hetkellä melko ylivoimaiselta. Voi ahteri. Aion silti kuitenkin saada edes jotakin tänään aikaiseksi, koska muuten en voi ehkä elää itseni kanssa.
Anna oli täällä keskiviikkoillasta lauantaiaamuun ja oli mukavaa. Käytiin pubi-illallisella keskiviikkona The Horn and Trumpetissa (ja nyt olen jäänyt jacket potato -koukkuun, hittolainen) ja käytiin vielä sen jälkeen Blackthornilla Stag and Houndsissa. Torstaina piti mennä kuuntelemaan nuorta jazzkomboa Old Dukeen, mutta joko pojat olivat tosi kokeellisella linjalla tai sitten kuulimme pelkän soundcheckin. Suuntasimme siis kera Jarin kohti Three Sugar Loavesia, joka osoittautui varsin mukavaksi. Sain myös alennuskuponkeja kasapäin. Punta pois valitsemastani juomasta ja Sunday roastia punnalla. Voivat osoittautua vielä hyödyllisiksi.
Perjantaina piti mennä katsomaan Fast Food Nation, mutta vaihteeksi Watershedin ohjelmisto oli mennyt uusiksi, joten pohdiskelimme uutta toimintasuunnitelmaa lounaan merkeissä Old Dukessa (elämäni parhaat ranskalaiset, ainakin melkein). Päädyimme sitten lopulta kävelemään ympäri Bathia, kun tajuttiin, että junamatka suuntaansa kestää ihan oikeasti alle 20 minuuttia ja menopaluu maksaa £5,60. Tultiin aikaisin pois ja vietettiin laatuaikaa täällä kämpillä. Aamulla saatoin Annan bussille ja kävin itse yhdistetyllä aamukävelyllä ja aamukahvilla Brandon Hillillä. Leppoisaa.
En kyllä tajua, mitä meille on Annan kanssa tapahtunut. Puolet ajasta raivottiin isoon ääneen Suomen kulttuuripolitiikasta (ja etenkin rahoituksesta). Keskusteltiin myös pitkät pätkät elokuvista (taas), kirjallisuudesta, konserttikäytännöistä ja modernista harmonikkamusiikista. Pe-lot-ta-vaa. Onneksi vastapainoksi puhuttiin myös jalkahiestä, säärikarvoista ja typeristä ihmisistä, joita tunnettiin yläasteella, ettei nyt ihan hurvittomaksi mene tämä touhu. Mutta oli kyllä huippua viettää ihan kunnolla aikaa yhdessä. Tammikuun Tampereen-visiittinikin oli kyllä mainio, mutta auttamattoman lyhyt. Eikä sitä tiedä, koska taas nähdään, kun Anna katosi nyt Herm Islandin ja 48 tuntisen työviikon taikamaailmaan ainakin puoleksi vuodeksi.
Lauantaikävelyni jälkeen tulin sitten kotosalle pakkaamaan tavaroita Cornwall-ekskursiota varten. Tarkoitus oli lähteä 14.44 junalla, mutta missattiin se muutamalla minuutilla. Vaan eipä hätiä mitiä, seuraava kun kulki tunnin päästä. Tämä myöhempi juna tosin tarkoitti myös tunnin vaihtoa Exeterissä puolen tunnin sijaan ja näin ollen oltiin perillä Budessa puolitoista tuntia myöhemmin kuin alunperin piti. Mutta mitäs tuosta. Perillä odotti herkullinen lasagne ja suklaamuffinssit. Sippailtiin siinä vähän siideriä ruuan ohella/päätteeksi (Leffeä Jarille), kerrottiin Matthew'lle suomalaisista hirvistä ja suunnattiin kohti pubia, kunhan ensin olin saanut pitää vaatimani vartin mittaisen naisellistumistuokioni. Myöhemmin mentiin vielä Kazbar-nimiseen klubiin, joka oli aika hirveä, mutta viihdytin itseäni sitten tanssahtelemalla vanhoja hittejä täydellä tanssilattialla. Five ja Blur kunniaan! Ilta päättyi sievästi siihen, että varsin humalainen isäntämme Matt katoili koko ajan ja löytyi lopulta keskeltä täysin järjetöntä tappelua. Mainittakoon nyt vielä, ettei Matthew tapellut itse vaan seisoi siellä välissä. Tilanne jatkui ja jatkui ja loppui ja alkoi alusta, mutta lopulta päästiin takaisin Pittien keittiöön pitsalle ja kaakaolle/kahville (nam...). Pääsi Jarikin siinä samalla sitten tähdittämään jännittävää videota, joka toivottavasti ei päädy koskaan YouTubeen mutta minun hoteisiini kyllä. Jää nähtäväksi.
Sunnuntai alkoi laiskasti, mutta alkuiltapäivästä päästiin viimeinkin liikkeelle. Mentiin rannalle katsomaan merta ja kiipeilemään rantakallioilla. Kyllä, kiipeilemään. Ihan oikeasti silleen suht korkealle sekä jalkojen että käsien lihaksia käyttäen. Olin liikuttunut, kun pojat tarjosivat apua vaikeammissa kohdissa, mutta pärjäsin itsekseni yllättävän hyvin ottaen huomioon, että olen venyttelyn puutteesta johtuen nyt varsin kankeassa kuosissa ja kiipeillyt viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Luolassa kaipasin (ja sain) kyllä neuvoja ja henkistä tukea, mutta tulin ihan omilla lihaksilla alas kuitenkin - ehjänä jopa. Saatiin me tosin vertakin kehiin, kun laukustani töröttävä niitti tökkäsi minua sormeen :D Mutta tuli kieltämättä mieleen, että miksi hitossa en hanki kunnon varusteita ja kiipeile useammin. Se oli ihanaa.
Illalla oltiin kaikki raatoja. Itse vedin rouva P:n valmistaman herkullisen sunnuntaipäivällisen (paisti lisukkeineen ja KOLME jälkiruokaa - kaikissa kermaa, tietty) päätteeksi pienet unoset, sen jälkeen keskityttiin vain telkkariin. Sieltä tuli parahiksi uusi filmatisointi Northanger Abbeysta, joka oli ihan kelvollinen (Hugh O'Conor <3) ja perään Jay & Silent Bob Strike Back. Varsin, eh, postmoderni elokuva, etten sanoisi. Nauroin.
Maanantaina suunnattiin sitten katsastamaan St Austellissa oleva
The Eden Project, joka oli kaikessa kummallisuudessaan aika vaikuttava. Hikoiltiin kuin possut siellä trooppisen ilmaston biomessa, mutta olihan se ihana nähdä kaikkia niitä juttuja ja lukea paljon valaisevaa faktaa. Jossain trooppisen "kasvihuoneen" loppupäässä Matthew taiteili itselleen ja minulle mausteista hienot heimomeikit, jotka jämähtivät hikiseen naamaan varsin nätisti. Keräsimme katseita. Ja olimme sen keltaisen mausteen ansiosta suojautuneet krokotiilin leukoja vastaan. Tyylikästä
ja käytännöllistä.
Kierrettiin myös se subtrooppinen aka Välimerenilmaston biome, joka ei tietenkään ollut yhtä eksoottinen, mutta mielenkiintoinen silti. Sen jälkeen olikin nääntyminen lähellä ja pasty-lounas tuli tarpeeseen. Pop. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Charlestownissa jäätelöllä. Oli hullun hyvää (butterscotch crunch + flake, ah) eikä kaiken sen rasvan ja kerman päälle tuntunut enää missään. Illalla Matt laittoi meille pastaa ja sitten käytiin vielä pyörähtämässä pubissa parin natiivin kanssa. Jari uskaltautui pelaamaan poolia, minä en. Ja sitten, wup!, seuraavaksi tajusin, että ollaan matkalla Mattille katsomaan Jackass kakkosta. Ja kyllä, katsoimme sen. Miksi?! Ryan Dunn on edelleen mielestäni ihan huippu, mutta tuo viihteen laji ei kyllä uppoa muhun oikeasti yhtään. Paitsi että yhdelle kohdalle tunnustan kyllä nauraneeni.
Tiistai, tuo ankea lähdön päivä. Käytiin äärimmäisen sympaattisessa divarissa ja uudemman kerran rannalla. Katsottiin vuoroveden nousemista ikuisuus (meditaatiota minulle, ihanaa) ja mentiin sitten syömään Atlantic Dineriin. En halunnut viidensiä ranskalaisia viikon sisään (argh), joten jacket potato oli jälleen ystäväni. Ja hyvää oli. Sitten bussilla kohti Exeteriä, josta junalla takaisin Bristoliin. Home sweet home.
Mutta summa summarum, matka oli kaikin puolin onnistunut, olen varsin tyytyväinen. Cornwall on äärimmäisen kaunis paikka ja joudun ehkä muuttamaan sinne. Valitettavasti mulla ei ikinä tule olemaan niin montaa rahaa, että saisin mitään säällistä paikkaa mistään päin Cornwallia, joten ei auta muu kuin odottaa, että Anna vamppaa Daniel Craigin ja esittelee mut jollekin Danielin rikkaalle näyttelijäystävälle, jonka voin sitten suostutella muuttamaan kanssani Cornwalliin. Vähän pitempiaikainen projekti, mutta väliäkö tuolla, jos lopputulos on hyvä :D
Ai niin. Pakko oli tietysti käydä myös vaa'alla, koska ensimmäistä kertaa sitten tammikuun alun olin taloudessa, jossa sellainen oli. Gnaa! En todellakaan ole kuvitellut lihoneeni, kyllä se on ihan fakta. Näin ollen julistin sodan jojokiloilleni, uusi elämä alkoi tänään. En lupaa laihtua, kun se ei kuitenkaan toimi. Mutta lupaan yrittää voida paremmin, se on toiminut tähänkin asti aina kun vaan jaksan vähän kiinnittää huomiota asioihin.
Ehem. Olin pikkuisen snap happy koko reissun ajan. Valitsin vain murto-osan, hyvää kuvamateriaalia kun olisi ollut vaikka kuinka. Voi tuska.
Sunnuntai:
Tästä ei turistikuva parane :D
Maanantai:
Trooppinen kasvillisuus selviää jättimäisissä golf-palloissa.
En ollut ainoa kameraintoilija.
Saan edelleen näistä päänsärkyä. Jotta voitte vaan kuvitella.
Ja sihti vaan paranee...
"Please do not Climb on this Exhibit."
(Heimomaustemeikkiemme alkuperä on noissa laatikoissa.)
WEEE man on rakennettu 3000 tonnista elektronista jätettä. Se on määrä, jonka keskimääräinen britti saa aikaan elämässään.
Ride with Elvis jäi valitettavasti testaamatta.
Tiistai:
Kaikin puolin onnistunut pose.
she said she said @ 07:59 pm
[] [
link]
wednesday,
mar 21, 2007
[gary-diskurssi]
Piti olla keskiviikkoiltaan mennessä työhakemus ja 3-4 esseen outlinet kirjoitettuna ja lisäksi karaoke-esseen historiaosuus valmiina. Ömm.
Yksi outline on, eläköön Hollywood.
Olen myös kirjoittanut työhakemuksen
melkein valmiiksi.
Ja päättänyt jättää contemporary screen median suorittamatta. Eli hyvästi, karaoke.
Ylisuorittajaminää ottaa moinen huonoilu koville, etenkin tuon esseen suhteen. Mutta angstatessani Emmulle noin miljoonatta kertaa tulevaa esseestressiäni, muistin yhtäkkiä, kuinka tammikuussa juhlallisesti julistin, että jos yhtään alkaa ahdistaa, voin ihan hyvin tiputtaa yhden moduulin, koska
a) en tarvitse niitä pisteitä, kun olin syksyllä vaihteeksi varsin ahkera
b) en halua muuttua taas stressipalloksi ja missata koko kevättä.
Kaksi puuttuvaa outlinea ehdin tässä kyllä, tänään todennäköisesti jopa toista voisin aloittaa. Fakta kuitenkin on, että vaikka olen viettänyt kirjastossa viime aikoina laatuaikaa enemmän kuin olisi terveellistä, en ole ehtinyt lukea tarpeeksi saadakseni kunnollisia outlineja aikaiseksi kuitenkaan.
Pitäisi ehkä mennä juttelemaan Tommy Twon kanssa kirjallisuusesseestäni. Mutta ehkä menen vasta loman jälkeen, kun olen oikeasti miettinyt asiaa ja mahdollisesti saanut jotain aikaankin. Toisaalta nyt voisi olla hyvä kolo, kun puhuin taas seminaarissa tänään, eikä Tommy välttämättä pidä minua täysin menetettynä tapauksena.. Nostinhan esiin ihan hyviä pointteja jopa.
Bondasin myös muutaman tytön kanssa Harry Potterista pienryhmäkeskustelun päätteeksi samaisessa seminaarissa.
Synttärityttö: I cried when Dumbledore died.
Hanna: So did I.
Toinen tyttö: Me too!
Hanna: But not as much as when Sirius died in book five.
Toinen tyttö: Oh my god, it was so terrible!
Synttärityttö: What? Sirius??
Hanna: Yeah.
Synttärityttö: I was devastated.
Hanna: He was my favourite and all.
Toinen tyttö: Yeah, he was brilliant.
Synttärityttö: But for me I think it might be because I really like Gary Oldman, and..
Hanna: Oooo, Gary Oldman!!1
Synttärityttö: You too? There's definititely something there, isn't there?
Kansainvälinen Gary-diskurssi yhdistää naishenkilöitä yli kulttuurirajojen.
Also, tuo "Toinen tyttö" salanimellä esiintyvä tyttö näyttää pelottavan paljon Jocelyn Wildensteinilta (aka Cat Lady). Mutta normaalilta versiolta, onneksi.
VHB-kassissani on reikiä. Olen murtunut. Ja haluan uuden.
Sain tänään uuden visani tunnusluvun sekä UWEn student id:n. Olo on jälleen kummallisen turvallinen.
she said she said @ 05:15 pm
[] [
link]
sunday,
mar 18, 2007
[kollektiivinen hurmoshumala]
No niin. Nyt se on koettu. St Patrick's Day täällä saarilla on vietetty - ja siitä onkin sitten kärsitty koko tämä seuraava päivä. Heh. Ja nyt sentään ollaan vaan Bristolissa, Irlannin puolelle en varmaan edes uskaltaisi :D
Aloitettiin Jarin kanssa Seamus O'Donnelsista neljän jälkeen. Postimerkin kokoisessa pubissa oli niin paljon ihmisiä, että siirryttiin suosiolla ulos nauttimaan Guinnessimme. Sinällään harmi, koska olisin halunnut tarkkailla. Ikinä en ole nähnyt tuollaista määrää äärimmäisen humalaisia ja hyväntuulisia ihmisiä puoli viideltä iltapäivällä.. Fiilis oli vähän lattea ja kaipailimme virallista St Patrick's Dayn tunnelmannostattajaamme Jussia. Lisäksi ulkona tietysti oli aika kylmä, joten päätettiin vaihtaa paikkaa tuoppien jälkeen. Suunnattiin kohti O'Neill'siä, mutta sekin oli aivan tupaten täynnä, koska televisiossa näytettiin rugbya.
Päädyttiin sitten Tescon kautta Jarin kämpille nauttimaan siideriä ja tortillasipsejä. Inka ja Patrycja liittyivät seuraan vähän myöhemmin ja lopulta seurueemme siirtyi Matthew'lla höystettynä The Appleen. Se on edelleen mun mielestä aika huippu paikka, mutta tovin jälkeen päätettiin lähteä kohti O'Neill'siä, kun Inkan ja Patrycjan kavereita oli siellä. Mikäs siinä.
Ja baccaa! Paikka oli vieläkin aivan täynnä, mutta alati kasvava seurueemme sopi sekaan silti. Paikalla oli livebändi, jonka ohjelmistoon kuului covereita tyyliin Let Me Entertain You ja It's My Life (se Bon Jovin, ei Dr Albanin esim :D), Poisonia ja Final Countdownia unohtamatta. Baarissa vallitsi hillitön kollektiivinen hurmoshumala. Kaikki vain tanssi, lauloi ja halaili toisiaan, tunsi tyyppejä tai ei. Tietysti kyseinen olotila valtasi jäyhät suomalaisetkin ja jossain vaiheessa huomasin pogoavani Europea halausringissä Mattin, Inkan ja parin tuntemattoman pojan kanssa. Bändin lopetettua DJ jatkoi vanhojen ja uudempienkin hittien soittamista ja me jatkettiin tanssilattian hyväksikäyttöä tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
Oli ihan hullun hauskaa, mutta humalatilasta kertonee paljon tosiaan se, että Jari eskorteerasi minua tanssilattialla sekä Take Thatin että viimeisenä biisinä tulleen Dirty Dancingin tunnarin aikana :D
Koska ilta oli muutenkin mennyt pitkän kaavan mukaan, piti tietty mennä grillin kautta kotiin. Chips & cheese olisi ollut huippua, jos perunat olisi olleet kunnolla kypsennettyjä. Murh! Suurta pettymystäni lievittääkseni ostin vielä meidän alakerran automaatista Snickersin. Ei aina voi ymmärtää... Patrycjan piti tulla mun luokse yöksi, mutta onneksi se taksikyydin Frenchaylle. Ei muuten, mutta en ole ollut tänään ehkä parhaimmillani. Syötiin Kiaran kanssa yhdessä brunssia keittiössä tänään ja multa meni puolet jutuista ohi, kun oli ihan hullu aivojumi. Ja on edelleen.
Aivojumin lisäksi ymmärtämistä vaikeuttaa tietty vielä tämä korva. Bändi soitti eilen tosi kovaa ja näin ollen oikea korvani on lukossa ja soi ihan tuhottomasti vieläkin. Eli sillä puolella äänet on aika lailla mutella tällä hetkellä. Jos ei mene ohi pian, pitänee mennä käymään lääkärissä kysymässä, voisiko sen poksauttaa siellä ehjäksi tai jotain. Mutta odottelen nyt huomiseen ainakin. Ketuttaa kyllä sinällään, että mulla on nykyään aina keikolla korvatulpat, jotta säästyisin tältä. Eilen en vain tiennyt olevani menossa keikalle enkä siis ollut varustautunut. Että jeejee.
On kyllä mennyt vähän ohi tämä sunnuntai. Piti tehdä esseitä, mutta kuinkas sitten kävikään.. Eilen onneksi sain Hollywood-esseeni aika hyvään jamaan eli tämän päivän huonoilu ei aiheuta ihan kauheaa paniikkia. Sen verran sain tänäänkin aikaan, että katsoin Rocky Horror Picture Show'n vähän ns. akateemisemmin silmin (ja huomasin, että muistin lopun väärin ja näin olleen esseeni perusargumentilta häviää pohja, nuu!). Kriittinen ja analysoiva katsominen on tietysti helppo tapa tuhota elokuvanautinto, mutta mikään ei kyllä voi tuhota
Sweet Transvestitea. Eihän se mikään Greased Lightning ole, mutta varmasti yksi täydellisimmistä musikaalikohtauksista kautta aikojen, ja biisikin sitä paitsi ihan tuhottoman hyvä. Lisäksi Tim Curryn ääni on kieltämättä aika..
divine. Ultimate lääh.
Huomenna sitten taas kirjastoon. Ja voisi yrittää vähän kirjoittaakin. Paluu arkeen, ahkeraan opiskeluun ja terveelliseen ruokavalioon. Haa.
ps. Kuten Noora asian ilmaisi, tulenkin sitten porvarilliseen Suomeen takaisin. Että mitä tästäkin nyt sitten ajatella.
3 litraa, 5.3%, hinta vajaa 4 euroa O_O
Freesi meininki.
Aina vaan paranee.
Naapurimme ovisilmä oli pakko ikuistaa.
she said she said @ 08:42 pm
[] [
link]
saturday,
mar 17, 2007
[oho, tunnen tyyppejä]
Hmm. Tämä päivä on ollut ehkä sosiaalisen elämäni huipentuma Bristolissa. Ensinnäkin tervehdin Yltiösosiaalista Poikaa film culutresin luennoilta mennessäni kirjastoon, joka itsessään on jo jotain. Mutta siitähän tämä lumipalloefekti vasta lähti. Ennen film culturesin seminaaria juttelin Samin kanssa jonkun tovin niitä näitä ja seminaarissakin avasin suuni muutamaan otteeseen. Bueno. Seminaarin jälkeen sovin Katen kanssa tutor comment formin täyttämisestä ja lähdin kohti bussipysäkkiä.
Bussipysäkille tuli hetken päästä myös Vanessa, jonka tapasin joskus tammi-helmikuun taitteessa Old Dukessa ja ollaan moikkailtu siitä saakka, muttei juuri puhuttu mitään. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että ollaan molemmat suuntaamassa BISCin ilmaiselle lounaalle, joten matkustettiin bussilla yhdessä höpötellen. Jatkettiin hengailua lounaalla, jossa seuraan lyöttäytyi myös Patrycja. Lisäksi tapasin viimeinkin vaihtarihuhujen sankarin, Frenchaylla asuvan suomalaisen Antin.
Ilmaiselta lounaalta pikavisiitti kotiin. Olin saanut postia! Asiapostia, salmiakkia ja ihan oikean kirjeen! Voi miten onnelliseksi tulin! Respassa hoidin yhden postiasian Dear Tommyn kanssa (luottokorttini saapui, on taas turvallinen olo... tai on kunhan saan sen toimimaan) ja suuntasin sitten Old Vicille BISCin organisoimalle kierrokselle (kiva teatteri, btw - pakko sinne tosiaan on mennä jotain katsomaankin). Erinomaisen kierroksen päätteeksi suunnattiin Jarin, Antin ja kivan hollantilaisen tytön, jonka nimen olen autuaasti jälleen unohtanut, kanssa Commercial Roomsiin beer+burgerille (hyvästi vähänkalorinen ruokavalio). Sitten vielä toiselle perjantaimukilliselle Yatesiin samalla poppoolla.
Antti ja tyttö lähtivät kohti Frenchayta ja kv-pippaloita, minä ja Jari lähdettiin Tescon kautta koteihimme. Yrittivät houkutella mukaan myöhemmin illalla brasilialaisiin bileisiin, mutta en luvannut mitään. Parempi niin, en olisi jaksanutkaan. Yhteystietoja onneksi vaihdettiin eli myöhemmin mahdollisesti voisi kyllä käydä kekkereissä yhdessä pyörähtämässäkin. Olisi itse asiassa varsin mukavaakin se.
Ja ihan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi, päätin väsymyksestä huolimatta aktivoitua ja kysäistä Kiaralta, onko sillä kiireitä. Ei ollut. Ja näin ollen istuskelin Kiaran huoneessa bondaamassa populaarikulttuurin ilmiöistä. Kävi ilmi, että molemmat pidämme kovasti Placebosta ja Roald Dahlista, luemme Sofian maailmaa samalla tavalla ja olemme kumpikin kehittäneet viime aikoina pienehkön obsession Gael Garcia Bernalista, mahtavaa! Katsottiin myös Willy Wonka and the Chocolate Factory, kun sen viimeinkin tänään omistukseen sain. Ömm. Gene Wilderin silmät on ehkä pelottavin asia, minkä tiedän! Haluaisin kovasti nähdä leffan kunnon äänillä ja paremmalla keskittymisellä joskus lähiaikoina, mutta pitänee odottaa Suomeen.
Eli kaiken kaikkiaan ihan mukavan sosiaalinen perjantai. Ei tosin ollut ihan niin tehokas esseiden etenemisen kannalta kuin olin suunnitellut, mutta kaikkea ei kai voi saada. Ja vietinhän toki tänäänkin melkein puolitoista tuntia kirjastossa eli jotain sentään. Huomenna sitten enempi. Huomenna menen myös lenkille.
Myönnettäköön, että ilmassa oli tänäänkin myös jonkun verran angstia, kun oltiin Kiaran kanssa ihan innoissaan siitä, että korjaussetä oli tullut fiksaamaan meidän kattovalon, liesituulettimen lampun ja vedenkeittimen, mutta nyt illalla keitin ei taas toiminutkaan. Muutama ruma sana lenteli kyllä. Sitten inhoitliin Marcin kavereita, jotka soittelevat ovikelloa miten sattuu ja sotkevat keittiössä. Suunnittelimmekin siis keittiön siivousprojektia viikonlopulle. En nimittäin voi elää, jos se on tuossa kuosissa, kun Anna tulee. Huokaus. Mutta onneksi tuo kaksin varmaan menee suht kivuttomasti kuitenkin. Toivokaamme näin.
she said she said @ 12:06 am
[] [
link]
thursday,
mar 15, 2007
[fabio & renny & bin faaarkrekkion]
On taas koittanut vuosittaisen juhlapäivän aika: hyvää Fabion neljättäkymmenettäkahdeksatta syntymäpäivää, ihmiset! Niille kummajaisille, joiden mielestä Fabion syntymäpäivä ei ole pätevä syy juhlia, toivotan hyvää Renny Harlinin synttäriä. Rennykin täyttää 48. Kyllä se 1959 on aikamoinen laatuvuosikerta.
Olen huonoillut enkä ole raportoinut Lontoosta mitään. Olen kyllä ollut niin naatti, etten olisi juuri kyennytkään. Mutta mennäänpä pikakelauksella nyt kuitenkin..
Spamalot oli varsin viihdyttävä pläjäys (epäilikö sitä joku?), vaikka loppu läsähtikin mielestäni aika pahasti ja iso osa biiseistä oli melko kökköjä. Lisäksi Lady of the Lake ketutti minua hahmona niin paljon, etten anna sen paisuttelua anteeksi, vaikka näyttelijä olisi kuinka taitava. Mutta näyttämöversiona tämä kuitenkin oli mielestäni aika toimiva paketti ja Kuningas Arthur ehkä ihan tosi ihku ja juttuja. Tykkäsin kaikista ritareistakin kovasti. Tietysti olen laittanut käsiohjelman jonnekin Talteen, joten en voi yksittäisiä näyttelijöitä suuremmin kommentoida. Olisi kuitenkin paras löytyä ajan kanssa, se kun oli kuitenkin Michael Palinin laatima ja varsin mielenkiintoinen tapaus kaikessa Suomi-keskeisyydessään (kyllä, juuri siinä, toivoo nimimerkki Hutti Jaarvennianen & Olli Brun Executive Ski-wear).
Erityisesti Spamalotissa ilahdutti seuraavat seikat:
- Swamp Castlen legendaarinen vartijakeskustelu oli sisällytetty näytelmään kokonaisuudessaan (muutenkin paljon hyvää dialogia oli tallella)
- Voice of God oli oikeasti John Cleese <3
- I'm Not Dead Yet, You Won't Succeed ja I'm All Alone olivat oikeasti aika hyviä biisejä, samoin The Song That Goes Like This kaikessa tahallisessa juustoisuudessaan
- käsinukkepupu
- lavastus, joka oli vain kertakaikkisen mainio
- The Very Expensive Forest naurattaa ajatuksena vieläkin
Oli pakko ostaa vähän rekvisiittaakin. Nyt on hieno
Fetchez la vache -paita ja
I'm not dead yet -pinssi. Olisin halunnut myös kookospähkinän puolikkaat, mutta onneksi pysyi edes jollain tasolla järki matkassa.
Joop. Spamalotin lisäksi keskityttiin lähinnä nähtävyyksiin, koska Jari ei ollut ennen Lontoossa käynyt. Käveltiin ihan hulluna ympäriinsä. Ilmojen kanssa kävi kyllä ihan tuhottoman hyvä tuuri, joten kelpasi siellä kävelläkin. Tosin olin varma, että jalat vielä irtoaa. Noo. Sillä hamppidieetillä kävely ei tee yhtään huonoa. Ehdittiin onneksi vähän istuskellakin. Kahvit (ja hunaja-inkiväärijäätelö!) Towerin edustalla ja pieni pysähdys St Paulin katedraalissa lauantaina sekä kiinalainen take away -lounas Leicester Squarella sunnuntaina jäivät mieleen erityisen tervetulleina taukoina. Lontoo kolmessa päivässä on ihan idioottimainen suunnitelma ja me kyllä oikeasti yritettiin nähdä enemmän kuin olisi ollut mahdollista. Itsehän olen enemmän rauhallisen kaksi-nähtävyyttä-päivässä-linjan kannattaja.
Ette ikinä arvaa mikä.Isoin miinuspuoli matkassa oli lauantai-ilta, jolloin lompakkoni päätti kävellä parempiin taskuihin. Lyhyestä virsi kaunis: se siis varastettiin pubissa. En tajua. Minä pidän tätä nykyä aina hysteerisen tarkkaa vahtia tavaroistani ja yleensä jätän kaiken tarpeettoman pois (tai ripottelen eri paikkoihin, esim. moneen taskuun ja niin edelleen). Ja nyt tällä kertaa kun noin kaikki on samassa paikassa ja aktiivivahti pettää hetkeksi, lompakko katoaa. Murphyn laki. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei harmita ollenkaan, totta kai harmittaa. Mutta en jaksa kyllä mitään maailmanloppua tästä tehdä, paljon pahemminkin kun olisi voinut käydä. Muutamalla puhelulla ja Millan ja äidin avulla hommat alkaa olla jo järjestyksessä. Tietysti kaiken uusimisessa on oma vaivansa ja myös kustannuksensa, mutta käsittääkseni vakuutuksen pitäisi korvata aika pitkälti kaikki.
Vakuutushommia varten piti tehdä rikosilmoitus. Siispä maanantaiaamuna suoristelin täällä Bristolissa lähimmälle asemalle tekemään sellaisen suurpiirteisen ja lisäksi sitten tein netissä yksityiskohtaisemman Metropolitanin poliisille (i.e. Scotland Yard, hoho). Tänään sain sitten Lontoosta herttaista postia:
"Dear Miss Laaksonen,
I am sorry to hear that you have been the victim of crime, which has been recorded at Paddington Division under the crime reference, shown above. [...] The crime has been investigated but to date no offender has been arrested." Liitteenä oli esite Victim Support Schemestä. Näin siis täällä. :)
Sen verran tuo episodi vei lauantaina energiaa, että vaikka siitä huumorilla ja pinnalla pitkälti selvittiinkin, ei ne tahtoneet riittää enää seuraavana päivänä, kun onnettomuuksista ja ruuhkista johtuen bussimatka takaisin Bristoliin kesti kahden ja puolen tunnin sijaan
seitsemän tuntia. Siinä viidennen tunnin kohdalla ei ollut turhautusparku enää kaukana. Mutta ehjänä päästiin lopulta perille ja omaan sänkyyn nukkumaan, oi autuutta.
Uupumus tosin jatkuu edelleen. Olen mennyt aikaisin nukkumaan joka ilta tällä viikolla, mutta valitettavasti yhtä aikaiset aamut ovat hidastaneet univelan vähenemistä. Olen tehnyt siis monsteripäiviä St Mattsin kirjastolla etsien lähdemateriaalia esseisiin. Suoraa paahtoa luentoja, seminaareja ja satunnaisia taukohengailuja satunnaisten tuttujen kanssa lukuun ottamatta. Pitäisi saada ensi viikon puoliväliin mennessä ne edes jollekin mallilleen, kun Anna on tulossa silloin, enkä kuitenkaan saa mitään aikaseksi sitten. Jotenkin hajottaa etsiä juttuja kolmeen esseeseen samaan aikaan, ei pysy pää kyllä kasassa yhtään. Tekisi mieli tiputtaa yksi, mutta tunnollinen minä ei kykene. Täytyy katsoa, miten tässä käy.
Kaikesta edellä mainitusta ja vähän muustakin johtuen on stressiä ilmassa. Se sitten puolestaan näkyy ruokavaliossa, joka puolestaan näkyy - stressin lisäksi - naamassa. En kyllä ihmettele. Jarin sanoja lainatakseni, kaiken tämän jälkeen on ihme, ettei koko pää ole finni. Kaukana ei kyllä siitä olla, en nimittäin ole kukkinut tällä tapaa sitten teinivuosien. Sen kun sanotte, ettei minulla ole finniongelmaa. Ei olekaan varsinaista ja jatkuvaa. Mutta ette ole myöskään nähneet tätä. Eikä kyllä kauhean moni muukaan, sillä meikkivoiteeni on osoittautunut varsin peittäväksi tapaukseksi. Ihan hyvä niin, sen verran turhamainen olen, etten halua kulkea nuo brasiliat kaikkien nähtävillä koko aikaa. Gnaa.
Mahtavista upeinta kuvamateriaalia, woo. Tulipahan ainakin räpsittyä. En edes halua oikeasti tietää, kuinka paljon.
Turistikuvien aatelia.
Opiskelijat ostaa liput piippuhyllyltä. Tietty.
Tavattiin itse
Bearsac metrossa.
Graali on ovelasti piilotettu Lontooseen.
Se on kaiverrettu tosta puusta niiq.
Iii, Ville!!1
she said she said @ 08:46 pm
[] [
link]
saturday,
mar 10, 2007
[lontoo]
Voi, ruokavalioni.
Voi, budjettini.
Voi, jalkani!
she said she said @ 07:40 pm
[] [
link]
thursday,
mar 8, 2007
[five hundred twenty-five thousand moments so dear]
Olen shoppaillut viimeisen viikon aikana ihan liikaa. Pidin pienen shoppailupäivän lauantaina, toisen tänään. Mitään ultimateturhuuksia en sentään ole ostanut. Nyt on kevättakki, combatit (ne sellaset housut, mitä ne nyt on suomeksi), uusia sukkia ja alusvaatteita (I'm with the band -alkkarit, esim!), muutama paita ja ennen kaikkea säällinen ja säädyllinen yöasu. Minähän nukun melkein poikkeuksetta topissa ja kulahteneissa joulupukkiboksereissa, mutta ajattelin että näitä kevään ekskursioita varten on ihan hyvä olla olemassa joku asu, mikä ei välttämättä shokeeraa liikaa tuntemattomia hostellitovereitani. Nyt on sitten pitkät pyjamahousutkin.
Ja koska täällä on huomattavasti helpompi löytää halpoja vaatteita, jotka kaiken lisäksi mahtuvat päälleni, tämä shopping spree ei ole tullut edes kauhean kalliiksi. Takki maksoi 15 puntaa, housut viisi. Kaikki muut ovat maksaneet vähemmän. Yhteensä mennyt siis ehkä joku nelisenkymmentä puntaa eli sellaiset 60 euroa. Vielä pitäisi ostaa tennarit, mutta ne ei onneksi ole kovin akuutit. Vanhat on vielä kasassa, ainakin jotenkuten.
Päivän tapaus: Showstoppers.
Siellä oli niin ihanaa, etten meinannut kestää! Laulettiin enimmäkseen
Seasons of Lovea Rentistä, Blow Gabriel pari kertaa ja loppuun vielä For Now. En tiedä, mitä tapahtui, mutta kuulosti ihan saakelin hyvältä. Ekaa kertaa mun aikana päästiin myös laulamaan neliäänisesti, kun "fine tenor" Jake ilmaantui viimeinkin paikalle ja Ian lauloi bassoa. Jake tosiaan oli aika hiton fine tenor, ei Ian sitä turhaan ole hehkuttanut. Sain kuunnella aitiopaikalta, kun se oli mun vieressä - enkä edes mennyt sekaisin omassa äänessäni! Johtuiko sitten siitä suosikkialtostani, joka oli parin viikon tauon jälkeen paikalla. Sen kanssa on helppo laulaa. No joo, meidän (tänään) kolmen sopraanon, kolmen alton, yhden tenorin ja yhden basson poppoo kuulosti tänään ihan oikealta lauluyhtyeeltä. Voi kun olisitte kaikki kuulleet! Enää ei kauhistuta toukokuun konserttikaan niin paljon.
Showstoppers on laukaissut kyllä ihan kauhean musikaalikuumeen. Ihan kuin sellaista ei olisi aiemmin ollut.. Se
Avenue Q on kyllä ainakin nähtävä. Toisaalta olisi kyllä kiva käydä katsomassa ihan tavallistakin teatteria.
Kuningas Lear ja
Lokki ovat edelleen hittilistan kärkisijoilla, mutta toisaalta Stratfordiin ei ole kauhean käytännöllistä matkustaa. Lisäksi kiinnostaisi ainakin
Equus, joka olisi Lontoossa ja siksi helpompi (ja kyllä, siinä on alaston Daniel Radcliffe - tämän yksityiskohdan markkina-arvoa voidaan sitten pohtia). Kalliiksihan tämä kaikki tulee, mutta kyllä haluan mennä, kun kerrankin on mahdollisuus. En ole suuremmin uskaltanut edes perehtyä parhaillaan meneviin näytelmiin, muuten istun teatterissa koko loppuajan. Mutta ehkä hoidetaan tuo Spamalot pois alta ennen kuin buukataan kalenteri täyteen teatterimatkoja Lontooseen :)
Huomasin tänään olevani kofeiinikoukussa. Vedenkeitin ei toimi enkä näin ollen saanut aamulla pikakahviani. Voi sitä päänsärkyä! Ärsyttävää. Ja jos sieltä kuuluu yksikin "I told you so", niin saa nenilleen. Tiesin kyllä, että näin käy ennen pitkää. Oikeastaan yllättävän myöhään tämä ilmaantui. Pitänee pitää kahvivieroitus tässä joskus lähiaikoina. Elämän jännittäviä projekteja.
she said she said @ 10:40 pm
[] [
link]
monday,
mar 5, 2007
[neville-liikutus]
Pitäisi vääntää kirjalistaa kahta esseetä varten, mutta ei saa aikaiseksi. Olin tänään reilun tunnin kirjastossa etsimässä lähteitä karaoketutkimusta varten ja löysin peräti yhden kirjan. Se on kyllä ollut mulla lainassa jo viime tiistaista eli hyöty oli aika minimaalinen. Ärsyttää. Mutta huomenna uusi kirjastotuokio sitten.
Jotain sentään sain tänään aikaan, ainakin melkein. Aktivoiduin äsken nimittäin viimeinkin sähköpostirintamalla. Yritin laittaa Willille mailia, että mitä kuuluu ja onko aikaa treffata ja mitä kaikkea. Vaan - tietysti - näyttäisi siltä, että osoite ei ole enää käytössä. Pepatti! Olisin mielelläni yhteyttä ottanut. Pitää kysellä, jos Ipellä olisi vaikka toinen osoite herra B:lle tiedossa. :|
Taas yksi viikonloppu vaan hujahti johonkin. Suurin osa siitä valittettavasti vielä tässä koneen ääressä nököttäessä. Perjantaina tosin olin sosiaalinen (kuten edellisestä entrystä voi päätellä, hehee), kun hengasin jopa kolmessa eri porukassa eli Jarin ja Pekan kanssa oluella, Angelan ja Annan kanssa Yatesissa syömässä (onneksi muutakin kuin niitä paneroituja herkkusieniä) ja sitten vielä Jarin ja Matthew'n kanssa Applessa ja poikien kämpillä. Tuli ihan sellainen olo, että mulla on oikeasti sosiaalista elämää täällä! Onneksi lauantai ja sunnuntai palautti maan pinnalle...
Olisinkin edes saanut koneella nököttäessäni jotain hyödyllistä aikaan, mutta lähinnä tutkin taas YouTuben ihmeitä. Cabaret'n musikaalinumeroiden lisäksi (en halua edes tietää, kuinka monta kertaa katsoin Moneyn) sieltä löytyi paljon hämäriä pätkiä. Esimerkiksi Mikhail Baryshnikov mukana Chorus Linen One-loppunumerossa - ja muutkin pätkät Baryshnikov on Broadway -spesiaalista. Ja kuten aina, yksi klikkaus johti toiseen ja kolmanteen ja.. nyt olen nähnyt, kun Mikhail vetäisee 11 piruettia ja loppuun jännittävän voitontanssin mahtavassa kasarielokuvassa White Nights.
(Pirueteista ja Joel Greyn ihanuudesta huolimatta viikonlopun suurin nettihitti oli
aquatic ape hypothesis, jonka Matthew ystävällisesti minulle varsin perinpohjaisesti perjantaina esitteli. Pakkohan se oli itsekin käydä sitten lukemassa.)
Istuin perjantaiaamuna St Mattsin students unionin kuppilassa kahvilla ja lukemassa ensimmäistä Potteria loppuun. Olisi taas pitänyt tietää paremmin.. Mikä siinä onkin, että vaikka olen lukenut kirjan monesti ja leffakin on tullut katsottua ihan kiitettävän monta kertaa, alkaa aina itkettää siinä vaiheessa kun Neville saa viimeiset kymmenen pistettä
Hogwartsille (hups!) Gryffindorille? Ja taas sama juttu. Siellä sitten räpsyttelin kahvikuppini äärellä ja yritin olla vetistelemättä liian teatraalisesti.
Tuo ensimmäinen Potter on kyllä kovasti hyvä kirja. Kieli on mahtavaa (niiiiin kaunista!) ja tarina soljuu eteenpäin. Toisessa ja kolmannessa vielä sama juttu, mutta sitten alkaa jonkinmoinen alamäki mielestäni. Ei ole mikään salaisuus, että inhoilen Feeniksin kiltaa sattuneista syistä aika paljonkin, mutta on jotenkin käsittämätöntä, että se koko kirjoitustyylikin on muuttunut niin paljon tuosta ensimmäisestä. Sääli. Ja tämän kommentin johdosta varmaan joku Potter-fanien armeija hyökkää pian jostain kulman takaa ja nuijii minut muusiksi luudilla.
Tänään käveltiin Jarin kanssa vähän Fishpondsissa. Eipä siellä paljon nähtävää kyllä ole. Mutta halpaa aikamatkailua se kyllä on, hyppää bussiin keskustassa ja 20 minuutin kuluttua olet 80-luvulla. Mikäs sen taloudellisempaa!
// edit: no omg! Potter-puristin heikko hetki, kardinaalimoka. Muistamisesta tai muistamattomuudesta ei ehkä kuitenkaan ollut kyse, vaan jostain ihan muusta. Kiitti silti, Ville. Kyllä tuollaiset kuuluu tullakin oikaisemaan ja heti. <3
she said she said @ 09:44 pm
[] [
link]
saturday,
mar 3, 2007
[old bristolian = omppumehua?]
Istun Jarin kamppiksen Matthew'n koneella ja tarkkailen kun Jari yrittaa opetella soittamaan trumpettia. Oli vain pakko raportoida tamakin elamani absurdi tilanne.
Taman lisaksi olen tanaan syonyt noin kaikki maailman paneroidut herkkusienet. Gnaa.
Harmi etten saa tata trumpettisankaruutta videolle. Kun ei kukaan kuitenkaan muuten usko. Khihihihi.
(Applen siiderilaivan siideri on hyvaa, says me.)
// edit 030307 10.16am: tämä oli muuten sadas entryni tähän GreyMatter-blogiini. Pileet.
she said she said @ 12:44 am
[] [
link]
thursday,
mar 1, 2007
[pihistin suvilta]
IF YOUR LIFE WAS A MOVIE WHAT WOULD THE SOUNDTRACK BE?
So, here's how it works:
1. Open your music library
2. Put it on shuffle
3. Press play
4. For every question, type the song that's playing
5. When you go to a new question, press the next button
6. Don't lie and try to pretend you're cool...
Opening Credits: The Ark - One of Us Is Gonna Die Young (okei, huijasin heti - jouduin starttaamaan kaksi kertaa, kun en halunnut, että alkutunnarina olisi Jussi Hakulisen Armeijan syvin olemus :D tästä eteenpäin ei mitään kepulikonsteja)
Waking Up: East 17 - Hey Child
First Day at School: Poets of the Fall - Everything Fades
Falling In Love: Office Building - Slide
Fight Song: Franz Ferdinand - Eleanor Put Your Boots On
Breaking Up: Placebo - Black-Eyed
Prom: Ville Leinonen & Valumo - Armollinen
Life: Don Huonot - Tule sellaisena kuin olet(!)
Breakdown: Don Huonot - Leijailtiin
Driving: Don Huonot & Sub-urban Tribe - Sirkuksessa (miten näitä nyt tulee koko ajan??)
Flashback: Mokoma - Vainottu
Getting Back Together: U2 - Mysterious Ways :D
Losing Your Virginity: Placebo - Every You Every Me
Wedding: Klaus Thunder & Ukkosmaine - Haaveisiin, haaveisiin...
Birth of Child: Suburban Tribe - The Color of Silence
Final Battle: Stam1na - Tuomittu, syyllinen
Death Scene: Robbie Williams - Better Man (...)
End Credits: Prime STH - Let Me Bleed
No ei tää nyt oikein toiminu. Vaikka kyllähän siellä moni oli aika osuvia, jos alkaa sanoja miettimään. Moni kyllä oli myös harvinaisen väärässä paikassa :) Mutta parempaa häälaulua ei voisi kukaan toivoa.
Hitsiläinen muuten. Let Me Bleedin jälkeen olisi tullut Lemonatorin Over Now.
she said she said @ 09:39 pm
[] [
link]
