__________oh that's nice! ash in my tomatoes!

tuesday, jan 29, 2008
[kohti spontaaniutta ja baltiaa]

Tiesin asian toki jo jossain taustalla itse, mutta tarvittiin taas viisas ihminen kertomaan asiat niin kuin ne ovat, että upposi.

"nainen. sä tarvit lomaa. et saat etäisyyttä ja kaikki palaa oikeisiin mittasuhteisiinsa."

Niin. Intensiivisen tarjousten kaivamisen ja kosmopoliittikontaktien häiriköinnin jälkeen varasin lähes spontaanisti kolmen vuorokauden reissun Vilnaan ensi viikoksi. Yksin. Liettua, täältä tullaan.

Pelkään, että joudun syömään paahdettuja siansorkkia tai korvia (jotka kummatkin kuulemma ovat suht yleisiä oluen ohella nautittavia napostelupaloja), kun en ymmärrä kieltä. Noh. Shokkihoitoa.

Olen siltikin kyllä sitä mieltä, että minulle tekee välillä hyvää mennä ummikkona paikkaan, jonka kielestä ei oikeasti ole hajuakaan, vaikka kuinka jännittäisi. Pakko siitä on selvitä, on muutkin pärjänneet. Ja olenhan kirjaston matkaoppaiden avulla jo kovin koittanut opetella tärkeitä lauseita kuten "En puhu liettuaa, puhutteko englantia?" ja "Saisinko ruokalistan?". "Kiitos" osaan jo sanoa, se on jotakuinkin [atshiuu]. Mahtavaa, kohta liettuani soljuu kuin Horn Kalnapilis basturman siivittämänä.

she said she said @ 10:25 pm
[] [link]

wednesday, jan 23, 2008
[viimeiset hetket ovat käsillä]

Heath Ledger. 28. Olen sanaton. Enkä voi mennä katsomaan Bob Dylan -elokuvaa. Kesällä on toivottavasti jo toinen ääni kellossa, koska jos Dark Knight jää näkemättä, hajoan. Friikkiä, miten jonkun itselle tuntemattoman ihmisen kuolema voi vetää näin hiljaiseksi, mutta enpä ole ainoa. Tänään on ollut aika haikeita naamoja vähän kaikkialla.

Muutenkin pysäyttää, mutta vielä tasan viikko sen Brad Renfron jälkeen. Pelottaa jo ensi tiistai valmiiksi.

--

Iloisemmalla asialla: Tuvalu. Menkääs nyt sankoin joukoin tuonne ja ladatkaa levy ilmaiseksi täysin laillisesti. Fiilisteltyänne tovin voitte sitten samoin sankoin joukoin halutessanne käpötellä vaikkapa levykauppaan ja ostaa levyn myös. Koska se on hyvä.

she said she said @ 10:17 pm
[] [link]

tuesday, jan 22, 2008
[valtakunta piisistä]

Voi mitä antaisinkaan, jos nyt saisin kuulla päässäni yllättäen soimaan alkaneen Supperheadsin Little Dreamerin kokonaisuudessaan.

she said she said @ 09:45 pm
[] [link]

sunday, jan 20, 2008
[nyt sitä saa niskaan kylmää vettä]

Laatuaikailimme eilen Jarin ja Suvin kanssa ruuan ja audiovisuaalisen kulttuurin merkeissä. Tiivistyksenä: kasvistortilloihin tulee tehtyä ja laitettua helposti ihan liikaa täytettä ja Bubba Ho-Tep on todella hämmentävä elokuva. Mutta tulipahan syötyä ja nähtyä. Huh.

Viime ajat olen ollut hieman maissa huolimatta Madridin ja tänään myös Munkkivuoren kirjeenvaihtajien urheista buustausyrityksistä. Inhaa tässä on etenkin se, että en saa koulumotivaation päästä kiinni vähääkään, en näe minkään jutun pointtia. Terveisin nimimerkki "lukutavoite liian monen sivun päässä ja ranskan läksyt jälleen tekemättä". Hurraa.

Tulisipa joka päivä telkkarista Miss Marple. Tai parempaa vielä, Poirot.
(Ostaisiko joku mulle sen boksin kohta ihan oikeasti?)

Osittain piristystarkoituksessa saatoimme eilen Villen kanssa tehdä ekskursion Eskoille levyaleen. Melkein en ostanut mitään. Sitten ostin kuitenkin kaksi. Ja kauppaan jäi liian monta, jotka haluan. Nuu! Mutta omistampahan nyt Tuomon levyn, viimeinkin. Jaksaessani voin siis pistää jammaillen.

Parempaa jammailutuulta odotellessa olen kuunnellut viimeiset kolme päivää paljon Mad Worldia, enimmäkseen Gary Julesin versiota. Ei se kulu. Hullua. Mutta mielestäni kyseinen kappale on tyylipuhdas esimerkki siitä, että parhaimmillaan sovitus (ja tässä tapauksessa myös video) saattaa tehdä Suuria Asioita. Gary Jules vs. alkuperäinen Tears for Fears.

Tällä viikolla minua ovat koskettaneet mm. seuraavat asiat:
- Kassu täytti 16 vuotta. Käsittämätöntä. (Kuten sankarille itselleenkin sanoin, kuuntelin juhlan kunniaksi George Harrisonia. Elettäni arvostettiin.)
- Brad Renfro kuoli 25-vuotiaana. Olin ja olen tästä hieman surullinen.
- Yllättäen natsaavat huumorintajut ja spontaanit halaukset.
- Egotrippi.
- Rubikin keikan viimeisessä encorebiisissä olleet rummut.
- Last.fm:n suositukset. Kyllä ne välillä toimii. (Oho, ja Lemonator.)

Päivitin tänään Facebook-statukseni kolmeen kovaan c:hen: chickpeas, contemplation ja Cat Stevens. Niiden avulla uuteen viikkoon. Harkitsen myös treenaavani tahdikkuutta, vaikka Jaakon mukaan tahdikkuuteni onkin toinen nimeni.

Uuden itseni kanssa
ostoksilla
Puku joka sopii joka säähän
pitäis löytää halvalla

Varsinkin sellainen
joka suojaa sateelta
sillä nyt sitä tulee ja nyt sitä saa
joka saatanan tuutista

Hei hou ja päätä seinään
Nyt sitä saa
niskaan kylmää vettä
Puku päällä umpikujassa

she said she said @ 11:16 pm
[] [link]

thursday, jan 17, 2008
[keik-ka-i-ha-nuut-ta]

Jarkko Martikainen, Aleksi Ojala ja Sir Elwood duo. Ihanaa. Koin monta pientä kuolemaa tänään. I-ha-naa. Aleksin kakkosbiisi meni jonnekin ihon alle ja aiheutti kyynelreaktion koko illalle.

Näiden lisäksi (järjestyksessä).
1. Möö.
2. Voi hitto.
3. No jopas!
4. Koti on pop.

she said she said @ 02:59 am
[] [link]

tuesday, jan 15, 2008
[barry wine]

Vaihdetaan kokoelma vanhoja Aku Ankan taskukirjoja hyvään huumorintajuun. Jos taskarit ei kiinnosta, voin vaihtamisen sijaan tarjota esimerkiksi kaksi rahaa.

mörkö sanoo:
ja jos menee saveen ni meen baariin ja juon paljon viinaa.
mörkö sanoo:
koska olen suomesta.
pallero sanoo:
Tietysti. Se on ainoa varteenotettava toimintamalli. Ja jos menee syteen, voit juhlistaa sitä juomalla viinaa.
mörkö sanoo:
jos menee syteen, mikä on sysi?, niin kaipa se viinan juonti sielläkin toimii.
--
mörkö sanoo:
no keskiviikkona odottaa tekojen päivä. ja savessa alkoholin lisäksi seuranani [nyyhkykutumusana] barry white.
pallero sanoo:
Barry Wine.

Ei tässä muuten mitään, mutta repesin jutulle tänään vielä sosiologian metodologian luennolla. Jos en kohta ala taas nukkua täysiä öitä, olen kohta luennoitsija Seppo K:n tasolla.
"Niin, kuten aina tästä George Berkeleystä vitsailen, niin jos sukunimen lukee suomalaisittain, niin on aika outo nimi piispalle, hehhehhe."

she said she said @ 05:07 pm
[] [link]

monday, jan 14, 2008
[joensuu-madrid]

Anna on hankkinut mesen, pileet! Pikaviestinkeskustelimme ensimmäistä kertaa ikinä eilen. No niin, ensinnäkin oli ihan huippua ja mukavaa ja mitä kaikkea. Lisäksi Annan kieli on niin ilmeikästä, että itsekin alkaa kirjoittaa elävämmin ja paremmin. Ihanaa.

Toisaalta sitten oli vähän vähemmän ihanaa, kun noin tunnin jutustelun aikana tajusin taas, kuinka paljon Anna on edellä niin monissa asioissa, ja kuinka siitä ehkä kannattaisi ottaa mallia. Viisas nainen, täynnä taikaa oikeasti.

Päivän opetus: jos on syvissä mietteissä ja kakka olo, ei kannata kuunnella Radioheadia. En kyllä edes tajua, missä välissä se muka tuntui hyvältä ajatukselta. Kauheeta hölmöilyä.

Tänään ostin aerobiclenkkarit ja kaksi keikkalippua. Leikin rikasta.

she said she said @ 09:43 pm
[] [link]

saturday, jan 12, 2008
[päivän värikkäin]

Olen kai tulossa kipeäksi, olo on ihan hirveä. Äsken S-Marketissa mietin, että mahdankohan oksentaa vai pyörtyä ensin, mutta selvisin kuitenkin kassan ohi kunnialla. Ja sitten pihalla:

- Anteeksi, oot ehkä päivän värikkäin ihminen!
- Hä?
- Ootsä taiteilija?
- No en oo ku opiskelija.
- Voi mutta näytät ihan taiteilijalta!

Paljon näyttää tekevän venäläishuivi, punaiset pompulat ja pinkki heijastin. Farkuissa ja villenvihreässä takissa ei nimittäin mielestäni ole mitään erityisen värikästä.

Ja seuraavaksi olinkin ostanut Krishnojen kirjatempauksesta kirjallisen itämaisia viisauksia hintaan 1,50e. Mitäs pyysi "jotain kolikoita omantunnon mukaan", ei ollut enempää enkä usko BSA-pinssin olevan käypää valuuttaa. Munkki sanoi pyytävänsä seuraavalta sitten vähän enemmän.

Huvitti silti, koska olen tänään lähinnä miettinyt, kuinka olen oikeasti vieraantunut ihan täysin taidemaailmasta. Ilmeisesti en kuitenkaan niin pahasti kuin tuo munkkikokelas.

she said she said @ 02:40 pm
[] [link]

wednesday, jan 9, 2008
[psyykkisiä]

Tässä pieni tarina yli kymmenen vuoden takaa.

Jos maailma ei olisikaan pyöreä vaan vaaleanpunainen, niin mitä meille tapahtuisi? Luultavasti ei mitään. Miksi ruudullisille ihmisille mitään tapahtuisi. Elämä nyt vain on niin karvaista, se ei aina ole ajeltua. Oikeastaan on aika reikäistä pohtia psyykkisiä, se ei johda mihinkään. Mutta miksi kaiken aina pitäisi johtaa johonkin? Taas päädyimme pölyiseen teemaan. Jos saisin valita, olisin mieluiten lattea ja näyttäisin aina pyöreältä. Mutta kuten jo sanoin, helpompi on jaaritella. Tullakseen joksikin olisi pakko tehdä kerrankin jotain täysinäistä.

(Teoksesta Kuolevaiset, hörökorvaiset siskot panevat omiaan, 1996. "Tarinat ovat syntyneet näiden jumalaisten siskosten yhteistyönä, mikään juttu ei olisi voinut syntyä ilman kumpaakaan heistä.")

she said she said @ 10:52 am
[] [link]

sunday, jan 6, 2008
[päiväkirja]

Tänään olen tuntenut oloni aika Mörkömäiseksi.

Sitä aina miettii, että pitäisi kirjoittaa enemmän normipäiväkirjaan. Edellisen kerran kirjoitin elokuussa kaksi lausetta ja sitä ennen kesäkuussa ja sitä ennen kai tammikuussa. Tänä viikonloppuna päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa.

Se oli taas vapauttavaa ja kamalaa samaan aikaan. Kun tarkkailee omia ajatuksiaan tavallaan ulkopuolelta tulee hyvinkin pian hullu olo. Kahden päivän satunnaisen kirjoittelun jälkeen alkoikin olla sitten tunteet aika pinnassa.

Tilannehan toki tasoittuu, mutta kesken pahimman kaaoksen ei ehkä kannattaisi mennä esimerkiksi Jokelaan muutamalle oluelle. Valitettavasti en ikinä ole muutenkaan johdonmukaisesti valinnut kannattavinta vaihtoehtoa, joten.. Kaikkihan meni ihan hyvin ja oli tosi kivaakin, kunnes yhden pienen hölmön sattumuksen takia sain hysteriaraivarin torilla illan päätteeksi.

"Oho."

Olen aika huojentunut, että tilan todisti pääosin pelkästään Katja. Ja Katjaltakin meni loppuhuipennus ohi, kun kävelin parin korttelin ympäri rauhoittuakseni ja kotona intouduin purkamaan raivarin tuoreeltaan siihen samaiseen päiväkirjaan, joka kaiken aloitti. Aamulla oli aika vahva wtf-olo. Huippu juttu silti, täytyy ehkä pitää kirjaa tapana, ainakin noissa aamukolmen angsteissa. Voi sitten jälkikäteen tuntea itsensä entistäkin kukkeammaksi.

--

Eilistä ysäripunkhairahdustani huomioon ottamatta olen kuunnellut viikonlopun vuorotellen Cat Stevensiä ja John McGregoria. Toimii.

kaikessa mikä on melkein
luulen epäonnistuneeni
mutta mikään täällä ei ole valmista
me ollaan kaikki vaan
matkalla

she said she said @ 09:53 pm
[] [link]

saturday, jan 5, 2008
[vaihde]

Koitin käydä käyttämässä Intersportin lahjakorttini, mutta ahdistuin lauantaialen ihmisvilinään ja kenkien sovittamiseen ja karkasin tutummille apajille - Corneriin teelle ja nettiin. Jos kävisin urheiluliikkeissä useammin, voisin ottaa tälle vuodelle vielä sen tavoitteen, että oppisin käymään niissä panikoitumatta.

Voisi ehkä listata muutenkin noita tavoitteita, kun niitä on tullut heitettyä ilmaan maanantaista lähtien vaikka kuinka. Jos vaikka saavuttaisikin niistä joitain. Tai edes yhden.

Paluu Joensuuhun oli vähän absurdi, mutta mukava. Poikettiin Katjan kanssa Palaveriin yhdelle. Kolme ravitsemusliikettä, yhden kaverin koti, I <3 Beer -hattu ja 7,5 tuntia myöhemmin palasin kotiin nukkumaan kello Hesarin jälkeen. Mutta oli oikeasti varsin mukavaa, vaikka olo itse uuden vuoden aattona olikin enemmän kuin nuutunut. Sitä puhuttiinkin, että spontaanit illat on aina kuitenkin parhaita, oli ne sitten sunnuntaina tai ei.

Aattokin meni ihan kivasti loppujen lopuksi, vaikka oikeasti oli aivot ihan hirveässä jumitilassa ja sosiaaliset taidot lomalla. Oli silti kiva viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joita harvemmin tulee nähtyä (en tosin ymmärrä miksi, kun esim. Venlan ja Villen kanssa oli oikeasti hirmuisen leppoisaa ja mukavaa). Ilotulitukset tietysti missattiin ehkä viidellä minuutilla, voi HARMI. Enkkispossea silti kerettiin nähdä pikaisesti ennen kuin liukenin Kuppilaan yhdelle ennen nukkumaan siirtymistä. Olen vähän sitä mieltä, että Allun kanssa esitetty Jesus Christ Superstar -duetto olisi voinut jäädä väliinkin, mutta ainakin osa katsojista/kuulijoista vaikutti oikein viihdyttyneiltä. Voisinpa sanoa, että jää viimeiseksi kerraksi, mutta mitä turhia, tietää sen kuitenkin, kuinka tässä käy. Gnaa.

Tammikuu kyllä verottaa ihmisiä. Koitettiin eilen kerätä ihmisiä Palaveriin edes hetkeksi, mutta kaikki on jossain paikoissa x tai selvistelee kotona. Istuttiin siellä sitten jokunen tunti Katjan, Iivon ja ~~Villen~~ Muhammed Sorvalin* kanssa, mikä oli myöskin ihan jees. Ymmärrän kyllä selvistelyn, mutta harmittaa silti, koska en minäkään sitä oluttuoppia (ja siksi join myös colaa, woo - en kyllä vieläkään näemmä hirveästi välitä noista sokerijuomista) kaipaa vaan ihmisten seuraa enimmäkseen ja tuota ympäristöä. Ei jaksaisi nökötellä kotona yksin.

Voisin tietysti tässä samassa aallossa palata taas kevään 2006 puritaaniseen elämäntyyliini. Silloin seuraksi riitti Poirot, koulukirjat ja lenkkarit. Good thinking.

* Kuten tässä on nuristu, tunnen ihan liikaa Villejä. Onneksi muutama erottuu jo kätevästi uniikeilla laatunimillä, ei tarvitse epäkohteliaasti kutsua kaikkia pelkällä sukunimellä.

she said she said @ 12:22 pm
[] [link]