wednesday,
jan 31, 2007
[pohjoismaat pakettihintaan]
Kävin tänään ostamassa pyyhkeen ja aluslakanan Fishpondsissa sijaitsevasta Shawsin liinavaateliikkeestä. Mikä aksentti! Nyt kyllä kuului sitä aitoa bristolilaista, ihan mahtavaa. Ja luonnollisesti kaksi myyjää palvelemassa minua. Kunnon pikkukaupunkimeininkiä. Menisin heti takaisin, jos vain tarvitsisin jotain.
Tänään oli myös kivaa, että Anna sattui aamulla samaan neliysin bussiin. Matkan aikana keskustelu oli väkinäisempää, mutta juodessamme sitten vielä yhdessä aamuteetä St Mattsilla alkoi juttukin luistaa. Äärimmäisen mukavaa. Tuli olo, että tunnen jonkun! (Eikä tarkoitus ole mitenkään ylenkatsoa Jaria tässä sitten.)
Kouluaiheista satunnaislätinää:
Olen tässä viimeisen viikon ajan ollut tosi onnellinen kahdesta viimeisen vuoden aikana käymästäni kurssista: Vickyn Classical Hollywood of the 1930s and the 1940s viime kesänä ja Jopin Cultures of Crime nyt syksyllä. Koska kaikki täällä on uutta kurssirakenteesta lähtien, musta on lohduttavaa, että sisällöistä tunnistan edes nimiä ja teorioita. Kieltämättä taideaineisiin tekemäni elokuvaluento ja -kirjatentti sekä mediakulttuurin opinnot kokonaisuudessaan auttavat, sillä niiden kautta hahmotan Adornon ja Horkheimerin, Woodin ja Dyerin, ideologian, auteurteorian ja niin edelleen. Mutta nämä kaksi nimenomaista englannin kurssia ovat olleet kyllä megapop. Tiedän kuka on Fritz Lang, ja James M. Cainin, Dashiell Hammettin ja Raymond Chandlerin kaltaisten nimien yhdistäminen film noirin kehitysvaiheisiin ei saa päätä sekaisin. Itse asiassa koko film noir tuntuu helposti lähestyttävältä, kun pohja on jo olemassa. Kiitos Vicky ja Jopi!
(Lisäksi en ole perjantain seminaarissa välttämättä ihan pihalla, koska osaan puhua sukupuolten representaatioista Gilda-elokuvassa tämän pohjan perusteella. Hihi.)
Tänään oli toinen Children's Fantasy Fictionin seminaari kera Tommy Twon. Vaikka ensimmäisellä kerralla en Tommysta juuri vakuuttunut, tulin tänään tulokseen, että se on sittenkin aika huippu ja ihkudaa ja mitä kaikkea - vaikka näyttääkin koko ajan siltä, että on kauheassa kuumeessa ja jalat vispaa kuin viimeistä päivää. Puhuin Tommyn kanssa vähän seminaarin jälkeen läsnäololapuista ja muista, ja vaikutti aika sympaattiselta ja kannustavalta kaverilta. Joten ehkä viihdyn näissäkin seminaareissa. Toivotaan ainakin. (Tunnin jälkeen yksi tyttö muuten puhui minulle! Halusi varmistaa, että olen asettunut ok. Pitäisi ehkä puhua ensi kerralla jotain enenmmänkin, leikkiä että tunnetaan.)
Katherinen treffasin myös tänään. Piti sopia Film Culturesin suorituksesta, mutta se jäi vielä avoimeksi. Sovittiin, että katsellaan pari viikkoa, miten homma lähtee käyntiin ja sovitaan sitten. Se kuitenkin saatiin selväksi, että jos kyseessä on esseesuoritus, sen palautuspäivä ei ole toukokuun alussa kuten kaikkien muiden. Woo. Eli nähtäväksi jää miten käy. Katherine lupasi myös antaa lukuvinkkejä, jos en pysy mukana kurssisanastossa (paljon mahdollista). Lisäksi sain Hollywood-kurssin lukumateriaalin ja vaikka K. sanoi, ettei huomista seminaaria varten kannata ottaa liikaa paineita ekasta artikkelista, kun aikaa on niin vähän, sanoin lukevani sen kiltisti tänään illalla ja skippasin siksi jälleen Babelin (mikä ei haittaa, sillä sovimme Inkan kanssa menevämme perjantaina). Vaan...
...flegmaattisuus iski ja huonoilin ikuisuuden. 27 sivun artikkelista on nyt luettuna 9,5. Ehkä aamulla kerkeän. Ehkä luen vielä tänään. Ehkä.
Huonoilun lomassa ehdin mesetellä ihmisten kanssa suht reippaasti. Tulin mm. ehdottaneeksi Villelle yhteistä adoptiolasta vuonna 2020, jos emme kumpikaan ole perheytyneet, mutta biologinen kello tikittää. Lapsi ei saisi lainkaan barbeja tai autoja, pelkkiä legoja. Loppujen lopuksi tultiin tulokseen, että voitaisiin skipata lapsi ja muuttaa itse legojen perässä Tanskaan. Tai ostaa mahtavilla humanistipalkoillamme koko Tanska. Ja muut Pohjoismaat. Lopulta päädyimme kinaan hallitsijatitteleistä, koska Villen mielestä kuningatar on kuningasta alempiarvoinen ja meinasi passittaa minut Grönlantiin asumaan. Meidän majesteettimme taas ei katsonut hyvällä moista kukkoilevaa käytöstä. Kauheaa sovinismitouhua. Mutta ilmeisesti nyt päädyttiin siihen että Ville on mies ja minä melkein mies (ja siksi tienaan 0,9e Villen jokaista euroa kohden norminaisten 0,8e sijaan), ja minulle pitää keksiä joku meganimike, jolla lyön Villen ällikällä. Ha.
Ihanihan oikeasti keskustelu loppui onneksi yhteisymmärrykseen siitä, ettei kukaan ole suuttunut. Ja nyt tälleen for the record vielä, tuo oli yksi parhaista aivot narikkaan -keskusteluista aikoihin, joten kiitosta myös Villelle, mwa-ha. Ja kiitos myös kaikille muille turhanjauhajille, jotka tänään linjoilla olitte. Pelastitte minut film noirilta.
Kirjallisuudenopiskelijat voivat helposti soveltaa oppimaansa myös käytäntöön (Jarin luvalla, kun oon niin reilu).
Hanna sanoo (20:13):Siivoustalkoot kuulostaa kyllä hyvältä. Millähän nää huijaisi siihen?
[...]
.jari sanoo (20:15):Siun pitää luvata niille kokonainen kana.
Hanna sanoo (20:15):Ei ne söis sitä kuiteskaa.
.jari sanoo (20:15):Sit ne siivoo.
Hanna sanoo (20:15):Jättäis puolet jonnekin.
Hanna sanoo (20:15):Löytäisin sen aamulla kynnykseltä.
.jari sanoo (20:16):Voit kysyä Tomilta että josko se haluais pössytellä sen kanan lopuskan. Pistäs vesipiippuun.
.jari sanoo (20:18):Vai Mark:ko se oli se hassuheinän harrastaja.
Hanna sanoo (20:18):Tom.
Hanna sanoo (20:18):Ja kanakin tosiaan oli Tomin, vaikka Marcia kauan epäilinkin.
Hanna sanoo (20:18):Pitää testata että toimeisko.
.jari sanoo (20:19):Kantsii kokeilla.
.jari sanoo (20:21):Jos ei se ehdotus kelpaa niin voit aina antaa sen matkakumppaniksi Tomin yölliseen puutarhaan.
Hanna sanoo (20:23):Siellä Tomin näkee vain luonto ja ne jotka ovat luontoa lähellä. Kokonainen kana ja minä. Koska kukaan ei ole kanalle tällä hetkellä läheisempi.
Hanna sanoo (20:23):Sitten taivaasta laskeutuu enkeli, jolla on liekehtivä miekka ja ajaa meidät pois kanaparatiisista.
.jari sanoo (20:24):Mitähän Doc Charlie sanoisi tuosta TMG:n tulkinnasta.
.jari sanoo (20:24)::)
.jari sanoo (20:25):Enkeli tekis sit KFC:tä miekallaan siitä kanan lopusta.
Hanna sanoo (20:25):Se oli muuten Tommy Twon tulkintaa mukaillen!
Hanna sanoo (20:25):Kana vaan puuttui Tommylta.
Hanna sanoo (20:25):TMGKFC Hardcore.
[...]
.jari sanoo (20:30):Tom's Chicken Garden - free-ranged fried goodness. "Heavenly", says the choir of angels (with flaming swords)
Hanna sanoo (20:36)::D
.jari sanoo (20:37):When you've got the munchies, there's no place like Tom's! Say that three times, and you've got yourself a mega-bucket of (half-eaten) chicken.
.jari sanoo (20:41):Tuliskohan Tom kokkaamaan meidän TCG-ravintolaan?
Hanna sanoo (20:46):Kyllä varmasti.
Hanna sanoo (20:46):Pyydetään vaan tosi nätisti.
.jari sanoo (20:49):Tarjoudutaan maksamaan puolet palkasta riemuruohona.
Hanna sanoo (20:49):Lahjakortti Bong Shopiin!
.jari sanoo (20:49):*reps*
Hanna sanoo (20:49):Ja Tom saa pitää kananjämät päivän päätteeksi.
.jari sanoo (20:50):Jep! Onkin sit jo valmiiksi puoliksisyötyjä.
Hanna sanoo (20:51):Säästyy vaivaa!
.jari sanoo (20:53):Eilisen maku tämän päivän tähteissä! Mikä mainoslause.
Hanna sanoo (20:53):Ehkä hajoon nyt.
.jari sanoo (20:54):Ehkä parhautta parhaimmillaan.
she said she said @ 09:40 pm
[] [
link]
tuesday,
jan 30, 2007
[wagnerismeja]
On ollut aika kauhea päivä. Jouduin eilen lähtemään Old Dukesta tosi aikaisin, kun oli ihan järjettömän paha olo. Harmitti, koska musiikki kuulosti mukavalta ja paikalla oli kasa kivan oloisia ranskalaisia vaihtareita, jotka jopa ottivat asiakseen jututtaa minua. Poistuin silti, koska epäilin flunssaa tulevaksi, kun kurkkukin oli ollut koko päivän kipeä, mutta tänään on ollut paljon terveempi olo taas. Uupunut tosin, koska en saanut nukuttua kunnolla huonovointisuuden keskellä.
Koulujutut olivat tänään aika pepatista ja pankkiautomaatit huonoilivat ihan urakalla. Meni loppupäivän suunnitelmat kaikesta kablooeysta johtuen täysin uusiksi (olin esim. suunnitellut viimeinkin meneväni katsomaan Babelin, vaan ei, skippaamaan jouduin) ja ihan järjetön turhautusmasennus ollut päällä siitä asti. Niin, ja lisäksi ainoa mukanani ollut olkalaukku hajosi tyystin palaillessani kotiin. Aikamme suurta
ajattelijaa lainatakseni, olo on niin hapan, että sitruunatkin maistuvat makeilta.
Möh.
Ihan hukkaan ei mennyt kuitenkaan tämäkään päivä. Löysin viimeinkin kohtuuhintaisen headsetin ja nyt voin Skypeillä niin paljon kuin sielu sietää. Kiitos aivan kotikatuni nurkallani oleva Staples the Office Superstore. Lisäksi onnistuin hankkimaan paristoja, joiden kanssa kamerani toimii. Ja ostamaan uuden laukun. Tyypillistä on, että kierrettyäni noin kaikki maailman kaupat, ainoa minun oloiseni ja budjettiin sopiva olkalaukku löytyi H&M:ltä. Eläköön sopeutuvaisuus :P
Oli sellainen olo, että I <3 Huckabeesin katsominen olisi ollut jälleen paikallaan. Metsästin siis myös sitä pitkin Bristolin keskustan kauppoja. Ei löytynyt. Sen sijaan löysin kaikenmoista muuta DVD-roinaa, mikä olisi noin pakko saada. Esimerkiksi Complete Poirot Collection (sis.
kaikki David Suchet'n jaksot), hinta vaivaiset 100 puntaa. Aerh. Mutta kun haluan!! Löysin HMV:ltä myös Mildred Piercen seitsemällä punnalla. En ostanut, mutta voisi pistää harkintaan, jos (taas kerran) aion käyttää sitä esseemateriaalina.
Esseistä suurin angsti tänään olikin. Contemporary Screen Media on osoittautunut nuivimmaksi valitsemakseni moduuliksi, enkä pysty pakoilemaan 4000 sanan extended essayta millään. Olin elätellyt toivoa, että saisin tehdä sen sijaan pelkän 2000 sanan response essayn, kuten Jarikin muutaman moduulinsa hoitaa. Vaan ei onnistu. Response essayta minun ei tosin tarvitse kirjoittaa ollenkaan, mikä on ihan positiivista tässä. Huomenna kai sitten selviää, miten Film Culturesin suoritan. Toivon presentaatiota, vaikka tällä hetkellä sekin angstatuttaa. Toukokuun alussa kun erääntyy nimittäin nyt jo 11 000 sanan edestä esseitä. Wuppiduu.
(Ja olen nyt vakavasti sitä mieltä, ettei olisi pitänyt laskea esseiden sanamääriä yhteen. Kuolen tuohon työmäärään.)
Tein tänään urotyön ja vein loputkin roskat keittiöstä ulos. Sunnuntaina vein jo kolme säkillistä. Tänään vein siinä samalla vanhan ystäväni puoliksi syödyn broilerin (olemmehan tunteneet jo torstaiaamusta). Yöh. Mutta nyt sen ei enää pitäisi levitellä mitään megabakteereita ympäri keittiötä. Kävi myös ilmi, että se oli sittenkin Tomin omaisuutta. Mitä se poika ajattelee, en tiedä. Mutta sen voin sanoa, etteivät sen pisteen ainakaan nousseet siitä, että jätti puoliksi syödyn grillatun broilerin pöydälle hengailemaan puoleksi viikoksi.
Valitettavasti myös Martinin pisteet ovat laskussa. Normaalitilanteessa olisin valmis antamaan anteeksi, ettei se tarjoutunut auttamaan broilerisäkin kanssa sattuessaan samaan hissiin, kun vein sitä (ja toista nyssäkkää) ulos. Mutta tänään en niinkään. Mokomakin. Kaikesta huolimatta Martin on edelleen suosikkini näistä miespuolisista kämppiksistä. Eihän me toki ikinä mitään puhuta, mutta pakko tykätä kaverista, joka laittaa suht järkeviä ruokia (eikä esim. kokonaista grillattua broileria), tiskaa saman tien ja siivoaa muutenkin jälkensä. Ja silittää vaatteensa. Ja hengailee yhteisissä tiloissa ilman paitaa, ahihi.
Yksi jos toinenkin suomineito on tilannut postipakettina brittimiehen multa täältä. Martiniin taisi tulla alustava varaus jo viime viikolla. Samoin emo-Colin meni perjantain blogikirjoituksen perusteella. Mutta ei hätää! Vaikka en edelleenkään tunne ketään, voin aina zipata koko Old Duken ja lähettää Suomeen! Siellä nimittäin ei hengannut juurikaan niitä kloonipoikia, mutta kivannäköisiä muita tyyppejä sitäkin enemmän. Ja sitten muutama ultimategeelitukka kävi salaa ilmaiseksi vessassa siellä, mutta niitä ei lasketa.
Loppuun pieni jännittävä tarina, jonka unohdin postata viime viikolla:
tulimme Jarin kanssa yhtä matkaa UWE Flyerilla St Mattsilta Frenchayn kampukselle perjantaina. Reilun kymmenen minuutin bussimatka sujahti nopeasti, sillä kävimme sangen eläväistä keskustelua. Autoista. Pari minuuttia ennen Frenchayta:
Jari: Puhuttiinko me just autoista?
Hanna: Joo.
Jari: Hmm. Ja aika kauan vielä.
Hanna: Mä en ole ehkä ikinä puhunut näin pitkään autoista.
Jari: Niinpä.
Hanna: Parasta on, että me vielä taidettiin kumpikin ymmärtää, mistä puhuttiin.
Elävä humanistilegenda.
//edit:
arkistojen aarteita.
she said she said @ 09:08 pm
[] [
link]
sunday,
jan 28, 2007
[hiljainen viikonloppu]
Olipa kyllä tapahtumarikas viikonloppu. Tein, öö, en mitään.
Oikeastaan aika kivaakin se, koska oikeasti olen edelleen tosi väsynyt. Väsymystä ei paljon auta se, että tänään aamulla kelo 04:28 pärähti palohälytys päälle. Hanna sängystä ylös, housut ja kengät jalkaan, paita päälle ja matkalle ulos. Ja sitten hälytys lakkasi.
Keittiön kautta hakemaan lasi vettä kauhea pelästystärinä päällä. Kengät pois jalasta ja eiköhän se hälytys pärähtänyt heti uudestaan. Kesti vain muutaman sekunnin, joten Hanna takaisin sänkyyn nukkumaan. Juuri kun meinasin nukahtaa vielä yksi uusi hälytys, joka tosin loppui saman tien.
Sitten valvoinkin niin kauan, että olin lähes varma, ettei uusia hälytyksiä enää tule. No, tulipahan luettua Tom's Midnight Gardenia. Haluaisinpa vaan saada selville, kuka oli säätämässä ja missä, että tietäisin kenet voisi mukiloida. Koska vaikka sitten nukuinkin puoli yhteentoista, ei ne aamutuntien nukkumiset kovin rentouttavia olleet, kun koko ajan kai alitajuisesti pelkäsi, että pitää taas pompata viivana ylös ja rientää viisi kerrosta alaspäin pihalle.
Sen verran eilen päivällä pyörähdin ulkona, että käväisin katsomassa Park Streetin ehkä puoleen väliin. Löysin liian monta ihanaa vaatekauppaa (monia sellaisia, joissa Katja todennäköisesti menisi ihan pähkinöiksi), joten käännyin takaisin ja suuntasin St Nicholas Marketille. En jaksanut kauaa siellä pyöriä, vaikka aikaa eittämättä olisi saanut kyllä kulumaan loputtomiin. Sen verran kuitenkin katselin ympärilleni, että sain jonkinmoisen käsityksen paikan tarjonnasta ja luonteesta. Molemmat hyviä. Ostin myös käytettynä Beatlesin Complete lyrics -pokkarin kahdella punnalla varsin sympaattisesta pienestä kirjakaupasta.
Illalla käytiin Jarin kanssa katsastamassa Printers Devil -pubi, joka osoittautui mukavaksi mutta hintavaksi. Sieltä piti suunnata Punch Bowliin, joka kuulemma on niitä harvoja viktoriaanisia pubeja, joita täällä vielä on jäljellä, mutta siellä oli yksityistilaisuus. Valitsimme sitten kadun toisella puolella olevan Stag & Houndsin, joka oli aikamoisen kiva. Ja voi mikä musiikki siellä soikaan! Toisena biisinä heti Chubby Checkerin Let's Twist Again ja minä olin aivan lieskoissa. Illan mittaan soi myös paljon Rolling Stonesia, Harlem Shuffle jopa kahdesti. En ole kuullut sitä sitten yläasteaikojen tanssituntien ja siispä olin aivan fiiliksissä myös siitä. Intouduin vielä uhoilemaan Jarille, että jos en osta täällä ollessani yhtään Rollareiden levyä, minua saa potkia ihan reilusti. Olen kyllä edelleen samaa mieltä.
Puolen yön tienoilla sitten kotosalle ja tovin kestänyttä megamesetystä eri puolille Joensuuta. Bristolilainen Matt intoutui myös minulle puhumaan, mikä oli mukavaa. Voisi juonisti yrittää tutustua siihen, tuntisi edes yhden natiivin.
Tutustumista ihmisiin tosin voisi yrittää myös huomenna, kun on BISC-Elvynin järjestämä jazz walk. En edelleenkään jazzista kauheasti välitä, mutta onhan The Old Duke koettava itse. Ja Elvyn niin kovasti vannotti perjantaina, että saapuisimme paikalle. En ehkä kehtaa jäädä pois.
Tänään olen lähinnä maannut kotona, tuntenut oloni vähän kipeäksi ja viettänyt laatuaikaa Tom's Midnight Gardenin kanssa, kun lupasin palauttaa sen Jarille huomenissa. Ihana kirja. Kyllä Philippa Pearce asiansa osaa. Tekisi mieli lukaista muitakin tuotoksia, mutta ehkä ensin keskityn näihin moduulin muihin opuksiin, jotka eivät onneksi ole epäkiinnostavia nekään. Aamulla pesin myös pyykkiä, ja tällä hetkellä inhoilen pyykkituvan kuivuria aika kovasti. Noh, tiedänhän nyt vastaisuuden varalta, millä logiikalla se toimii. Ja onhan meidän kämpässä pyykkiteline, voin kuivatella vaatevarastoni loppuun täällä. Toivottavasti edes jotain kuivuu huomiseksi, etten ihan vaatteitta joudu olemaan.
Viiden jälkeen pakotin itseni ulos pienellä kävelylle. Seikkailin reilut puoli tuntia kotini lähettyvillä Bond Streetin ja Old Market Streetin välisillä pikkukaduilla (ja löysin vahingossa oikoreitin Coach & Horsesiin \o/). Karttaa ei ollut mukana, mutta onneksi Marketgate on sen verran massiivinen kompleksi, että näkyi kauemmaksikin ja pystyin sen avulla suunnistamaan. Ekskursio pitkin Old Market Streetiä osoitti, että asun suttuisten, erm, aikuisviihdeliikkeiden luvatulla alueella. Mitään muuta OMS:n toisessa päässä ei sitten ollutkaan eli aika tylsä näinkin suureksi kaduksi. Onneksi on ne pikkukadut ja kujat, joiden ansiosta opin pitämään lähiseuduista paljon. Kaunista aluetta, vanhoja kivitaloja, tunnelmallisia aukioita ja kummallisia pikkupuistikoita. Pitänee tehdä tarkempi tutkimusretki joskus valoisaan aikaan, ettei koko ajan pelästy jokaista rapsahdusta. Sillä kertaa voisi sitten ottaa kamerankin vaikka mukaan.
she said she said @ 09:22 pm
[] [
link]
friday,
jan 26, 2007
[dr charlie]
Vietän hiljaista perjantaita suklaadigestivejen ja 2,5dl valkkaripullon kanssa Ville Leinosen säestyksellä. Ei tämä Valumo vanhene. Eikä itse asiassa koko Uuden aamun lauluja. Ihanuutta. Voisin myös sosialisoida kämppikseni Tomin kanssa, koska olemme kaksin kotona, mutta en viitsi, koska antipatiani Tomia kohtaan kasvavat päivä päivältä. Noo. Tarkoituksena tässä olisi lähinnä lukea Tom's Midnight Gardenia, mutta jotenkin en saa aikaiseksi (vaikka ensimmäiset luvut olivatkin jo aivan ihania). Vielä kerkeää - viikonloppuhan on pitkä, pitkä.
(Oikeasti mietin tänään, että viime viikonloppu hujahti suorastaan luvattoman nopeasti, mutta niin kyllä hujahti tämä viikkokin. Miten taas on perjantai? Ja samalla tuntuu että edellisestä ilmaisesta BISC-lounaasta on jo tuhottoman kauan.)
Children's Fantasy Fiction since 1900 -moduulin luennot starttasivat tänään. Ihan mahtavaa! Seminaarini vetäjä Tommy Two (kyllä, kaikille pitää olla jännittävät lempinimet) ei vielä vakuuttanut kovinkaan suuresti keskiviikkona, mutta moduulin vastuuopettaja Dr Charlie oli ihan huippu. Lisäksihän jannu näyttää ihan siltä, miltä Jaakko todennäköisesti näyttää noin 45-50-vuotiaana!
Hanna: Mä en edes tiedä minkä näköistä jannua bongailen.
Jari: No se on sellainen.. risuparta ja... etäisesti Erkki Tuomiojan näköinen.
Hanna: Okei.
...
Hanna: Se muuten muistuttaa etäisesti Erkki Tuomiojaa!
Jari: No niinpä! Lisäksi se näyttää vähän Neil Gaimanilta.
Hanna: Ootko muuten huomannut, että Jaakko näyttää ihan Neil Gaimanilta?
Jari: Niin näyttää!
Hanna: Voiskohan tästä vetää johtopäätöksen, että Jaakko on sitten joskus vanhempana tuon Charles Butlerin näköinen?
Jari: Hihhih.
(hetken tuijotus)
Hanna: Omg!
Jari: !!
Hanna: Jaakolla olisi tuollaiset vaatteetkin!
Jari: Niin!
Hanna: Paitsi farkkujen tilalla sammarit!
Kuten jo Jaakolle ystävällisesti sanoin, Jaakosta ei tule etäisesti Erkki Tuomiojaa muistuttavaa, vaan Dr Charlien näköinen. Ja Dr Charlie oli aika cool. Joten ei hätää. (Pitää salakavalasti napata Dr Charliesta kuva, muuten kukaan ei usko tätä.)
On täällä muutenkin kaikki kaikkien näköisiä. Yksi päivä näin pojan, joka oli aivan nuoren John Cleesen näköinen. Meinasi mennä pasmat sekaisin. Lisäksi näin eilen Fabio Men's Traditional Hairdressing -liikkeen. Se ei tietysti ole kenenkään julkkiksen näköinen, mutta aika huippujuttu silti.
Tänään alkoi myös Film Culturesin seminaarit. Vetäjä (Kate?) oli kivan oloinen ja ryhmäkin aika mukava. Tuohon moduuliin ei enää keväällä ole esseetehtävää vaan suullinen ryhmäpresentaatio viikon aiheesta. Ryhmissä on 2-4 henkeä ja esityksen kesto noin 15 minuuttia, johon sisältyy leffanäytteet. Jokaisen on puhuttava ainakin kolme minuuttia. Kaikki ryhmän tyypit ovat ihan paniikissa, kun joutuvat esiintymään omalle seminaariryhmälleen (siellä on ehkä joku 12-14 tyyppiä). Jännittävyys on tässä: mun ei tarvitse tehdä sitä, koska olen Erasmus-vaihtari enkä saa moduulia virallisesti läpi kuitenkaan "enkä tunne ketään"! Mitä hittoa? Tapaan Kathrinan keskiviikkona ja neuvottelen asiasta. Koska tarvitsen jonkun todisteen = arvosanan, jotta Roy uskoo mun osallistuneen moduuliin, niin ehkä ennemmin tekisin tämän kuin vaikka 2000 sanan esseen, jos sellaista vaihtoehtoa edes olisi. Voiko helpommalla päästä? Ja kun noita presentaatioita on tullut jo pidettyäkin yksi jos toinenkin, niin eiköhän se luonnistuisi. Voisin puhua kahden pojan kanssa vaikka auteur-teoriasta ja Tarantinosta, ovat sentään jo ennestään jonkin verran tuttuja. Ja pojat tosiaan ryhmässä kahdestaan.
Tuosta seminaariryhmästä mainittakoon vielä, että siellä oli ehkä maailman suloisin emopoika. Ja sen oli pakko olla oikeasti tosi emo, koska minä - joka en oikeasti edes hallitse tuota termiä lainkaan - tunnisin sen emoksi. Melkein hajoilin koko tunnin ajan sisäisiin hihityksiini, kun se oli niin söpö. Valtava tukka ja kuluneet tennarit. Colin näytti noin 13-vuotiaalta ja pörrötteli hiuksiaan ehkä 285 kertaa seminaarin aikana. Aion kaapata sen hyllynreunalle istumaan, selkeää koriste-esinepotentiaalia.
Matkalla Jarin kautta Asdaan kävelin viimeinkin Castle Parkin läpi. Kaunis ja tunnelmallinen paikka. Ja ehkä alle 200 metriä kotioveltani. Voisi joskus mennä sinne ihan ajan kanssa oikeasti. Huomenna ajattelin kuitenkin valloittaa Park Streetin kirjakaupat ja St Nicholas Marketin kojut ja pikkukaupat. Ja pestä pyykkiä. Ja ottaa rauhallisesti. Tosin tekisi mieli kyllä mennä katsomaan Babel ja tehdä samalla yksi Film Culturesin tehtävä valmiiksi tulevia viikkoja ajatellen. Enpä tiedä.
she said she said @ 10:33 pm
[] [
link]
thursday,
jan 25, 2007
[dear tommy]
Päiviäni on sähköpostiviesteillään piristänyt jälleen Dear Tommy. Ensimmäisen viestin otin kohteliaisuutena, kun herra C. tarkasti, että olen asettunut mukavasti ja että sain Manoj'lta kaiken tarvitsemani saapuessani. Samassa viestissä Dear Tommy toivotti hyviä elokuva-opintoja ja antoi vinkkejä, minne elokuvista kiinnostuneen ihmisen kannattaa suunnata Bristolissa. Mistä Tommyn tietoon on tullut, että opiskelen elokuvaa, en tiedä. Joku vuotaa tietoja!
Vastasin sitten kuitenkin kohteliaan tuttavallisesti jotain diipadaapaa (koska enhän mitenkään voinut jaksaa kävellä alas respaan tervehtimään henkilökohtaisesti) ja kerroin, että saatanpa piipahtaa Watershedissa viikonlopun aikana katsastamassa elokuvateatterin. Sain taas vastauksen, jossa puhuttiin mm. hra C:n työvuoroista Watershedissa viikonloppuna (miksi? ja kuinka paljon ihminen voi olla töissä??) ja että ehkäpä törmäämme siellä. Öö. Ehkäpä. En kuitenkaan enää vastannut tähän viestiin.
Suvin kanssa järkeiltiin, että jonkun on täytynyt vuotaa Tommylle myös se tieto, että olen Maailman Ihanin ja se sähköpostailee siksi. Toinen vaihtoehto on, että tällä puljulla tosiaan on ne paljon mainostetut ystävälliset työntekijät, jotka oikeasti välittävät asukkaiden hyvinvoinnista.
No jaa. Dear Tommya lukuun ottamatta päivät ovat olleet varsin odotetun kaltaisia. Moduulit ovat pärskähtäneet käyntiin, mutta vielä ei ole selvillä, miten ne suoritan. Film Culturesissa ja Hollywoodissa on sama vetäjä, mikä on aika mukavaakin. Kathrina vetää myös Hollywood-seminaariryhmääni. Tulen ainakin yhdelle opettajalle kunnolla tutuksi. Sitä paitsi Kathrina vaikuttaa ihan huipulta kaikin puolin, joten en lainkaan pistä pahakseni (btw, Jaakolle jo mainostinkin Hollywood-luennon
esimerkkimateriaalia).
Tiistaina selvisi, ettei mulla sittenkään ole monsteripäivää silloin vaan ryhmiä ja opetusta on rukattu uusiksi. Päivä on 12.30-14.30. Ensimmäinen tunti Contemporary Screen Median luento, toinen tunti seminaari samasta aiheesta, pidetään putkeen käytännön syistä. Voi kivuutta!
Lisäksi on kivaa, kun alkaa St Mattsillakin tulla paikat sen verran tutuksi, ettei koko ajan ole eksyksissä. Tänään selvitin myös bussireitin Marketgaten vierestä Fishpondsille ja takaisin. Mahtavaa. Fishpondsilta pitää kävellä yliopistolle huikaisevat viitisen minuuttia, mutta Marketgatella selviän ehkä minuutin kävelyllä kummankin pysäkin osalta. Mikä 8.30 aamuina on ehkä parhautta. St Mattsilla pyöriessäni olen nähnyt muuten huomattavan paljon - Britannian mittakaavassa - pitkätukkaisia poikia ja tennarityttöjä. Universaali humanisti-ilmiö? Ehkä.
Kiara pyysi mukaansa johonkin hyväntekeväisyysbileisiin. Olisin halunnut, mutta väsymystila yhdistettynä huomisen hullun aikaiseen herätykseen esti. Kävimme Jarin kanssa oluella, se riittäköön illan humuksi.
Toisaalta nyt kelpaisi humuillakin, kun ostin tänään ne bilekengät! Tai siis, mustat ballerinatyyppiset avokkaat (ja apua miten tää kuulostaakin sata kertaa kauheammalta kuin onkaan..). Ei korkoa, mutta kopisevat kyllä. Ajanevat asian. Ja maksoivat vain 13 puntaa. Vielä sen käsilaukun kun jostain taikoisi, niin olisin ihan valmis Bristolin yöelämään. Vaatteilla kun ei ehkä niin väliä ole. He.
Tossa ne ois. Lisäksi jännittäviä huoneotoksia, jotka saavat luukkuni näyttämään tosi ankealta. Noo.
she said she said @ 11:01 pm
[] [
link]
monday,
jan 22, 2007
[valaisevaa kasvohoitoa!]
Päivän virallinen mä-en-kestä:
Ostin tänään uuden kosteusvoiteen kasvoille, kun vanha loppui jo aikaa sitten. Varsin edullinen (£ 1.49 Superdrugista), E-vitaminoitu "illuminating moisture cream for all skin types". Kokeilin äsken suihkun jälkeen, ja kyllä. Se todellakin on valaiseva. Voiteessahan on hileitä mukana! :O
Olo on - etten sanoisi - radiant.
Luin purnukan kotona vielä uudestaan. Missään ei mainita mitään hileistä. Huh.
Millaa mukaillen, alan tässä aste asteelta muuttua bilehileeksi ihan kirjaimellisesti.
Luentojen piti alkaa tänään, mutta Film Cultures olikin peruttu. Olin tosi väsynyt eli kolmen tunnin luento olisi kyllä ollut aika rankka, mutta en voi väittää, etteikö ärsyttäisi. Ekan päivän jännitykset huomenna uudestaan taas. Noh, tulipahan hengailtua St Mattsin ravintolassa tovi, huomenna voin olla kuin olisin siellä aina ollutkin.
Illalla piti mennä Jarin kanssa shoppailemaan, mutta peribrittiläiseen tyyliin koko kaupunki sulki ovensa kuudelta. Käväistiin sitten Broadmeadin Tesco Metrossa hakemassa mausteita ja muita tärkeyksiä. Nyt on valkosipulijauhetta, soijakastiketta ja suolaakin. Voin alkaa laittaa ruokia, jotka maistuvat samalta kuin kaikki kokkaukseni Suomessakin! Jonain päivänä opettelen vielä käyttämään mausteita oikeasti...
Valitettavasti puhelinliittymä ja kuulokkeet Skypeä varten jäi vielä hankkimatta (samoin kuin bilekengät). Projektiksi keskiviikolle siis.
Lukujärjestykseni sain tänään sentään varmistettua, joten ihan turha päivä tämä ei ollut. Se näyttääpi tältä:
Maanantai
13.30-16.30 Film Cultures (luento/screening)
Tiistai
12.30-15.30 Contemporary Screen Media (l/scr)
17.30-18.30 Contemporary Screen Media (seminaari)
Keskiviikko
9.30-12.30 Hollywood (l/scr)
12.30-13.30 Children's Fantasy Fiction since 1900 (s)
Torstai
9.30-10.30 Hollywood (s)
12.30-13.30 Showstoppers (vapaa-ajan
aktiviteetti!)
Perjantai
8.30-9.30 Children's Fantasy Fiction since 1900 (l)
11.30-12.30 Film Cultures (s)
Näyttää tavallaan helpolta, mutta eiköhän tuossa töitä piisaa. Muiden moduulien opaslehtisiä en ole vielä nähnyt, mutta Jarilla oli tuosta fantasiakirjallisuudesta kappale. Kevätlukukauden tehtävänanto: laajennettu essee, 4000 sanaa. Niin, sehän on vain yhden proseminaarin mittainen. \o/
St Matthias, kampukseni.
she said she said @ 10:12 pm
[] [
link]
sunday,
jan 21, 2007
[lähipubi & vaateangsti]
Löysin tänään viisi puntaa kadulta! Jee! Seteli oli likainen, mutta onpahan lounasrahat huomiseksi. Ehkä huippua.
Pubiasiaa: piipahdimme tosiaan Angelan, Annan ja Jarin kanssa eilen pubissa olusella. Pubi oli ihan mukava, mutta ei nyt mitenkään erikoinen. Join jotain bitteriä x, mikä oli kyllä ihan hyvää. Eli uusi olut testattu. Tytöt olivat väsyneitä ja lähtivät kotiin nukkumaan, Jarin kanssa päätimme vaihtaa paikkaa ja käydä toisilla tuopeilla. Käveltiin sitten Old Market Streetille, lähelle Marketgatea eli kotiani, kun muisteltiin, että siellä oli jotain kivannäköisiä paikkoja.
No, ei ollut.
Muutama ihan normi, ja muutama hirvitys.
Käännyttiin sitten jotain pikkukatua ja mitä näimme? Hylätyn näköinen pieni pubi, joka vaikutti erehdyttävästi siltä, että se on kiinni. Coach & Horses. Sinne kuitenkin käveli kolme tyttöä sisälle, joten päätettiin mennä mekin. Ja voi vitsi! Ihan hullua. Sinne mahtui sisään ehkä 20 ihmistä yhteensä, paikka oli pienipieni. Sellaisen klassisen englantilaisen nuhjuisen lähipubin meininkiä. Ei mitään bilehilepimuja vaan tavallisia ihmisiä, joilla oli rumat vaatteet ja hassut hatut. Päätettiin sitten testata paikallinen erikoisuus eli vahva sidukka. Tuoppi Tauntonia maksoi £1.40! Ja se siideri oli hyvää! Miten se nyt menikään.. "If it tastes like rotten apples, I'm bound to like it." Kävi myös ilmi, että torstaina turvallisuusluentoa pitänyt kampuspoliisi oli oikeassa. Siideri oli petollisen vahvaa. Kaksi tuoppia hujahti sekä Jarin että minun naamaan, sitten hihiteltiin itsemme kotiin ja valokuvattiin matkalla pimeässä taloja väärillä asetuksilla. Juurikin näin.
On kyllä sellainen olo, että Coach & Horsesissa tulee käytyä toisenkin kerran, ja ehkä kolmannenkin. Hauska paikka. Jonne ruotsalaiset ystävämme tosin eivät valitettavasti varmaan edes tulisi.
< vaateangsti >
Faktahan on, että en ole kovinkaan trendikäs vaatetukseltani. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut itseäni niin epätrendikkääksi kuin täällä. Eilen päällä oli löysät suorat housut, kauluspaidan ja korsettitopin jännittävä sekoitus (se on oikeasti aika hieno), ruskeat tennarit ja päässä huivi. Ja apua, ei sen näköisenä täällä voisi periaatteessa mennä minnekään, paitsi ehkä juuri Coach & Horsesiin.
Täällä
kaikilla tytöillä - ruumiinrakenteeseen tai omaan tyyliin katsomatta - on ulos lähtiessä lyhyt hame (ei tietty sukkiksia, eli aika hehkeetä - harvan reidet kun niin priimakunnossa on kuitenkaan), hillitön tissitoppi ja korkkarit. Voi olla myös tissikäs lyhyt mekko tai jopa farkut, jos ne on tosi kireät. Mutta periaatteessa bileunivormu on kaikilla sama. En nyt sano, että haluaisin sulautua joukkoon täysin, mutta on kurja olla, jos koko ajan on tietoinen ns. epäasianmukaisista vaatteistaan. Fakta siis on, että esim. kengät on hankittava, jos ja kun aion täällä ikinä klubbailla. Ongelmahan on siinä, etten osaa kävellä korkkareilla ja näytän niissä aika typerältä. Tällä maalla on kuitenkin vastaus myös tähän pulmaan: sirot, korkkareilta näyttävät, kopisevat, matalapohjaiset kengät! Sellaiset siis ostoslistalle, samoin ehkä uudet housut ja pari paitaa/toppia. Tai jotain. Niin, ja käsilaukku. Uah.
Sanoin Jarille, että voi kyllä vähän vahtia, etten ihan hulvattomia osta. Kuten esimerkiksi kullanväristä pikkulaukkua. "Step away from the golden handbag."
Poikien univormu on vähän rennompi. Löysähköt housut, kauluspaita, slipoveri tms. Ja valkoiset tennarit. Tukka geelillä pystyssä edestä. Kaikki näyttävät ihan samalta. Täysin käsittämätön kaupunki. Kehitinkin teorian, että Bristolissa asuu oikeasti noin 2-10 poikaa. Niille sitten maksetaan siitä, että kävelevät rinkiä keskustassa iltaisin, jotta näyttäisi siltä, että siellä on vilskettä. Kävelin eilen Corn Streetin päästä päähän ja kaikki vastaan tulleet pojat olivat aivan samannäköisiä. Teoriani täytyy siis olla oikea.
Shoppailua kuitenkin siis tiedossa myös ensi viikolle. En nyt tiedä miten suhtautuisi. Olen ostostellut nyt kaksi viikkoa putkeen. Ei oikein jaksaisi kauppoja enää. Nytpä siis harmittaa, etten ottanut mukaan niitä vaaleanpunaisia korkkareita, jotka ostin Tuulin häihin viime kesänä. Ne olisivat ihan täydelliset ja olisi tämäkin murhe vähemmän. Möh.
< /vaateangsti >
(Oikeasti olisi kyllä angstattavaa ja ihmeteltävää paikallisesta vaatekulttuurista vaikka kuinka. Myöhemmin sitten.)
Käväistiin tosiaan sitten aamiaisella The Commercial Roomsissa. Jarille perinteinen englantilainen aamiainen, minulle sen vegeversio. Sitä rasvan ja suolan määrää! Paistettuihin kananmuniin en kyllä koske ehkä ihan hetkeen. Uh. Mutta paikka oli kyllä edelleen ihan yhtä mukava kuin eilen ja naistenvessakin aikamoista luksusta (ks. kuva). Maha täynnä epäterveellisyyksiä suunnattiin sitten jälleen ostoksille Bedminsteriin. Toisen Asda-visiittini jäljiltä (joka oli vajaat 16 puntaa, taikakauppa) keittiöni alkaa olla ihan hyvässä kuosissa ja perusruoka-aineitakin löytyä kaapista. Edes vähän. Oli kivaa, kun pystyi valitsemaan, mitä söi ruuaksi. Ja että oli oikeasti astioita, joista niitä söi. Normaalisysteemit siis alkavat palata, hyvä niin.
Kuvapäivitys.
she said she said @ 10:16 pm
[] [
link]
saturday,
jan 20, 2007
[kaupunkikierrostelua]
Päätin, etten ala pitämään mitään uskollista matkapäiväkirjaa täällä, kun tekemisieni tarkka puiminen ei ole ollut tapanani muutenkaan tässä blogissa. Eli vanhalla tyylillä jatketaan. Ehkä ihan hyvä päätös, voisi olla vähän uuvuttavaa alkaa kirjoittamaan jokaisesta päivästä tarkkoja selostuksia.
Olen onnistunut soluttautumaan katoliseen kansainvälisten opiskelijoiden
järjestöön. Wuppiduu! No eikä. Onhan se uskonnollinen järjestö, mutta uskonto ei siellä ole pääasia ja kaikki ovat tervetulleita. Järjestävät ilmaisia lounaita perjantaisin (kävin siellä eilen, sain ruisleipää!), retkiä ja kaikkea pientä tapahtumaa. En nyt ehkä aktiiviksi ala, mutta ilmaiset lounaat ja edulliset retket eivät ole ollenkaan huono asia. Lisäksi puljun työntekijä, Elvyn, vei meidät viisi uutta HLSS:n Erasmus-vaihtaria tänään puolentoista tunnin kävelykierrokselle Bristolin keskustaan. Oli aika huippua. Opin aika paljon uutta Bristolista ja muutenkin oli kiva nähdä sellaisia tärkeimpiä paikkoja hyvän oppaan johdolla.
Tulin sitten tulokseen, että Bristol on aikamoisen kaunis kaupunki ja tulen varmasti viihtymään täällä ihan mainiosti. Nähtävää ja tehtävää on paljon, varsinkin ihmiselle, joka tulee onnelliseksi jo siitä, että näkee kauniita taloja. Olenkin muuten löytänyt noin kiljoona tulevaa kotiani jo, tulee kalliiksi muuttaa niihin kaikkiin. Niin, ja lisäksi kierroksella kävi ilmi, että Jari asuu alle sadan metrin päässä Bristol Old Vicistä! En tiedä, voiko tätä koskaan kertoa Kentsulle, se ehkä pakahtuu. :D
Kierroksen jälkeen suunnattiin baariin/kahvilaan/johonkin, jossa ruotsalaiset Angela ja Anna saivat suht edullisen burgerlounaan, minä ja Jari kahvit ja muffinsit. Painettiin paikka mieleen (mutta selkeästikään ei nimeä, koska en muista sitä nyt), koska se oli paitsi kohtuuhintainen myös hyvällä paikalla ja äärimmäisen viihtyisä. Mietittiin Jarin kanssa, että voitaisiin mennä sinne huomenna perinteiselle englantilaiselle aamiaiselle (päivän kaikki energiat tuleekin siinä sitten), tarjolla kahteentoista asti hintaan £1.99. Tuleepahan sekin koettua, kun tähän asti olen onnistunut moista välttämään.
Jari näytti mulle tänään myös Asdan. Oikea kauppa! Onhan sinne matkaa joku pari, kolme kilometriä, mutta oli se aika hiton edullinen. Ostin sitten vähän tarpeellista kotisälää lisää. Huomenna uusi visiitti, sillä haluan ostaa myös paaaaaljon ruokaa. Perustarvikkeita. Kuten vaikka öljyä ja mausteita. Ei tarttisi koko ajan sitten juosta ostamassa jotain olennaista, minkä huomaa puuttuvan.
Olen muutenkin tässä varustellut aika tehokkaasti. Paljon ei enää puutu, vähän kuitenkin. Mutta laskeskelin juuri, että kiitos kärsivällisyyteni ja Woolworthsin & Asdan edullisten hintojen, olen päässyt yllättävän halvalla. Ostoksia: Peitto, kaksi tyynyä, aluslakana, kaksi tyynyliinaa, pussilakanasetti, kaksi mukia, kahdet ruokailuvälineet (haarukka, veitsi, lusikkikka ja kaksi teelusikkaa), kaksi syvää lautasta, kaksi lautasta, keittiöveitsi, purkinavaaja, kauha, paistinlasta, paistinpannu, pieni kattila, pyyhe ja pieni matto vessaan. Yhteishinta vajaa 45 puntaa. Eurokertoin kehiin ja saamme summaksi reilut 65 euroa. Sitten jotain siivousvälineitä päälle, eli seittemässä kympissä suurin piirtein mennään. Toiset lakanat pitää vielä ainakin hankkia ja astiapyyhkeitä. Mutta alle sadan euron selviän silti. Hyvä, hyvä.
Arh. Olisin halunnut kuunnella Aleksin Radio Korroosiota Oifm:ltä
Taajuus.fin kautta, mutta lähetyksessä on häiriö. Päädyin sitten kuuntelemaan HyypiöFM:ää. Hmm. Juuri nyt soi joku rokkiralli, jossa lauletaan, että "juon kaljaa kun se on niin hyvää enkä välitä maksasta pätkääkään kun täynnä on pää". Uuke. Sopiikin kyllä illan teemaan, sillä lähdemme jälleen piipahtamaan pubissa. Aiotaan silti kyllä olla sivistyneesti liikenteessä eli max kolme tuoppia saa illan aikana hujahtaa. Eipä kyllä kiinnostaisikaan mikään hullu biletys juuri nyt, kun hädin tuskin osaa takaisin kämpille.. Tänään aion kyllä kokeilla jotain uutta olutta, on se sitten Odyssey tai ei. Torstaina otimme Jarin kanssa tylsästi Guinessit, kun irkkupubissa kerran olimme.
Saattaapi olla, että pubiin liittyy muutakin extremeä, nimittäin Annan ja Angelan kanssa hengailua, jos nyt jaksavat tulla, kun olivat eilen klubbaamassa. Ei sillä, että Jarin kanssa hengailussa mitään vikaa olisi, mutta onhan se hauskaa tutustua muihinkin ihmisiin tässä. Eilen vietin melkein kaksi tuntia (siivoamassani) keittiössä kämppikseni Kiaran(?) kanssa höpöttämässä. Hauskaa sekin. Sivuttiin kaikkea mahdollista kasvissyönnistä Lordiin. Tärkeintä kuitenkin oli, että sain tietää kaikki juorut talon tavoista toiselta ei-britiltä, Kiara kun on italialainen. Hihi. Ei mutta oikeasti. Tässä kämpässä ei kuulemma hirveästi muihin asukkeihin törmää, joten on mukavaa, että edes yhden tuntee.
Ennen illan rientoja pitää kokkailla jotain fantsua illallista, kun nyt voin jopa keittää asioita (vedenkeittimemme muuten toimii sittenkin, pitää vaan osata kikat, har). Nuudeleita, tonnikalaa ja ketsuppia näillä näkymin. Johan tämä alkaa tuntua ihan oikealta opiskelijaelämältä!
Pitäisi postata kuvia tästä luukusta, kunhan saan otettua. En kyllä varmaan viitsi ottaa, ennen kuin saan kaiken järjestykseen. Until then...
...klik, klik.
she said she said @ 07:26 pm
[] [
link]
thursday,
jan 18, 2007
[alkutunnelmia]
Täälläpä ollaan, perillä ja yhtenä kappaleena. Joskin pelkään, että jalkani irtoavat joskus lähitulevaisuudessa. Uudet kenkurani nimittäin eivät olleetkaan parhaat mahdolliset kävellä ja kun tuota kävelemistä on kuitenkin tullut harrastettua aika tavalla, niin... Noh. Ehkä tästä selvitään.
Matka sujui hyvin mutta väsyneissä merkeissä, sillä alla oli vain muutaman tunnin hermostuneet yöunet. Jari torkkui sekä lentokoneessa että bussissa Bristoliin. Itse lepuuttelin vain silmiäni, kun en noissa liikkuvissa kulkuneuvoissa vieläkään oikein osaa nukkua, ellei ole ehdoton pakko. Olen aika huojentunut, että oltiin varattu aikatauluun niin paljon varaa vaihtoja varten, muuten olisi ollut aika katastrofi. Nyt meni aika sutjakkaasti kaikki, vaikka Megabus Lontoosta lähtikin puoli tuntia myöhässä. Lisäksi olen aika huojentunut siitä, etten kuitenkaan ollut matkassa yksin. Kun mulla meinasi mennä hermo, Jarilla pysyi pää kylmänä ja toisin päin. Hyvä niin. Tarkempi selostus matkamme kulusta luettavissa
Jarin livejournalista - mitäs sitä nyt samaa uudelleen selostamaan.
Eilen käytiin omatoimisella ekskursiolla Frenchayn kampuksella ja omalla kampuksellamme St Matthiasilla. Ihan kivoja molemmat, St Matts tosin paljon sympaattisempi. Tavattiin Lorraine ja saatiin nettitunnukset ja opiskelijakortit. Vielä pitäisi rekisteröityä ylioppilaskuntaan, mutta olen huonoillut. Kämpille tullessa sitä on aina niin raatå, ettei oikein jaksa tuollaisia ylimääräisiä asioita hoidella. Tänään oli orientaatiota, jossa puhuttiin paljon asiaa, mutta paljon meni myös ohi, kun aamukahvi jäi väliin. Tänään investoin mukeihin (2kpl á 39p) eli huomenna saan kuin saankin (pika)kahvini aamulla, jos jaksan mikrottaa veden. Keittimemme ei siis toimi ja kattilaa en luonnollisesti vieläkään omista. Huomenna selvinnee, saanko kitchen packin yliopistolta vai pitääkö alkaa metsästelemään tarjouksia. Ei se metsästäminenkään enää kovin vaikeaa ole, koska Woolworths on paikallistettu. Woolworths = rakkautta.
Tämä perustavaroiden shoppailu on kyllä aika hassua. Eilen ostin peiton, kaksi tyynyä ja lakanat. Tänään vähän siivousvälineitä ja ne mukit. Aina sitä on ollut edes jotain käytössä, nyt pitää hommata ihan kaikki. Onkin aika kornia, että tyypillä on läppäri muttei paistinpannua. Vaan niinhän se elämä menee.
Olen tässä kyllä tullut tulokseen, että paras omistamistani tavaroista on tiistaina Tesco Expressistä mukaan nappaamani muovihaarukka. Se on yllättävän monikäyttöinen. Toimii haarukkana, lusikkana, voiveitsenä, yleisteräaseena ja ties mitä. En luovu siitä ikinä! Ellei se hajoa. Voisin ehkä silti potentiaalisesti harkita hankkivani myös oikean haarukan, veitsen ja lusikan. Voisi helpottaa elämää aika tavalla.
Näin tänään muuten varsin komean miehen aamulla. Hihittelin sitä hetken. Valitettavasti Ewan McGregor ei tullut vastaan enkä näin ollen mennyt Ewanin kanssa Starbucksiin kahville. Mutta mitäs tuosta. Aikaa on vielä, ja käytiinhän me Jarin kanssa iltapäiväkahvilla ostoskeskuksen jossain pikaruokahirvityksessä. Melkein yhtä hyvä.
Tänään ajateltiin vielä pyörähtää pubissa, jos jaksamme. Eilen oli niin kauhea väsymystila, ettei kyennyt.
Loppukaneetti: Tapasin tänään elämäni ensimmäisen brasilialaisen. Pojan nimi oli Ricardo. Meinasin hajota siihen paikkaan. Parasta oli, että poika näyttikin ihan Ricardolta :D
Täytyy nyt kyllä sanoa, että Ricardo oli ihan mukava ja kutsui mua Steven Spielbergiksi (sanoinhan opiskelevani elokuvaa täällä), kunnes sanoin oikean nimeni. Mikäs siinä. Steven Spielberg on ihan hyvä nimi. Ehkä.
Olennaisimmat tietysti pitää vielä olla.
she said she said @ 09:37 pm
[] [
link]
monday,
jan 15, 2007
[baccaaa!]
Läppäriä lukuun ottamatta kaikki tavarat ois sitten nyt pakattu. Lähtö aamulla seitsemän tienoilla, Pirkkalan ja Stanstedin kautta kohti Bristolia suuntaamme.
Uaa!
Jostain syystä panikoin ehkä eniten tulevia kämppiksiäni. Pe-lot-taa. Kaikki muu tuntuu olevan nyt toissijaista. Saa nähdä mistä seuraavan paniikin kehitän.
Unta odotellessa.
(Lähdön kunniaksi
emoalus avattu uudelleen.)
she said she said @ 11:52 pm
[] [
link]
friday,
jan 12, 2007
[huonoa suomea]
Uusi paras ystäväni Dear Tommy, asuntovastaavani Bristolissa, on heittäytynyt tuttavalliseksi. Enää en ole Dear Hanna. Edellinen sähköposti alkoi sentään vielä suht formaalisti "Hello Hanna", vaan takana ovat nekin päivät nyt. "Hell Hanna". Jaahas! Pistää väkisinkin miettimään, että mahdankohan kysellä liikaa :D
On vähän mekaaninen olo. Hoidan asioita, mutta en oikein tajua tekemisiäni. Lähtöä varten kaiken pitäisi olla kuitenkin jo enemmän tai vähemmän kunnossa, pakkaamista vaille oikeastaan. Papereiden läpikäymistä olen lykännyt, mutta ehkä se voi olla jännittävä perjantai-illan aktiviteettini, kun ei taida muutakaan tekemistä olla.
Nuuduttaa.
Lisäksi vähän häiritsisi jotkut asiat, joita olen yrittänyt lykätä pois mielestä, kun en jaksa tehdä niille mitään. Jos ne vaikka menisi pois, jos en ajattele asiaa? Paras taktiikka ikinä :D Eipä sillä, että paljon olisi tehtävissäkään. On vaan vähän suhtautumisongelmia jeejee. Joskus sit. Tai jotain.
Taktikointiini kuuluu myös, että olen upottanut energiaa shoppailuun. Jos jännittäviä kosmetiikkatuotteita ei lasketa (nyt omistan minäkin aurinkopuuterin, esim), viikon saldoksi muotoutui: kahdet farkut, yhdet suorat housut, kaksi kauluspaitaa, neljä toppia, viidet sukat, uimapuku, kengät, lompakko ja huivi. Olisin halunnut vaikka mitä muuta, mutta todettiin, että on parasta panostaa nyt monikäyttöisiin vaatteisiin (uimapukuhan on maailman monikäyttöisin, ehdottomasti...). Niin, ja sitten ostin viimeinkin Egotripin kokoelman alesta. Lisäksi sain Annalta housut ja kaksi hametta, joita kaikkia pitää kyllä vähän fiksailla. Mutta hei, ilmaisia vaatteita! Ja kivojakin vielä.
Suvin kanssa suunniteltiin viime viikolla, että perustetaan haaremit. Olen tässä kuitenkin miettinyt, etten ehkä haluakaan sellaista. Ei siinä muuten mitään, mutta jo pienehkön 4-8 miehen haaremin ylläpitäminen tulisi tosi kalliiksi. Eli voit Suvi pitää Juden kokonaan, en haluakaan sen ääntä haaremiini. Toisaalta pelkän äänen ylläpito ei voi maksaa kovin montaa rahaa, joten... hmm. Ois kyllä ehkä aika köyhä haaremi.
Pieni Tampere-briiffaus (pe-la): soijapihvit on hyviä ja Anna parhain ikinä. Muitakin tyyppejä oli kiva nähdä (uuu, Oltsu ja Masa ja sit kaikkii randomjamppoja). Lisäksi nyt on Dog's Home koettu. Jännittävää. Klubilla soi the Ark ja Risto, piti pistää pikaisesti jalalla koreasti. Aamiaishetki Monty Pythonin Flying Circuksen siivittämänä oli mahtis. Yöllä ei tosin kannata tehdä kauheeta satsia pastaa, siitä voi tulla paha olo.
Olisi ollut kivaa olla pidempään, mutta läksiäiset tyttöjen kanssa Karkkilassa kutsuivat. Sekin ilta oli vallan mukava, olin vaan niin tuhottoman väsynyt. Ja jostain syystä Ark soi Ruukissakin. Mitä mutta mitä? En kyllä pistänyt pahakseni. Muutenkin oli aika hittipotpuri siinä jossain välissä.
Ja lopuksi tiedotus. Tällä hetkellä mielestäni ihan hirmuisen hyviä biisejä ovat esim:
Ville Leinonen: Kristiinojen yö (repeatilla menee koko ajan)
Kerkko Koskinen: Keskustelu (ikisuosikki, ei kulu millään)
Mokoma: Lujaa tekoa (myös loput ko. levystä, jos kykenen kuuntelemaan)
Prime sth: I'm Stupid (oi nostalgiaa)
Von Hertzen Brothers: Brother (soi päässä jatkuvasti, voi hyvyyttä)
Egotrippi: Lautturi (pitäisi ehkä kaivaa alkuperäinen jostain)
Suosittelen lämpimästi.
she said she said @ 03:07 pm
[] [
link]
thursday,
jan 4, 2007
[tampere]
Miniloma Tampereella. Varsin vinha on tunnelma.
Tyttöjuttuja, hysteriaa, kahvittelua, munkkeja ja hömppäelokuva.
Holidayn siis kävimme katsomassa. Olipa aika huttua se elokuva, mutta oli silläkin hetkensä. Arthur oli niin liikkis hahmo, etten meinannut kestää. Ja miten niin Jack Black oli rooliin sopimaton? Ha! Ihana!
Pidän silti kiinni teoriastani, että kaikki maailman naiset ovat jollain tasolla Jude Law -faneja. Jotkut ehkä vähän enemmän kuin toiset, mutta kuitenkin. Ja jos Kate Winslet ei ole maailman kaunein nainen, niin minä olen jälleen Kekkonen.
Olen tänään oppinut, että kaikki tieto maksaa yhden munkin ja että kovat strösselit ovat ikäviä, sillä ne pilaavat nakuelämyksen.
Tämän lisäksi minulla on harjaamattomat korvat (= ears that have not been brushed).
Voi hepulia. "On tämä ollut taas antoisa päivä." Kyllä vain.
Saatamme olla ehkä tosi väsyneitä, kun kummallakin on viime yönä jääny unet varsin vähälle.
Huomenna sitten Annalle ja eri meinigillä taas. Veikkaisinpa sen olevan yhtä mukavaa silti.
Sitä ennen kuitenkin jätämme Suvin kanssa kuuntelematta Aaron Carteria ja juomme Pepsi Maxia, jota saimme tänään Koskikeskuksesta. Ilmaiseksi.
she said she said @ 10:59 pm
[] [
link]
monday,
jan 1, 2007
[keikkatäpinää]
Tulin tulokseen, että vuoden 2007 kunniaksi pitäisi varmaan briiffata vuoden 2006 viimeinen viikko, joka oli muutamia tuskapäiviä lukuun ottamatta mitä hienoin. Ainakin kulttuuria oli ihan urakalla.
Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -baletti Millan, Annikin ja Kassun kanssa tiistaina, Kiasma (melkeinpä vahingossa) Vilin kera keskiviikkona, Vuosi 85 -musikaali Tampereella Millan kanssa perjantaina, ja eilen sitten VHB:n uuden vuoden keikka Inkan seurassa. Mahtavaa. Ihanaa. Huippua. Lisäksi laatuaika Marjon, Vilin, Millan, Tompan, Empun ja Inksu-Pinksun kanssa oli äärimmäisen mukavaa. Ihmiset!
Torstai olikin sitten aika kauhea päivä, samoin lauantai-iltapäivä oli hirvitys (Terhon synttäreillä oli kyllä kiva käydä ja iltakin oli huippu, kun näki Emppua). Aionkin unohtaa ne saman tien. Zup. Voi tosin olla, että lisää kamalia päiviä on tulossa nyt tällä viikolla, kun Grendel-essee pitäisi taikoa kahdessa päivässä nollatilasta valmiiksi asti.
Eilinen keikka on tietysti päällimmäisenä nyt mielessä, vaikka muutkin kulttuuririennot ja laatuilut olivat kyllä jännittäviä kokemuksia. Virgin Oil Company oli varsin viihtyisä ja oli tosi kiva tavata ihmisiä foorumilta, vaikka Alin ja Monian lisäksi en kauheasti ihmisten kanssa jutellutkaan. Anin ja Arielin kanssa nopeasti. Nishtan ja Ketun näin, mutta ei puhuttu mitään jostain syystä. Ehkä muitakin oli, mutta meni jotenkin ohi. Aika jännää. Vaikka kuvia on nähnyt monesta, niin oli silti hassua yrittää arvailla, kuka on kuka jne. Monia ja Ali piti treffata tänäänkin, mutta aikataulut venähti ja lähdin sitten Karkkilaan. Harmi. Mutta ehkä tilaisuuksia tulee vielä.
Keikka oli muutenkin mahtava. Jotenkin päädyin taas eturiviin keskelle ja oli hienoa. Ja pystyin jopa seurailemaan hyvin, koska lava oli korkea eli ei tarvinnut ihan nokatusten Mikon kanssa tällä kertaa olla (välillä tosin näin pelkkiä sääriä, mutta ihan sama). Settilistaa oli kiertueesta vähän uusittu (ja mitä mutta mitä, oliko se U2:n Vertigo, jonka toisena biisinä kuulin??), mikä oli sangen piristävää. Suurin piirtein samat biisit tulivat (paitsi I Gave Up), mutta eri järjestyksessä. Ja koska olen mystisesti alkanut tykkäämään Devil of a Girlistä viime aikoina, sen kuuleminen vikana encorena oli ihan huippua. Tietysti inhaa oli, ettei Mikon korvamonitoreista kuulunut keikan loppupuolella mitn, mutta ei se paljon menoa yleisössä haitannut. Ja seurasihan siitä jännittävää steputtelua Kien ja Jonnen taholta ympäri lavaa mikiltä toiselle.
Ai niin, ja kyllä se Kaakkuri on ihan paras. \o/
Tänään nukuttiin (melko) pitkään ja nautittiin aamiainen Inkan kanssa pitkän kaavan mukaan, tuskasteltiin ultimate bad hair dayn parissa (minä ainakin) ja lähdettiin keskustaan Chilliin syömään. Sitten vielä kaakaolle/teelle, jonka jälkeen suuntasin Karkkilaan. Ihana päivä! Kohta pitäisi lähteä Millalle ihkuttelemaan eilinen vielä kertaalleen läpi.
Jossain vaiheessa joudun ehkä ajattelemaan sitäkin, että kamerani tosiaan hajosi eilen jotenkin mystisesti. Ensin se ei mennyt kiinni, sitten jotain error-ruutuja ja sitten taas jumitusta. Raah. Takuu on vielä voimassa, mutta miten tästä edetään, en tiedä. Olen vaan liian fiiliksissä taas välittääkseni, vaikka vähän harmittaakin, että olisin kerrankin saanut ihan tosi hyviä keikkakuvia. Noh. Toivotaan, että ne muutamat onnistuivat.
Ooja.
(
o_O)
Sonja sanoo:ooo
Sonja sanoo:näytät tuossa ihan seventh heaven tasolla olevalta
Hanna sanoo:Minusta näytän manaatilta.
Hanna sanoo:Mutta olin kyllä ehkä täpinöissäni.
Sonja sanoo:eeeiiiii
Hanna sanoo:Hanna: saako sua kuvata?
Hanna sanoo:Kie: Saa tietysti, mutta onko se sen arvoista?
Sonja sanoo:ooooooooooooooooooooooooooooo
Hanna sanoo:Hanna: On tietysti!
Sonja sanoo:uuuuuuuuuu
Hanna sanoo:Kie: Selvä.
Sonja sanoo:ooooooooo
Sonja sanoo:äääääää
Sonja sanoo:oi
Hanna sanoo:Kommenttisi ovat korvaamattomia.
Sonja sanoo:(täpinöissäni olen)
Sonja sanoo:ne ovat parhaita
she said she said @ 07:56 pm
[] [
link]
