olen: hanna, 27v
asun: joensuussa

tykkään:
roald dahl, juusto, beatles, tee, mustapippuri, cat stevens, skotti- & irkkuaksentti, digikamera, nuudeliwokki, foo fighters, linssicurry, keikat, sipuli, valokuvat, keitto, ysärihitit, ystävät, johnny depp, appelsiinit, don huonot, puhelin, punaviini, monty python, hihittely, olkalaukut, piknik, sarkasmi & ironia, pussikalja, garfield minus garfield, robbie williams, ilmaukulele, ilmabanjo, ilmarummut, muut ilmainstrumentit, tim burton, parta, kissat, festaritalkoilu, pinssit, sukat, hercule poirot, levykaupat, ilosaari, nostalgia, puhelinhepulit, nachot, vaahtoaminen, lemonator, harold & maude, coffee & tv (video), michel gondry, mese, 60-luvun batman, ylianalysointi, gael garcía bernal, iltakävelyt, placebo, tennarit, hölmöt retrokuosit, aurinkolasit, kate winslet, laituri, joet, mental wear, kielioppi, maapähkinävoi, muumimukit, turha trivia, musikaalit, nikke knatterton, slogan-paidat, pisamat, post secret, von hertzen brothers

klik, klik:
arkisto - vanhat jutut - @ - napit - menneet - who links here

ystäviä, tuttuja, sankareita:
aino - aleksi - anne - dr charlie - iskä - jussi - katja - kiara - lse - maija - masa - mikko - milla - riia - saila - suvi

keksejä ja suklaata:
greymatter - mlle poulain



Home » Archives » March 2010 » markku on yksin

[Previous entry: "d on huono t"] [Next entry: "parnassus + CAPS LOCK -TUNNELMA"]

saturday, mar 6, 2010
[markku on yksin]
kuuntelussa: ismo alanko teholla - hullun paperit

Apua! Lasten kuvakirjat on ihan kamalia. Tiedän (sekä akateemiselta että käytännön kannalta), että niiden tarkoitus on viihdyttämisen lisäksi välittää arvoja ja auttaa lapsia käsittelemään vaikeitakin asioita, mielellään kauniiden/hauskojen kuvien avustamana. Jotkut tekevät sen ansiokkaasti, vaikkapa Babette Cole. Mielestäni Babette Cole oli nero jo silloin kun olin lapsi, mutta oman aktiivisen fanituskauteni jälkeen on tullut vaikkapa kirjat Avioerotus, Kun äiti muni ja Tukkaa hassuissa paikoissa. Niissä kyllä esitetään asiat suoraan, mutta jotenkin kepeästi ilman että lukija vajoaa jonnekin murheen alhoon.

Sitten on ne kirjat, joista kevennys on unohdettu tai jotain muuta on mennyt pahasti pieleen. Ne kirjat, joita hyllyttäessä omakin sydän menee ruttuun. Kuten vaikka Pikku-suden kaksi kotia ("Sen isä ja äiti eivät enää rakasta toisiaan, ja isä on sen vuoksi yöllä muuttanut toiseen luolaan"). Tai Tuleeko vaari vielä takaisin? (huomaa kansi ja itkevä nalle). Tai henkilökohtainen suosikkini Markku on yksin.

Onneksi en ole pakotettu nostamaan mielestäni liian masentavia kirjoja näytteille. Muutoinkin kyllä viihdyn kiitettävästi mukatöissäni. Mikäs sen mukavampaa, kuin lajitella asioita määriteltyjen kategorioiden mukaan, aakkostaa ne kategorioiden sisällä ja katsoa, että rivit ovat suorassa. Sisäinen Monica Gellerini on innoissaan. Saan tehdä muutakin kuin hyllytyshommaa, joten vaihteluakin on. Eli kunhan nenä ja kädet vielä tottuvat kunnolla kirjapölyyn, niin kaikki kunnossa.

Ismo ja Teho olisivat tänään Kellarilla. En älynnyt ostaa lippua ajoissa ja jäin siis ilman. Lohduttauduin siis tänään Paheen chilikaakaolla ja investoimalla Onnellisuus-levyyn (ostan niin vähän levyjä nykyään, että se on ihan okei, pakko olla). Ja onhan minulla toki myös lohdutuslippu Ismon ja Tehon Kuopion-keikalle ensi viikolla. Varsin hyvä porkkana kyllä olla kiva ja pirteä koko ensi viikko.