[Previous entry: "piikitetty"] [Next entry: "halvat on huvit"]

Olin tänään yliopistomme filosofisen tiedekunnan (pfffft) ensimmäisessä publiikissa. Vähän tuli kyllä haikea olo, kun siinä istuin ja kuuntelin Markun tällä kertaa melko tiivistä ja kuuluvaa puhetta. Samanlaisestahan, vaikkakin rönsyilevämmästä ja hiljaisemmastahan, koko opiskelu-urakkakin alkoi 1.9.2003. Jostain huomasi, ettei ole publiikki täällä ollut tapana kuin teologeilla: kutsu lähti reilulle viidellekymmenelle valmistuneelle, paikalla meitä oli viisi. Onneksi yleisössä olivat mukana kaikki ehdottomasti tärkeimmät läheiseni, Marko, Greg ja entinen vuokraemäntäni.

Että siinä se oli, yksi etappi, jota olen odottanut monta vuotta. Ja silti tuntuu, että olen edelleen ihan samanlaisessa stand by -tilassa. Jos en saa Joensuusta oikeita töitä, työelämä jää stand by -tilaan. Jos muutan työn perässä täältä pois, siihen jää koko muu elämä. En ole vielä päättänyt, kumpi on kamalampi ajatus.

Oikeastihan tämäkin pohdinta juontaa juurensa siitä, että yksi minulle harvinaisen passeli työpaikka hyvällä palkalla on parhaillaan haussa, hakuaika menee kiinni perjantaina. Muuten olisin hakemassa sitä viivana, mutta kun. Se on Kalliossa. Ja kokopäivätyö, joten reissaamiseen ei jää kauheasti aikaa. Järki sanoo, että maailma ei kaadu, jos en paikkaa hae, uusia tilaisuuksia tulee kyllä, mahdollisesti jopa lähempää. Irrationaalisempi ja hallitsevampi puoli taas on aivan paniikissa.

Ratkaisin asian toistaiseksi syömällä loput maustepähkinät huimaa vauhtia pois. Ostin ne eilen Wolfmaniin, mutta enhän minä niitä saanut syötyä, kun piti koko ajan joku nakertaa hupparia tai pitää naapurin kädestä kiinni. Ei se ollut niinkään kauhuelokuva vaan säikyttelyelokuva. Ärsyttävintä oli, että 80% ajasta arvasi, että säikäyttelyä on tulossa ja jopa miltä suunnalta. Ja silti onnistui pompahtamaan näkyvästi ilmaan melkein joka kerta. Ihan hyvää viihdettä silti, eikä mennyt ihan överiksi se ihmissusitouhukaan. Kaikesta huolimatta olin huojentunut, että oli vielä sarjalippu jäljellä, etten maksanut tuosta 9,5 euroa. Nyt huvittaisi nähdä se uusi Scorsese, mutta näytti traileri siltä, ettei minulla ole sinne tässä olotilassa paljon asiaa. Onneksi Disneyn Prinsessa ja sammakko pyörii myös.

Day Eleven on tänään keikalla Kuopiossa. Yhtään ei harmita, etten päässyt lähtemään sinne, ehei. Onneksi sain perjantaina noukittua mukaani Matador-levyn Swampista, voin kuunnella vaikka sitä. Maailma olisi onnellisempi paikka, jos rumpalit soittaisivat enemmän tomeilla.