[Previous entry: "kulttuurituotteita"] [Next entry: "balls, i say"]

Pelattiin viime kesänä Terapia-peliä Millan ja Markon kanssa. Tyhmä asetelma Terapiaa ajatellen sinällään, että siinä oli kaksi ihmistä, jotka minä tunnen hyvin ja jotka tuntevat minut hyvin, mutta jotka eivät tunteneet toisiaan. Jouduin ryhmäterapiaruutuun ja sitten arvioitiin, kuinka materialistinen olen asteikolla yhdestä kymmeneen.

(Ne jotka eivät tunne tämän hienon pelin sääntöjä: potilas merkitsee ensin piilossa lapulle oman vastauksensa. Sitten terapeutit keskustelevat asiasta ja päättävät numeron. Jos vastaus on sama, potilas pääsee pois terapiasta.)

Marko: Ei Hanna kyllä kovin materialistinen ole. Viis tai kuus?
Milla: Joo. Toisaalta Hanna on niin analyyttinen, että miettii sen pienen materialismin, mikä sillä on, paljon isommaksi jutuksi.
Marko: Totta.
Milla: Seitsemän?
Marko: Se on hyvä.
Milla: Sanomme seitsemän.
Hanna: Tuon keskustelun jälkeen en kehtaa näyttää lappuani.
Milla: Eli sulla on kasi?
Hanna: Joo.

Koska olen muuttanut vuoden sisällä, tiedän omistavani ihan järjettömän määrän tavaraa. Ja olen niista suurimpaan osaan tosi kiintynyt. Silti olen tuon pelin jälkeen uskaltautunut ajattelemaan, että ehkä se on ihan normaalia eikä kulutusjuhlan henki olekaan kaapannut minua ihan täysin. Ja sitten on hyvä mieli. Ja sitten voi tehdä puuroa tai kiisseliä itsepoimituista marjoista.

Sitten on noita eilisen kaltaisia päiviä. Ne pistävät miettimään.

Oli vähän huono aamu, mikään ei lähtenyt käyntiin ja oli vanunut olo. Kävin lounaalla yliopistolla ja treffasin sen jälkeen Annikan, joka toimitti mulle yhteistilauksessa olleen uuden hajuveteni. Hykertelin ehkä 20 minuuttia ja olo koheni kummasti. Ja kyllä, tämä on toinen kuukauden sisään ostettu merkkihajuvesi. Naisellistun! Merkeillä CK One ja David Beckham.. (mutta tämä uusi on oikeasti naisten tuoksu, ei edes unisex. On on!) Ensimmäisen ostin toki lentokentän tax freestä ja tämän jälkimmäisen puoli ilmaisesta nettikaupasta, mutta silti.

Tallustelin kevyin askelin kauppaan, ostin ruokaa ja hyppelehdin kotiin. Siivosin kylppärissä huolella, että uudessa putelilla olisi hyvä olla siellä hyllyllä. Näön vuoksi siivoilin vähän muutenkin ja hengailin. Sitten soi ovikello. Siellä oli virnisteleviä nuoria miehiä, jotka pitivät minua selkeästi kaiken hämmennykseni ja innostukseni keskellä vähän nolona ja hieman omituisena. Mutta kun uusi tietokoneeni saapui! Ihan onnessani säädin myöhään iltaan sitä kohdilleen. Tämä on virallisesti ensimmäinen uudella koneella kirjoitettu blogiteksti. Tämä on niin pieni ja nätti ja nopea ja mitä kaikkea.

Kone on aikainen valmistujaislahja - tai itse asiassa se olisi ihan ajallaan, jos UEF-systeemiin siirtyminen ei venyttäisi graduni suoritusmerkinnän ilmaantumista Oodiin. Annikalle olen edelleen 11 euroani velkaa. Mutta ainakin voin istua täällä elegantin tuoksuisena ("Intimately Beckham For Her conveys the shimmering elegance, self assure style and intimacy of Victoria Beckham") säätämässä konetta. Kotoista datailuglamouria.

Vastapainoksi mietin, raaskinko tällä viikolla ostaa juustoa ja keittelen lounaaksi keittoa. Kotimaisista juureksista. Lisäksi mainittakoon, että pari viikkoa sitten ostamani keittiötolu sai minut hihkumaan ihan yhtä tehokkaasti kuin tuo hajuvesi ainakin.