[Previous entry: "informer"] [Next entry: "linssikeitto"]

sunday, jan 10, 2010
[irm]

En tykkää hirmupakkasista, mutta täytyy myöntää, että sen ansiosta ulkona on parhaillaan ihan todella kaunista. Käveltiin tänään iltapäiväauringon aikaan vanhalle vesitornille. Aika sanoinkuvaamattoman näköistä. Mutta miksi Niinivaaralla on huomattavasti lämpimämpää kuin missään muualla keskustan lähialueilla?

Eilen oli ohjelmassa alati venyvää Kerubi-hengailua, salaattia, nachoja ja akustista Holikia. Hyvä keikka. Uhosin kovaan ääneen että keksisin kerrankin tänne aiheesta jotain muuta sanottavaa kuin "kivat pojat" tai "mää niin tykkään niistä pojista" mutta tyhjää lyö. Paitsi että olin erityisen ilahtunut siitä, että 10/22 oli mukana settilistassa.

(Oli myös laajalle lukijakunnalleni suunnatusta mainoksesta. Kuunnelkaa Holikia, ihmiset. Ne on kivoja poikia, minä tykkään niistä.)

Mutta koska tämän tähdellisempää asiasta ei ole taaskaan sanottavana, kirjoitanpa vaikka Charlotte Gainsbourgista.

Charlotte Gainsbourgin edellinen levy saatettiin tietooni vajaa vuosi sitten mieleenpainuvalla anekdootilla, joka tiettyjen tahojen yksityisyyttä kunnioittaen jätettäköön toistamatta täällä. Kaivoin levyn Spotifysta ja hurahdin. Muutamaa viikkoa myöhemmin se löytyi jo hyllystäni. Se on vuoden 2009 levyni. Everything I Cannot See on vuoden 2009 biisi.

Viimeisenä päivänä Pariisissa käytiin Millan kanssa Louvressa ja piipahdettiin sen jälkeen pyramidikompleksissa olevaan Virgin Megastoreen. Kah, siellä oli Charlotten uunituore levy, josta en ollut edes kuullut. Jätin melkein 80 euron deluxen kauppaan, mutta 15 euron normipainoksen ostin ihan fiiliksissä. Ja sitten iski huoli. Edellisellä levyllä biiseistä vastuussa oli nimiä kuten Air ja Jarvis Cocker, tällä levyllä ei moisia näkynyt. Kotona lopulta pistin levyn vähän epäilevänä soimaan ja johan tärähti sellaiset bassot, että edellisen ambient-henkisen poppislevyn jälkeen olin melkein shokissa. Mutta suurin huoli pyyhkiytyi pois kyllä samalla hetkellä, koska hyvältä kuulosti silti. Ja tietyllä tavalla etäisen tutulta..

Niin. Ne on Beckin tekemiä biisejä. Beckin tuottamina. Beck laulaakin levyllä. Passaa minulle, erinomaisesti investoidut 15 euroa. I.R.M. oli korvissani tästä johtuen sellainen hyvän mielen levy. Sitten laitoin sen soimaan Nooran ollessa kylässä ja kommenttina tuli "aika pahaenteistä musiikkiakin laitoit." Ei ole Noora väärässä, etenkin ne bassokkaammat raidat tosiaan kuulostavat vähän pahaenteisiltä. Ja nyt ne bassot sanovat korvissani lähinnä "dum-dum-dummmmm." Onneksi levyllä kaikki ei ole kuitenkaan loppupeleissä ihan niin bassokasta, välissä on niitä tuttuja ja kevyempiä poppiralleja ja henkäilyballadejakin tasapainottamassa.



Ihan pikaisesti vielä katsaus kolikon kääntöpuolelle. Yhyy! Haluan olla Charlotte! Olkoonkin vaikka kuinka tikku. Olisin eteerinen ja kaunis ja mielenkiintoinen ja taitava ja esiintyisin Michel Gondryn elokuvissa ja Jarvis Cocker ja Beck haluaisivat tehdä minulle lauluja. Eikun metamorfoosin saloja selvittämään.