[Previous entry: "urbaanin samoilijan seikkailut"] [Next entry: "nakert nakert, tommy & tuppence"]

np: The First - Meni hermot

Hennan valmistujaisissa oli eilen äärimmäisen kivaa ja muutenkin vietin leppoisan sunnuntain. Ajattelin sen rohkaisemana olla aamulla urhea, päätin unohtaa rahahuolet ja festariangstit ja muut kurjuudet. Väsymyksestä huolimatta aloin hoitaa asioita ihan kuin ei edes olisi mikään hiton maanantai ja sainkin vähän sivuja tehtyä ja pyykitkin pestyä. Winampissa soi Bäkkärit ja tanssahtelin keittokomerossa samalla kun kokkailin viikonloppuisten tofuruokien jämiä lounaaksi. Ajattelin lähteä kirppareille katsastamaan pöytätilannetta ja menin kylppäriin laittamaan hiuksia, kun...

POKS! Viime viikolla (60-luvun alkuperäisen tilalle) asennetusta valaisimesta räjähti loisteputki varsinaisella show-meiningillä. Pelästyksen laannuttua laitoin sitten hiukset hämärässä ja ei kun Citymarkettiin hakemaan uutta loisteputkea. Halpaa oli, vaatimattomat 9,5 euroa, joka oli jotakuinkin 10% tilini senhetkisestä katteesta. Juhlaa. Suunta kotiin asentamaan uutta porvariloisteputkea paikalleen, mutta valoa ei sitten ilmaantunutkaan elämääni.

Olen ihan käsi kaikissa kodin asioissa, mutta ssen verran minullakin sentään leikkaa, että tajusin sulakkeen menneen ensimmäisessä räjähdyksessä. Antiikkimalliset sulakkeet ja minä emme ole kavereita, mutta paikansin kuin paikansinkin oikean sulakkeen ja mallin. Ja kohti Anttilaa hakemaan uusia tilalle. Kotona vaihdoin samoin tein sulakkeen ja laitoin uutukaisen loisteputken uudemman kerran paikalleen. Valot päälle, että voisin ihastella sähkömiestaitojeni lopputulosta.

POKS! Taas kipinöi lampussa. Perkele, puhelin käteen ja korjaajalle soittamaan. Päällä vastaaja, mies itse tavoitettavissa vasta huomenna. Onneksi sulakepussissa on se kaksi sulaketta ja päätinkin vaihtaa vielä uuden, että saisin edes eteiseen ja keittiöön valon (tässä varsinaisessa huoneessahan minulla ei varsinaista valaisinta vielä ole). Muuten hyvä, mutta...

POKS! Luonnollisesti olin unohtanut ottaa jo tuon kertaalleen räjähtäneen loisteputken irti. Siinäpä sitten paloi viimeisen sulakkeen mukana ne hienosti säilyttämäni hermotkin ihan totaalisesti. Onneksi minulla on kaikki maailman rahat, että voin hyvillä mielin ostaa kasapäin loisteputkia ja sulakkeita ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Eivät sulakkeet toki juuri mitään maksa, mutta ihan periaatteesta en aio ostaa kahta pakettia saman päivän aikana. Ilmoitin siis meneväni evakkoon illaksi, vaikka siellä altistunkin GTA:lle.

Laalaa, ei tässä mitään. Paistan vähän kalapuikkoja ja teen hyvän kermaviilikastikkeen. Sitten pakkaan mukaan korvatulpat, kivan romaanin ja torilta ostamani mansikat ja olen kuin loisteputkia, sulakkeita tai minulle käsittämättömiä autopelejä ei maailmassa olisikaan.