[Previous entry: "provinssin alla"] [Next entry: "tuuletustarve"]

Provinssin jälkeinen olotila on väsynyt ja rahaton. Jäkimmäisestä johtuen (ja ensimmäisestä huolimatta) olen tänään verestänyt vanhoja taitojani osastolla "miten syödä mahdollisimman hyvin mahdollisimman pienellä rahalla" kiertämällä Prismassa, Lidlissä ja kahdessa eri S-marketissa. Nyt on kaappi täynnä ruokaa ja pesuainettakin hommattu, mutta rahaa meni alle kaksikymppiä. Hyvä niin. Ja hyvä myös, että olen siedättänyt jalkojani viime tiistaista lähtien. Muuten olisi voinut ketutella, kun ensimmäisessä S-marketissa huomasin unohtaneeni edellisten kauppareissujen päätteeksi lompakon kotiin ja jouduin tekemään uuden reissun - kaatosateessa tietenkin. Pesin vielä pyykkiä ja laitoin ruokaa, mutta päätin ansaitusti, että siivous saa odottaa huomiseen.

Viikonlopun osalta valittamista riittäisi organisoinnista ja tietyistä työtovereista ja ties mistä vaikka kuinka, mutta olen nyt päättänyt keskittyä vain kivoihin juttuihin. Eli siis ärsytyksestä, väsymyksestä, köyhäilystä ja VR:n lakon hankaloittamasta kotimatkasta huolimatta oli kyllä aikamoisen mahtisreissu, näin kuitenkin Placeboa (iiik!), Emiliana Torrinia, Stam1naa, Veetiä ja ties mitä. Ja sunnuntaina Crashin ja Caven keikat kokonaan. Ja Paula Koivuniemen päättärillä, joka muutenkin oli ehkä viikonlopun paras osa. Olen viimeistään nyt vakuuttunut (epäilin tätä jo viime vuonna), että DJ Willy on musiikillinen sielunkumppanini, eli pistimme Outin ja Millan kanssa tanssaten pilkkuun asti. Viisi drinkkilipua oli käytetty ennen kuin huomasinkaan ja jalat kipeänä kaikesta pomppimisesta, mutta meininki ja ihmiset oli loistavia, paluumatkan ajanutta taksikuskia myöten. Ja mitä olisikaan hyvä päätösklubi ilman hiprakoitunutta väsymyshepulia.

Hanna: Viikonlopun saldo on, että Millan tahdonvoimalla saavuttaa mitä vaan, näin Nick Caven, löysin musiikillisen sielunkumppanini ja haluan olla Paula Koivuniemi.
Outi: Se on kyllä vähän sellainen Nick Caven kaltainen hahmo.
Hanna & Milla: ...
*naur naur*

Hepuli yltyi niin hillittömäksi, että jouduimme siirtymään ulos muiden unta häiritsemästä.

Hanna: Mutta ensinnäkin Paulalla on parempi kroppa kuin mulla tulee koskaan olemaan ja se on myös rokimpi kuin minä tulen koskaan olemaan.
Outi: Mietin samaa itsestäni. Ja siis hänestä.
*naur naur*

Saman tason läppä jatkui ihanaisella, melkein yhdeksän tunnin bussimatkalla. Inhottavaa, kun oli täysin junalilijoiden ja lakon puolella, mutta samanaikaisesti myös jumissa Seinäjoella. Onneksi bussimatkalle viereen istahti mukava, puujalkajuttuja kertova/arvostava poika Joensuusta. Taisin saada uuden kaverin ja matka sujahti sata kertaa kivuttomammin kuin ikinä uskalsin edes toivoa. Olin myös tilannut kotosalle ruokaa ja kokin. Ei siis kaatunut maailma väsyneen päälle, ja ehdottomana bonuksena laatukeskustelut jatkuivat iltaan saakka.

Hanna: Mä haluisin kasvimaan, jossa kasvaisi ruohosipulia.
Marko: Voit myös hakea sitä tuohon basilikan viereen purkkiin kaupasta.
Hanna: Ei se oo sama. Ja sitä paitsi haluun myös raparperia.
Marko: Entäs rakuunaa?
Hanna: En oo miettiny sitä.
Marko: Tai rosmariinia.
Hanna: Miksi ei.
Marko: Mitä muita ärrällä alkavia ees on?
Hanna: Hitto en ees tajunnu kirjainteemaa. Mutta en mä keksi.. Reruna?
Marko: Khihihiii, ripuli.
*naur naur*

Tämän illan ohjelmassa on vielä treffit Venlan kanssa. Todennäköisesti linja siis jatkuu.