[Previous entry: "hittimittari"] [Next entry: "naur naur"]

Kävelin aamulla Mutalan läpi kohti Rantakylää. Ensinnäkin mainittakoon, että tästä lähtien pyrin liikkumaan kesäpäivinä ulkona ainoastaan 06 ja 09 välisenä aikana, tai vaihtoehtoisesti kello 20 jälkeen. Aamukävely nimittäin oli ihanaista, mutta iltapäivällä koko Joensuu oli muuttunut helvetilliseksi pätsiksi. Aamun viileydessä keskityin katselemaan taloja ja nyt haluan omakotitalon Mutalan perältä. En kestä, minkälaisia ihanuuksia siellä oli.

Innostuinkin talojen tuijottelusta niin paljon, että käännyin väärään paikkaan ja päädyin olemaan jossain ihan muualla kuin piti ja näin ollen olin huomattavasti myöhässä hyvin suunnitellusta aikataulustani. Hups. Mutta hengissä ollaan ja kahden päivän orjatyö ilmainen herjoittelu Rantsikan K-kaupassa on nyt suoritettu. Kassalla oli kiva olla pitkästä aikaa, sain hyvää opastusta ja ihmiset olivat mukavia, mutta Rantakylän asiakaskunta oli kieltämättä ajatuksia herättävä. Saisinkohan apurahan, jos kävisin ihan tutkimusmielessä tarkkailemassa kauppakäyttäytymistä ja asiakaskunnan rakennetta eri kaupunginosissa? Tai esimerkiksi palkkaa.

Nämä kaksi harjoittelupäivää ovat taanneet kyllä sen, että jalat ovat ihan muusina jo ennen Provinssia. Juhlaa. Molempina päivinä olen tarponut varmasti yli kymmenen kilometriä ja lisäksi seissyt töissä viitisen tuntia putkeen. Tuskin maltan odottaa esimerkiksi lauantai-iltaa, jalat ovat silloin todennäköisesti amputoitavissa.

Puoliperinteinen aamujuna kiidättää siis minut jälleen kohti Seinäjokea, tänä vuonna päätin jättää Mikossa roikkumisen näin aattoiltana kuitenkin väliin. Sisäinen rouva Korppini on aivan varma, etten näe mitään minulle tärkeää artistia työvuorojen takia, mutta täytyy toivoa parasta. Koitan koko ajan ajatella, ettei siellä mitään niin tärkeää ole, mutta samaan aikaan myös hajottaa ajatus Placebon missaamisesta. Ei, ei, ei. Kaikesta huolimatta lupasin koittaa pitää hauskaa ja myöskin olla lähtemättä vieraiden miesten matkaan, nämä olkoon siis viikonlopun ohjenuorat (onko Mikko von Hertzen vieras mies?).

Olen myös pakannut evääksi maailman, tai vähintäänkin Euroopan, ja miettinyt viihdykettä junamatkoille, koska nökötän näillä näkymin koko seitsemän tuntia yksin molempiin suuntiin. En murehdi ajankulua, mutta maanantaita yleisesti kyllä. Toivokaamme siis näin lakkouhan alla myös, että pääsen silloin festarihulinoista jollakin tavalla myös kotiin.