[Previous entry: "muuton aatto"] [Next entry: "lennämme lollerkopterilla"]

Nyt, kahdenkymmenenkuuden ja puolen vuoden iässä, asun ensimmäistä kertaa virallisesti yksin. En asuntolassa, kommuunissa, solussa tai kimppakämpässä vaan ihan yksin. Miten itsellinen olo! Itsellinen nainen (tässä kontekstissa =/= sinkkunainen) myös suoritti remonttivaihteella ja kiinnitti itse omat lamppunsa. Ja kokosi 2,0 x 2,4 lundiansa ihan yksin ilman apua, en edes tiennyt sellaisen olevan mahdollista raajojen pituuden ja lihasvoiman huomioon ottaen. Uskaltauduin myös kokeelliseen pyykinpesuun alakerran pesumyllyllä ja vaikka se olikin mukava sunnuntai-illan viihdyke, ratkaisisin pesukoneasian ihan mielelläni jotenkin muuten vastaisuudessa.

Pöytäkin uupuu vielä, mutta se ei haittaa, sillä saan asettaa sillipannun minne haluan eikä kukaan kyseenalaista Romania-julistettani. Käytössäni on kokonainen jääkaappi. Epäilyttävän näköisiä koristepatsaita ei ilmaannu hyödyllisille laskupinnoille eikä kylppäriin viritetä muoviorkideoita keräämään pölyä. Kukaan muu ei polta hellaan kiinni puuroa ja mikä tärkeintä, jätä hellaa sen jälkeen siivoamatta. Riemu.

Kaikessa tässä itsellisyydessäni en kuitenkaan ole vielä ystäväni tasolla: omaisuuteni ei ole pakattavissa kompaktisti varastoon ulkomaille pyrähtämisen ajaksi eikä asunnossani ole pelkästään tavaroita, jotka saan sinne yksin kannettua. Eli kaiken tämän tuuletuksen keskellä täytyy muistaa, etten olisi tässä ilman ystäviä, jotka kuljettivat, kantoivat, lahjoittivat ja lainasivat. Ja itsellisen naisenkin lienee syytä tunnustaa, että vanhan kaksion loppusiivouksessa ja vastaavissa varsinaisen muuton ulkopuolisissa vaiheissa osallistuva poikaystävä on sanoinkuvaamattoman arvokas apu.

Aamusiivouksen kyydittäjäksi laitoin soimaan 45 Degree Womanin uuden levyn, joka päätyi omistukseeni muutama viikko sitten. Ei oikein uponnut, mutta kieltämättä viihdytyin lyyrisestä juhlasta, joka on kuultavissa levyn läpi hengessä "I'm all alone even when I'm with you, I'm all alone in this world". Suosikkini taisi silti olla "My life is a lonely highway / And I don't feel anything / I am lost and weak, nothing is real / And all is depressing." Toivottavasti edes vähän häpeävät, aikuiset miehet.

// edit: Jee! Lauantain Sammari-keikka on kokonaisuudessaan nähtävissä Ylen Areenassa! Jee!