[Previous entry: "roman-à-thèse"] [Next entry: "tanssityttö"]

Fukin loputtomiin jatkuva Pohjois-Karjalan wannabe kaamos. Perkele! Jos unirytmini ei kohta tasaannu, teen jotain epätoivoista. Vaihtoehtoina tuntuu olevan joko 3-4 tuntia tai 11 tuntia, kummassakin tapauksessa päikkärit ovat melkein pakolliset. Juhlaa. Pitäisi ehkä vähän tarkkailla hemoglobiinia taas, vaikuttaisi vähän siltä. Ja ehkä niitä monivitamiinejakin voisi alkaa taas syömään. Tai tuskin siitä ainakaan mitään haittaa olisi.

Oikeasti vähän tökkii tämä uupumus. Kerrankin kuuluu oikeasti sellaista perushyvää, valittamista ei juuri ole (ellei gradu- ja työnhakuangstia lasketa) ja kipeilykin alkaa olla ohi. Ja sitten on niin väsynyt, että ylitsepursuava pyykkikori tuntuu maailmanlopulta. Puhumattakaan siitä, että jos ei koko ajan väsyttäisi, ei ehkä analysoisi koko ajan kaikkia asioita puhki, mikä olisi enemmän kuin tervetullutta. Ää.

Pitäisi ehkä taas yrittää keskittyä kivoihin asioihin. Kuten viime perjantaihin! Hitsi kun oli kiva ilta. Käytiin Nooran, Katjan ja Markon kanssa katsomassa YT:n uudet Pisarat, roikuttiin sen päätteeksi muutama tunti Palaverissa ja tultiin vielä Jussilla höystettynä roikkumaan laatumusiikin parissa meille. Huolimatta siitä, että yllätyshumala vei jotkut mennessään, oli ehkä kivoin ja leppoisin ilta aikoihin. Voi sitä huonon huumorin määrää.. Pisaratkin oli ihan ok, ja olen Samusta juuri nyt aika ylpeä. Lisäksi näin vilaukselta monia ihmisiä, joiden kanssa en ole puhunut aikoihin, mutta miettinyt monestikin. Good times. Ja jospa niiden kanssa tulisi puhuttua nyt vastaisuudessa taas vähän enemmän vaikka. Sitä odotellessa, ja vähän pelätessä siis.

Lisäksi voisi toteuttaa lauantaiaamun suunnitelman ja tehdä aamurutiini Sandran Maria Magdalenan ja In the Heat of the Nightin tubettamisesta. Niillä kasarisaundeilla (ja etenkin niillä taustalauluilla) lähtee riemukkaasti käyntiin päivä kuin päivä, eikö vaan?

Veikkaisin kaamostelun olevan itse asiassa osittain myös liikuntavajetta, olen nyt joutunut kuukauden verran skippaamaan kaikki jumpat ja tanssit ja venyttelyt enkä salillakaan ole käynyt varmaan sitten syyskuun. Ahdistava ajatus. Jos suinkin kunto antaa periksi viikolla, aion mennä kevyesti saleilemaan torjumaan käsivarsiini ilmaantunutta taikinaa. Ja ehkä, EHKÄ torstaina tanssitunnille. Tänään ohjelmassa kuitenkin kaamoksen torjumista Nooran, pienen iltakävelyn ja Seth Rogenin muodossa. Eiköhän sekin kombo toimi.