[Previous entry: "valtavirrasta, viihdemusiikista ja festari-ihastuksista"] [Next entry: "meitä vaivaa rapsyndrooma"]

Iltariennot vielä jäljellä, mutta muuten on Party purkissa.

En minä ikinä mene sinne oikeasti näkemään bändejä, joten siihen nähden puoli Stellaa ja koko VHB oli aika hyvä saavutus. Tänä vuonna en kyllä näemmä mennyt näkemään tuttujakaan. Mitä viikonlopullani tein, kun työpestit kesti yhteensä vajaa 7 tuntia enkä oikeastaan humalassakaan ollut, en tiedä. Mutta sinnehän sujahti.

Ihan jees yleisesti ottaen. Ja sit tosi jees oli se VHB oikeasti. Rokin keikka jätti vähän kylmäksi, tämä todellakaan ei.

Somewhere in the Middle.
River.
Brother.
Kiss a Wishin soolo.

Baccaaaa! In the Endkin tuli, kun Rokissa ei. Juhlahetki!
Mutta joo, se siitä.

Olen vähän vahingossa tutustunut muutamiin uusiin tyyppeihin (tai no, tavallaan). Yritin tämän innoittamana tutustua muutamiin muihinkin, mutta se yrittäminen selkeästi aina tuhoaa kaiken, kun oli vähän sellainen epic fail taas koko kuvio. Kestänen. Ehkä. Uusien ihmisten ohella keräilin vähän uusia musiikkikokemuksia Lada Housebandin (voi pojat) ja Ensiponin (reenit hyvät, keikka ei ehkä mennyt niin putkeen) muodossa. Lisäksi olen käynyt pitkästä aikaa Karkkilan baarissa (ja arki-Pässissä), selostanut noin koko Karkkilan Katjalle, toiminut rumpalin roikkumisalustana, puhunut Serranon perseestä, päättänyt olla loukkaantumatta pikkuasioista ja muuta sekalaista. Ai niin, ja käyttäytynyt tosi aikuismaisen asiallisesti. Mymmeli-vaihde on pelottavaa kyllä kai jäänyt päälle, vaikka en ole aamukahveillut kyseisestä mukista päiviin.

Hanna: :))))))
Katja: Hymyilitkö sä juuri Mikon pepulle?
Hanna: Joo. Enkä edes kovin salavihkaisesti.
Katja: Niin.

Paita ja passi ruinaamatta. Se on hyvä. Bäkkärin kasvisruoka oli nimittäin aika påp minusta.