[Previous entry: "polka efter a"] [Next entry: "hetken meitä onni hipaisi, sit se kikattaen karkuun kipaisi"]

Tarsso sanoo (18:18):
olet palannut!
hanna sanoo (18:18):
Niin!
Tarsso sanoo (18:18):
uskomatonta!
hanna sanoo (18:18):
Mutta totta!
Tarsso sanoo (18:18):
:O
hanna sanoo (18:19):
Etkä ikinä arvaa mitä tein eilen!
Tarsso sanoo (18:19):
NO!?
hanna sanoo (18:19):
Tungin pääni Sibelius-monumenttiin!
Tarsso sanoo (18:19):
!!!
Tarsso sanoo (18:20):
ilmeisesti sait sen poiskin sieltä, tai sitten mesetät sibelius-monumentti päässä
hanna sanoo (18:21):
No arvaa oliko vaikea olla sen kanssa junassa.

Turnee oli mahtis, mutta on vaatinut myös nämä pari päivää toipumista (huonolla menestyksellä, kun olen ollut ties missä synttärikekkereillä ja muualla). Mutta olipas hienoa nähdä niitä ihmisiä, joita ei ikinä kerkiä ja joiden kanssa aina puhuu, että pitäisi joskus ja niin edelleen. Vuodet vierivät oikeasti pelottavan nopeasti nykyään. Parhaiten sen huomasi alkuviikosta. Ihan vastikäähän kävin viimeksi Kaisalla ja Hannulla, eikö? Maija oli silloin vielä mahassa. Ja nyt Maija olikin superflirtti kaksivuotias. Mitä helvettiä?

No joo. Sen lisäksi että tungin pääni Sibelius-monumenttiin, tuli käpösteltyä paljon ympäriinsä ja käveltiin Emmun kanssa vielä Munkkiniemeenkin torstaiyönä, arvostan. Lisäksi piipahdettiin Suokissa ja kävin siinä sivussa moikkaamassa Jussia eli sen lisäksi että olen lopultakin nähnyt Helsingin toimiston (en kestä, hieno) niin omistan taas pienen kasan uutta musiikkia. Whee.

(Laitoin kuvia tänne.)

Tänään on virallinen lepopäivä. Viimeinkin. Kun on kaksi viikkoa yltiösosiaalinen joka päivä ja siihen päälle vielä kipeä, Buffyn vitoskausi on seuravaihtoehdoista parhain. Huomenna jatkuu ihmisten merkeissä taas, mutta vähän rauhallisemmalla tahdilla ja onneksi vielä hetkeen ei itse tarvitse hilata ahteriaan muihin maisemiin sosiaalistuakseen.

Kotihengailun kunniaksi luonnostelin äsken ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen kaksi Oku-sarjakuvaa. Jostain syystä tuo pari-kolmekymppisten vaitonainen lipunkantaja on pyörinyt mielessä viime aikoina useastikin ja nyt sain lopultakin jotain myös tuherrettua. Annan luonnosten levätä huomiseen. Jos ne vielä silloin näyttävät kelvollisilta, piirrän ne puhtaaksi, tungen entisten kanssa jonnekin Talteen ja olen hetken tyytyväinen saavutukseeni.

(Miksi ne jutut muuttuvat vuosien saatossa aina vaan raadollisemmiksi?)

Tajusin eilen, että nyt on taas se aika vuodesta, kun saa suht halvalla munakoisoa, kesäkurpitsaa ja muuta vastaavaa. Kokkailuinto löytyi sen myötä myös, olen keittiövelho. Juhlaa!