[Previous entry: "menestyksen salaisuus"] [Next entry: "lepo"]
sunday, jun 29, 2008[polka efter a]
Tulevat aviomieheni top 3 -listassani on viimeinkin jo kaksi (2) nimeä. Ja saattaapi olla, että tuore lisäys kapusi ainakin hetkeksi ihan ykkössijalle. Onpa kurjaa etten etukäteen tajunnut varustautua minkäänlaisella "marry me!"-henkisellä kyltillä tai banderollilla. Sellainenhan olisi sopinut folkfestarille kuin mikä tahansa folkfestareille tosi hyvin sopiva asia, eikö vaan?
Eilisilta oli noin parasta. En nähnyt oikeasti mitään huonoa. Pasin Bob Dylan oli ihan tajuttoman hyvä (vaikka tunnelmaa latisti hieman se, että kuumelääkkeiden ansiosta hikoilin kuin pieni possu enkä saanut kunnolla hengitettyä täydessä salissa). Tuomari Nurmio & Hunajaluut oli vielä noin tuhannesti parempi kuin Provinssissa ja minä en oikeasti meinaa kestää sitä rumpulointimeininkiä. Niin, ja sitten vielä tuo Tsuumi Sound System. Ihan hullua.
Läheskään kaikkia lemppareita eivät toki soittaneet, mikä oli toki hieman sääli (kaipasin niin Avointa kenttää, waaah), mutta ihan lyömätön meininki. Vähän piti pistää tanssaten. Ja siinä vaiheessa, kun Polka efter A alkoi, koko homma karkasi lapasesta ja piti sitten pistää vähän pomppienkin. Äkkiä unohtui kipeilyt ja jutut, niin tärkeä biisi se on joskus minulle ollut ja täpin täpin. Yritin huijata itseäni ja jättää Hotasin ostamatta. Hahhaa. Kolmannen biisin aikana se löytyi jo laukustani.
Johtuiko sitten noista vai nasolinburanacarmoliskuurista, tänään aamulla alkoi taas elämä voittaa. Sen kunniaksi soitin Millalle taas ilmasoittimia ja koitin vähän esittää tamppaustanssiakin. *benny hill*
Olen tyytyväinen, että näin kävi, koska kaikkein viimeiseksi olisin halunnut suunnata seuraavaksi kotiin. Ei voi kiinnostaaaaaaa. Turnee siis jatkukoon vielä tovin. Ju-huu!, kuten Milla tässä tilanteessa todennäköisesti hihkaisisi.