[Previous entry: "i'll be bill murray and you'll be everyone else"] [Next entry: "omakohtainen, subjektiivinen nukkumisen aikana koettava elämys"]

sunday, jun 1, 2008
[keho kestää vaan kestääkö tajunta]

Darjeeling Limited on nyt Joensuussa ja hieman niinku kiinnostaisi mennä. Mutta pakko ois kai tehdä jotain valintoja. En tiiä. Ää.

Mutta ei hitto. Pakko on myös lopettaa tuo ihmisten junaan saattaminen. Vaikka tänään lähdöt (jee, monikko) eivät olleetkaan ihan niin lopullisen oloisia kuin viikko sitten, haikea tunnelma siitä aina tulee. Ruaa. Lisäksi kivoja yllätyksiä edes lähipiiriin nyt, huonoja uutisia tulee koko ajan ovista ja ikkunoista.

Perjantaipäivä sentään oli oikeasti ihana, mahtavaa nähdä Anna-Leenaa kunnolla. Ilta tosin oli jotain ihan muuta, mutta onneksi sinnekin mahtui hetkensä. Esimerkiksi Virpi, joka puhuu paljon, mutta myös asiaa. Ainakin välillä. Suorapuheista settiä, mutta en väitä, etteikö olisi ollut hyvä kuulla tuota kaikkea joltain muulta.

Sinkkunaisten villi viikonloppu on nyt pulkassa. Hyvä, eihän tämmöistä menoa olisi pitkään kestänytkään. Viereisissä huoneissa datailua, lukemista, makaronilaatikkoa, banaanibileet, oh my! Maija kyllä vähän teeman vastaisesti kävi pyörähtämässä Amarillon ihmemaassa perjantaina. Mutta ihan hyvä niin, sain sitten itse panostettua taiteelliseen ilmaisuun sillä aikaa.

Vuodatin siihen sydänvereni ja noin kaiken luovuuteni puoli kolmelta aamulla. Pardon?

On vähän sellainen päätä seinään -meininki taas vaihteeksi. Mutta ilmeisesti kaikella tosiaan on tarkoituksensa: jos en olisi jälleen tieten tahtoen hakannut päätäni metaforiseen seinään, en olisi avautunut siitä Maijalle, jolloin en olisi tullut soittaneeksi Egotripin Umpikujassa, jolloin en olisi nähnyt Maijan tajunnanräjäyttävää aiheeseen liittyvää koreografiaa. Siinä oli sienihattu.

Ukkosmaine eilen pelasti ehkä viikkoni, vietin sen kunniaksi siis hug a musician day -hulinani vähän myöhässä. Edellisestä livekokemuksesta onkin jo vierähtänyt tovi jos toinenkin, ja tuli oikeasti nyt niin hyvään koloon, ettei mitään järkeä. Muutenkin oli ihan kiva ilta sitten loppujen lopuksi, vaikka teinikeikan peruuntuminen oli ikävää ja muutenkin starttasi vähän huonosti illanvietto. Kevytoluen (...), Marion ja Maijan Aikuiset ystäväni -kirjan jälkeen alkoi sentään näyttää vähän valoisammalta ja kun paitamyyntikin oli oikeasti tosi kivaa taas, niin loppuillasta jaksoin jo sosiaalistua mukavien ihmisten seurassa melkein ansiokkaasti. Jee.

Kypsä henkilö tuntee äärimmäistä ylemmyydentuntoa, kun näkee ihmisen, jota ei tällä hetkellä ihan hirveästi halua arvostaa urpoilevan humalassa ja olevan muutenkin hieman ihan tosi nolo. Itsehän käytäydyn aina vain fiksusti ja filmaattisesti. Mutta koska pikkumaisuus on joskus mukavaa ja ennen kaikkea piristävää, sallin itseni olla huvittunut ja nauroin partaani (tai lainapartaan). En sentään julkisesti, ei pikkumaisuuspuuskissakaan ilkeäksi tarvitse heittäytyä. Tämä tosin kostautui yöllä, kun näin painajaisia tilanteesta itselleni hieman vähemmän miellyttävässä asetelmassa. Noo, menköön muiden tämän viikon huippurentouttavien unien kanssa samaan nippuun. Toisaalta on kiva nähdä uniakin taas pitkästä aikaa, koska se tarkoittaa sitä, että on nukkunut. Olkoonkin sitten vaikka kuinka huonoja.

Hei miksi ikkunani aukeaa ylöspäin? En pysty pesemään sitä. Ärsyttää tämäkin asia enemmän kuin nyt jaksaisin.