[Previous entry: "booty-fool"] [Next entry: "keho kestää vaan kestääkö tajunta"]

Voisin uppoutua Gondryihin tyyliin seuraavaksi äärettömäksi ajaksi. Ne ei ole yleisesti ottaen kovin onnellisia elokuvia, mutta jotenkin niitä katsellessa on jossain paremmassa paikassa aina hetken. Vaikka Stephane TV:ssä.

Käytiin siis kera Antin tänään katsomassa Be Kind Rewind. Ei ehkä täysin parasta mahdollista, mutta ihan oivallista kuitenkin. Se tietynlainen taattu surrealistinen meininki viehätti taas. Sitä paitsi viittaukset eivät loppuneet uudelleen kuvattuihin elokuviin (äää kun hajosin siihen Ghostbustersiin ja muihinkin), ainakin minulle tuli lopusta tuli mieleen lähinnä Capra. Ja vaikka ihan vähän ärsyttikin, että omia polkujaan etenevä kokonaisuus piti lopettaa moiseen juustoon, on se tietynlainen kumarrus perinteelle. Enkä voi väittää, etteikö siitä olisi hyvä mieli jäänyt. Kuten niissä hiton Caproissakin aina, vaikka kuinka yrittäisi kapinoida.

Mos Def oli oikeesti aika hyvä, eikä jäänyt Jack Blackin jalkoihin. Muutenkin hyvä roolitus.
Lisäksi materiaalibonus: edellisessä pahvia, nyt metallia. Hymyilytti.
Se onkin aika paljon tämän päivän asteikolla, sanoisin. Tai viikon. Tai...

Ja vaikka tämän lukeekin nyt ne usein mainitut sata ihmistä, niin tehdäänpä tästä virallisesti julkista tietoa. Ei mene ihan putkeen nyt. Se ei ole kenenkään vika, katastrofin ainekset on olleet olemassa jo pitkään. Tuntuu lähinnä siltä, että koko viimeinen vuosi kulminoituu tähän hetkeen, seinät kaatuu ja voimat loppuu. Itsekseen miettii liikaa, mutta vaihtoehdot eivät ole mitenkään moninaiset. Avoin pyyntö paikallisille ystäville (jos joku niistä tätä vielä lukee): soittakaa mulle, jos huvittaa tehdä jotain, itse en kuitenkaan saa soitettua ja järkättyä. Jooko?

Onneksi gasthaustoiminta alkaa pyöriä jo tänään, jahka Anna-Leena pääsee rajan yli mystisellä bussikuljetuksella. Maijakin kävi jo tuomassa tavaroitaan, huomenna tulee loput + Maija itse. Ei tarvitse nököttää yksin täällä koko viikonloppua. Anna-Leenaa odotellessa seuranani on viikkoni ultimate mindfuck (mindfaq) eli siis Bellamyn Looking Backward: 2000-1887. Jos sitä lukiessa ei tule hullu olo, ei mistään. Jaksaisi vielä keskittyä siihen raskaaseen dialogiin enemmän kuin viisi sivua kerrallaan.

// edit: miksi kukaan vaivautuu tekemään mesematoja? en tajuu.