[Previous entry: "jappin paluu"] [Next entry: "somewhere in the middle of... yeio!"]

tuesday, may 13, 2008
[tj: 1]

<3
(tuo on sitten valottava linkki, tiedoksi ihmettelijöille)

Kauheat täpinät päällä. Huomenna, huomenna! Ottaen huomioon, että kyseessä on uusi VHB, olen odotukseni kanssa ollut varsin kypsä ja tyyni. Viikonloppuun asti. Silloin iski pienimuotoinen veljeshysteria, joka esiintyy lähinnä pieninä hihittelypurkauksina ja satunnaisina Kaakkuri-hehkutuksina. Näen jo, kuinka olen noin 10.02 Eskoilla hakemassa levyä. Gnaa. Ehkä kuuleilen ja odotan iltapäivään.

En alkuun hirveesti tykännyt Freedom Fighterista, mutta olen tänään onnistunut kuuntelemaan sen niin monta kertaa, että olen alkanut tykkäämään aika paljonkin. Ne rummut on nimittäin ensinnäkin minusta ihan loistot, koukuttavat ihan täpöllä (esimerkkihehkutus). Toivottavasti loppulevykin toimii, muuten en kestä.

Mutta niin. Jee!
Aamuisissa VHB-ylikierroksissani intouduin kirjoittamaan Sakulle maailman pisimmän viestin aiheena "keikka Kellariin". Asia olisi ollut tiivistettävissä jotakuinkin viiteen sanaan, mutta kyllähän se venähtää, jos joka väliin pitää kirjoittaa "joo! jee!" ja todella tärkeitä välihuomioita suluissa. Ehkä tämä ei silti ole vaarallista tai edes yhtään vahingollista.

Terveellinen toukokuu -projektini voi merkillisen hyvin. En ymmärrä. Mutta hyvä niin. Ja nyt tämän kirjoitettuani tietysti projekti ottaa ja kuolee. Kiva huomata, että VHB-täpinöistä ja eilisestä loistomaanantaista (miten onnistuin saamaan siitä perjantain kökkötentistä kolmosen, en tajua) huolimatta rouva Korppi on vahvasti läsnä. Sekin on hyvä. Vaikka Niinivaaran kirjeenvaihtajan mukaan olenkin yltiöhyvinä päivinä sympaattinen, niin pitemmän päälle olisin kyllä varmasti aika sietämätön.

Emmu soitti äsken maailman ihanimman noin 40 minuutin puhelun. Tulin kovin onnelliseksi siitä. Puhelu ei kyllä kuulostanut vähääkään meidän kummankaan normipuheluilta, mutta se tekikin asiasta erikoispiristävän. Lisäksi sain tänään viimeinkin kirjevihon lähtemään Empulle, mikä taas tarkoittaa sitä, että mahdollisesti parin kuukauden sisään saan minäkin tietää, mitä sille kuuluu. Ja se on aina mukavaa.

Päässäni soi tauotta Jesus Prize for Christmas. No, ei tauotta. Aina välillä kuulen Jaakon äänen sanomassa "palataan asiaan kun pimeä laskeutuu ja liikumme hiljaa niin kuin yö". Kummatkin on tavallaan äärimmäisen viihdyttäviä kuulokokemuksia, mutta on tämä tietysti ehkä hieman rasittavan ja huolestuttavan rajamailla. Ehkä huomenna jo eri meiningeillä.

// edit: satunnaisimmin pompahteleva entryni ehkä ikinä, ainakin melkein.
// edit2: on aika semmoinen.. panoptinen olo.