[Previous entry: "tähän tyyliin"] [Next entry: "all unwinds"]
sunday, mar 30, 2008[ootko syönyt liikaa lakritsaa?]
Tämä on 200. kirjoitukseni GreyMatterin aikakaudella. Valitettavasti ei ole mitään superia sanottavaa, perusjorinoita vain.
Voi, Elämän kevät.
(Leinonen-Härkönen-Laurila)
Olipa taas sympaattinen keikkailta. Ja minusta ne kaikki kolme ovat eri tavoilla parhauksia, joten en valita yhdistelmästä. Hyviä keikkoja kaikki ja lämmin tunnelma. Aloin siinä kuunnellessa jo pohtimaan, koska olen viimeksi kuullut Jannen laulavan ja siitä on oikeasti väkisin ainakin kaksi vuotta eli taisi olla jo aikakin. Ja suomenkielisyyshän toi vielä oman uuden vivahteensa hommaan, hassutti (toimi kyllä pahuksen hyvin suomeksikin, muutama sanoitus upposi aika täysillä). Ja oli kiva nähdä Jannea muutenkin, vaikka sitten nopeasti, törmäillään nykyään niin kovin harvoin.
Olin aika naatti saapuessani Kuppilaan eilen. Sanataidetapahtuma vei vahingossa kaikki mehut, vaikka ihan symppis kokonaisuus sekin oli. Olen silti aika pettynyt siihen, että fantasialuennoitsija, jonka jutuista olisin parhaimmillaan voinut saada paljonkin irti, piti molempina päivinä käytännössä ihan samat luennot. Samoilla esimerkeillä. Teki mieli alkaa nillittämään kaikesta, mutta nielin kommenttini, koska sentään ymmärsin olevani olin se nuiva akateemikko väärässä paikassa.
Äitinkin kanssa oli leppoisaa ja taisi äiti saada tapahtumasta irti vähän enemmän kuin minä. Lisäksi käytiin syömässä hyviä ruokia ja sain lahjaksi levyn (nyt on sitten Melkein vieraissa, jee).
Vähemmän yllättäen tieni kulki Kerubista Joksuun eilen, älysin silti poistua hyvissä ajoin ennen pilkkua. Tulin siellä taas tulokseen, että ihmiset (minä mukaanlukien) voisivat oppia modaamaan puheitaan ja käytöstään oikeasti vähän. Enimmäkseen naurattaa, mutta kyllä vähän suututtaakin. Juhana kaiketi taas aisti, etten ollut ihan maailman parhaissa fiiliksissä ja lahjoitti minulle piristyslahjana Helsingin Nefan haalarimerkin. Arvostan toki elettä, mutta seuraavaksi voidaan miettiä, mitä hittoa minä sillä teen.
No joo. Ei Jokela pelkkää harmistusta ollut, kivoja ihmisiä oli paljon liikenteessä. Ja Ainon kanssa tulee tuolleen hengattua harmillisen harvoin, se on kuitenkin aina kivaa (moi, Aino).
Aamu on mennyt pienen nettishoppailun ohella vähän rouva korppeillessa, mutta päätin, ettei se pitemmän päälle sovi. Kävin siis purkamassa kökköenergioita ulkona Suvantosiltaa uhmaten. Kotona olikin sitten taas jo vähän parempi mieli, jorailuttikin jopa tuossa kokkaillessa. Tähän tyyliin.
Saatan samaistua.
En koe ranskan rakennetehtäviä kovinkaan inspiroiviksi tällä hetkellä, joten sijaistekemiselle on tilausta.
Step 1: Open your MP3 player.
Step 2: Put all of your music on random.
Step 3: Write down the first 20 songs it plays, no matter how embarrassing.
Step 4: Add shortly what you think of each song after you type the list of songs
(Ei nolottanut, mutta huijasin silti vähän tai olisi yli puolet ollu Mokomaa tai Foo Fightersia, jee.)
1. Flies Around the Light: Wake
- Olin menossa keikalle ja latasin biisit MySpacesta. En ole sittemmin kuunnellut.
2. Pariisin kevät: Pikku Huopalahti
- Se joka ei tästä tykkää on nuiva tosikko tai muuten vaan vähän outo.
3. Maryland: Blue Whale
- Nätti lopetusraita levylle, joka salakavalasti kolahti minuun monta vuotta sitten. Jotenkin minimaalisen mahtipontinen (olen ammattikriitikkoainesta), tykkään.
4. Mokoma: Valapatto
- Hienojen ihmissuhdeangstilaulujen lipunkantaja. Paikallaan toisinaan.
5. Smashing Pumpkins: Daphne Descends
- Minä tykkään Adoresta kokonaisuutenakin, vaikka se onkin vähän pitkä. Vuosien unohduksen jälkeen löysin koko levyn ja etenkin tämän biisin syksyllä uudestaan, sisustin uutta kotiani tämän tahdittamana.
6. Foo Fighters: But, Honestly
- Ensimmäinen ei-sinkku uudelta levyltä, joka upposi täpöllä. Innostus on sittemin tosin laantunut, tai ainakin kohde vaihtunut.
7. Mokoma: Silmäterä
- Ei-ehkä-niin-hyvää balladiosastoa, mutta ajatukseltaan kaunis ja käytettiinhän me Millan kanssa tätä runoperformanssissakin! Auttoi Lupauksen ohella metalliuntuvikkoa taannoin pääsemään sisään Kurimukseen.
8. Foo Fighters: Everlong
- Ikivihreä. Michel Gondryn video vehreyttää entisestään.
9. Day Eleven: Simply Lethal
- Yhden viime vuoden suosikkilevyni hieno viimeinen raita, josta tulee aina vähän ikävä olo, mutta ilman sitä Sleepwalkers jää vajaaksi.
10. Von Hertzen Brothers: Dreamworld
- Rakkaan veljespumpun ehkä huonoin biisi mielestäni.
11. Mokoma: Kuu saa valtansa auringolta
- No sitä parempaa balladiosastoa! Kuulin ekan kerran Tavastialla kesällä 2005 ja teki hiomattomana liveversiona ison vaikutuksen. Kertosäkeen sanojen rytmitys on minusta koukuttavaa, vaikka kaikkiin ei uppoakaan.
12. The Mama King: Dominoes
- Kuuntelin töissä kesällä tosi paljon MySpacesta, EP:n tarttuvin tämä on ja kivat sanatkin vielä. Mikko Laiholla on hieno ääni ja rehti rokkimeininki viehättää, mutta kieltämättä kuulostaa korvissani vähän kehnosti miksatulta.
13. Egotrippi: Umpikujassa
- Inhosin tätä ennen tosi paljon, mutta monien muiden uudempien nopeiden (=Superegon jälkeisten) Egotrippi-rallien tämä kasvoi minuun kiinni vaihvihkaa. Sanat upposivat ja on niitä tullut siteerattuakin, täällä ja muualla.
14. 51koodia: Älä tee sitä
- Tämä biisi tiivistää koko ristiriitaisen suhtautumiseni kyseiseen pumppuun. Periaatteessa tykkään meiningistä ja puhutteleekin jollain tasolla, mutta silti onnistuu kuulostamaan jotenkin kököltä. Koodit ovat mysteeri minulle.
15. Foo Fighters: Erase/Replace
- Taattua Foo Fightersia. Ei mikään hitti henkilökohtaisellakaan tasolla, mutta meininki kohillaan silti.
16. Samettivallankumous: Kuin aaveet
- Tykkään sekä alkuperäisestä että tästä suomenkielisestä, melodiassa on jotain erityisen viehättävää. Kiva kuunnella ruutukaavaa edestakaisin sahatessa, vielä kivempi laulaa mukana.
17. Placebo: Pure Morning
- Muistan kun aikoinaan Lahdessa lainasin Placebon levyjä Esalle. En ollut tämän biisin sanoihin kiinnittänyt juuri huomiota, kun olin muutenkin keskittynyt enemmän Black Market Musiciin, mutta Esa tarttui niihin heti. Seurasi pienen porukan kesken paljon keskustelua, ihmettelyä, laulamista ja ystävystymistä siinä sivussa.
18. Cat Stevens: Angelsea
- Ihan hyvä mutta ei mikään Freezing Steel kuitenkaan. Eli Catch Bull at Four on ihan pölhön hyvä levy (paitsi O Caritas ehkä ei ole niin hyvä biisi), mutta tämä ei jostain syystä ole suurempaa vaikutusta tehnyt.
19. Ultra Bra: Sinä lähdit pois
- Ennen Lahtea inhosin myös Ultra Brata. Enpä inhoa enää. Keltaisista sadetakeista olen tykännyt aina. Tulee aina mieleen tarina pojasta, joka oli vuoden 1998 hyvin sateisessa Beach Partyssa lähestynyt ystävääni repliikillä "hauskaa miten täällä rannalla on niin paljon tyyppejä Ultra Brasta".
20. John McGregor: Paimen
- Kerrassaan nättiä, mutta väärällä hetkellä kuunneltuna voi koitua kohtalokkaaksi. Sama pätee miehen koko tuotantoon.