[Previous entry: "juhlaa"] [Next entry: "väsymysluuppi"]

monday, mar 24, 2008
[2630]

hanna sanoo (19:17):
Miulla on Stam1na-addiktio :(
Maija sanoo (19:17):
No, siihen on varmasti lääke.

<3

Edelleenkin olen silti sitä mieltä, että tuo vahingossa antamani tilaisuus olisi ollut rikollista jättää käyttämättä.

Onpa ollut aika eeppisiä iltoja tässä pääsiäisenä, onneksi se loppuu nyt. Kaikki ovat olleen omilla omituisilla tavoillaan ihan hauskoja (vaikka hämmentäviä), mutta kaikki se omituisuus kyllä kulminoitui eilen Poppiin, jossa käytiin rokkipoliiseilemassa Uniklubin keikalla. Hitto kun oli olo, että on niin täysin väärässä paikassa. Mutta viha-rakkaussuhteeni niihin tiettyihin ralleihin kukoisti livetilanteessakin taas, että kaipa eilisillallakin oli hetkensä.

Oli kyllä mukava nähdä Masaa pitkästä aikaa, vaikka kollektiivinen väsymystilamme alkoikin lähennellä jotain tuhannetta potenssia. Mutta koska nähdään noin kaksi kertaa vuodessa, valvoin urheasti - minkään muun syyn varjolla en siihen ehkä olisi pystynytkään. Ja tänään suunnittelen nukkumista jotakuinkin heti kello Huippumallin jälkeen.

Vietin eilen naisellisesti laatuaikaa kurkkuviipaleet silmien alla. Oli kieltämättä aika korni olo, mutta se tuntui aika kivalta noin muuten.

Pääsiäisen ylimääräisen jännityksen tarjosi tekniikkapuoli, sillä puhelimeni otti ja kuoli torstai-iltana. Se oli iskän vanha läppä-Siemens, joka on kyllä palvellut hyvin ja yllättävän kauan ottaen huomioon, miten huolimaton puhelimenomistaja oikeati olen. Mutta lauantaina tehtiin sitten Katjan kanssa ekskursio ostamaan uusi. Nyt on sitten kamerat, radiot, bluetoothit ja ties mitä, mutta en oikeasti osaa käyttää koko läpyskää, koska se on Nokia ja toimii täysin logiikkani vastaisesti. Puhumattakaan siitä, että puhelin on noin maailman littanin eli todennäköisesti hukkaan sen alle viikossa.

Mutta oli taas aika friikkiä tajuta, miten puhelinriippuvaiseksi sitä on oikeasti kasvanut. Onneksi se ei levinnyt silloin, kun ei ollut nettiäkään kotona, olisin todennäköisesti mennyt ihan paniikkiin. Niin kovin surullista.

Tästä puhuttiinkin eilen pariin otteeseen. Jos puhelinta ei saa ladattua ja sähköposti ei toimi, miten tässä mobiilimaailmassa saa nykyään enää ketään kiinni? Sähkeellä? Itsehän ehdotin kirjekyyhkyjä, siinä olisi tiettyä tyyliä. Ja ainahan hevoslähettiaatteen voisi herättää uudelleen henkiin.