[Previous entry: "manamanamana"] [Next entry: "juhlaa"]

Äippä on tosi subtle.
Ensin viime viikon lopulla tuli sähköpostia Sanataidepolusta saatetekstinä "jos kiinnostuit, voisit helposti houkutella minut mukaan. Jos jos et onnistu houkuttelemaan, kannattaa ehkä mennä itse". Sitten maanantaina soi puhelin.

Äiti: Laitoin sulle sähköpostia loppuviikosta.
Hanna: Joo luin mä sen mutta en jaksanu vastata vielä.
Äiti: No mitäs meinasit?
Hanna: Näyttihän se tosi mielenkiintoiselta.
Äiti: Joo ajattelin että tää vois olla hyvä hetki kutsua mut kylään.
Hanna: No mitäs äiti jos tulisit ensi viikolla kylään, täällä on semmoinen tapahtumakin?
Äiti: Aikun kiva! Tuli ihan yllättäen tämä kutsu, mutta voisin kyllä tullakin.
Hanna: Hieno juttu, ajattelinkin että sua vois kiinnostaa.

Alan aina vaan paremmin ymmärtää, mistä olen tietyt piirteeni perinyt.

Kohti Rokkia meni aika hyvin, jos muutamia seikkoja ei lasketa. Mutta pääsääntöisesti oli kivaa ja joku lista-artisti hymyili kyllä tiensä meidän sydämiin ihan täysillä (ei sillä, että se olisi ollut erityisen haasteellista). Keikat oli hyviä ja tunnelma mukava ja paitamyyntikin oli oikeesti aika hilpeää, vaikka ei se kauppa ihan hirveän vilkkaana käynyt. Illan parasta antia oli silti ehkä Virpi. "Sinä olet Hanna! Kertaa kaksiii!" Väsymys jälikäteen oli kyllä jotain ihan toisesta maailmasta ja siitä sai eniten kärsiä paikalle sattuneet tutut. Varsinkin Seppo.

Sunnuntain väsymystilaa en olisi halunnut elää. En jaksanut edes vastata tekstiviesteihin, vaikka niissä tuli paljon tärkeää asiaa. Esimerkiksi:
"Baccaaa. Olen syömässä kiinalaisessa ravintolassa. KARKKILASSA."
En kestä. Pakko testata kunhan seuraavan kerran pääsen käymään. Ihan hullua!

Koitin maanantaina piirtää St Patrick's Dayn bileitä varten pohjaa apilanimilappuja varten. Sain aikaiseksi kasan (varjostettuja) pyllyjä. Käytimme Katjan piirtämää pohjaa, mutta siitä se juttu sitten lähti. St Butts Day. Kasa valtavia, vihreitä Hulk-pyllyjä (Shrekillä ei ole tarpeeksi kiinteä).
Vili: Sitten jos ei saa neliapilanimilappua niin voi ottaa tollasen kolmiapilan ja liittää siihen niitä Hannan pyllyjä.
Hanna: Mutta ei mulla niitä sit kuitenkaan kauheen montaa oo.
Vili: ...

Voi nuo akateemiset ystäväni. Aion silti harkita tässä joskus esim. nukkumista. Ihan vaan kokeillakseni, millainen olo on, jos ei naura koko ajan kaikelle.

Pileet meni pyllyjä lukuun ottamatta ihan leppoisasti minun osalta. Väsymystilani takia olin vähintäänkin yhtä levoton ja hysteerinen kuin humppeloituneet kanssaopiskelijani, tosin sillä erotuksella että kun energia loppui, se loppui tyystin eikä hiipuen. Oli kivaa nähdä Venlaakin, joka sattui taas paikalle. Koitamme huomenna kahville, olisi hienoutta se.

Elämäni menee tietyiltä osin koko ajan enemmän farssia muistuttavaan suuntaan. Valitettavaa on, että farsseissakin hauskuus taataan nimenomaan katsojille eikä päähenkilölle. Vaan ainakin muut viihdyttyvät.