[Previous entry: "bilettävä robotti overload"] [Next entry: "pakahduskuolemia, ylikierroksia ja yksi levy"]

Lihakset on edelleen kovin jumissa ja kaikkialle sattuu. En kannata moista toimintaa.

Olen taas ihan fiiliksissä Millalle hankkimistani joululahjoista, haluaisin antaa ne jo nyt. Hitto olen huono. Aion silti vuosittaiseen tapaani sinnitellä aattoon.

Muuten en ole erityisen joulutunnelmissa vieläkään - vaikka kävin tunnelmannostatusmerkeissä Hennan kanssa katsomassa Joulutarinankin. Voi Mikko Leppilampi, tuo vakituinen inhokkini.. ei se nyt ollut yhtään oikeassa paikassa. Lähinnä vaan nauratti, kun Mikko kiehkuroineen oli kuvassa. Muuten kyllä ihan hyväntuulinen ja kaunis elokuva (olen edelleen sitä mieltä, että Hannu-Pekka Björkman rullaa). Mutta mitä hittoa tapahtui viimeisen kymmenen sekunnin aikana? Latisti niin täysillä, että tekisi mieli mukiloida joku.

Tänään vietämme kulttuuri-iltaa Helsingissä. Ohjelmassa on Rajaton Kulttuuritalolla ja Ville Leinonen & Sammarit Semifinalissa. Ja oletettavasti ruokaa jossakin siinä välissä. En ole henkisesti latautunut kahteen (tai kolmeen) perin erilaiseen musiikkitapahtumaan lainkaan, ruaaa! Mutta ehkä kestän. Musiikin pitäisi perinteiden ja mieltymysten valossa olla hyvää ja seurankin kokemuspohjan mukaan mukavaa. Koitan olla murehtimatta, ettei pikkujouluiltaidean isä pääsekään itse paikalle, vaikka kieltämättä harmittaa aika hitosti.

Meinasi mennä tiistaina yöunet, kun jäin pohtimaan suomenkielistä kielioppipähkinää. Miksi sanotaan että "minä tiedän / sinä tiedät / jne totuuden" mutta "tietää / tiedetään totuus"? En osaa tarpeeksi kielioppijuttuja pystyäkseni tuota selittämään ja olen liian laiska etsiäkseni vastausta mistään. Yhdistettynä ratkaisemattoman pulman tuomaan ärsytykseen, kombinaatio on huono ja turhauttava. Ja koska olen tehnyt asiasta julkisen, maineeni kielipoliisina on kohta kovasti vaarassa. Voih.