[Previous entry: "speed of facsimile"] [Next entry: "bilettävä robotti overload"]

Luopumisen tuskaa. Pakon edessä olen joutunut käymään läpi viimeisen neljännesvuosisadan aikana kerääntyneitä tavaroita ja papereita ja uskomattoman paljon olen uskaltautunut heittämään pois. Kaikkea ei tosin voi, joten ne tavarat, jotka eivät häkkivarastoomme mahdu, saavat vielä jäädä pyörimään äidin nurkkiin.

Tänään tein päätöksiä lukioaikaisista koulukirjoista. Kieliaineiden kirjoista en tohtinut luopua, mutta monet muut saivat kyllä jo mennä. Muistiinpanoja pistin pois myös ihan urakalla (olenko joskus muka ymmärtänyt niitä matemaattisia juttuja? gasp!), mutta aineita ja esseevastauksia säästin ihan vaan omaksi ilokseni. Henkilökohtaisiksi suosikeikseni nousivat englanninkielinen historian tutkielma Shakespearesta ("one of the most important novelists in history"), ranskan aine "Une journée dans ma vie en 2010" (olen naimisissa, teen töitä kotona ja minulla on espressokeitin, ettäs tiedätte) ja saksankielinen taidepläjäys "Mein Traumfreund" (unelmieni poikaystävä ei välttämättä ole hillittömän komea, mutta puhtaat vaatteet pitää olla - lisäksi poikaystävän tulee tykätä minusta, vaikka olen vaikea ja tykkään vampyyreista).

Ehkä silti suurin helmi oli ala-asteen peruja olevat kielioppivihko ja kotiainevihko. Valitettavasti kotiainevihossa oli vain yksi aine, selkeästi olen kirjoittanut edellisen täyteen. Onneksi silti kokonaisen kolmentoista rivin kaunokirjoitusteokseni laatu korvaa puuttuvatkin aineet. On hienoa tietää, että jo 90-luvun alkumetreiltä saakka minulla on ollut sana hallussa. Äitikin puhkuin ylpeyttä, kun luin tarinan ääneen ja täten osoitin että hyvät kirjoitusgeenit eivät suinkaan ole kohdallani menneet hukkaan, vaikka välillä olen uskaltautunutkin moista epäilemään.

Ja mitä sitä nyt muiltakaan pimittämään. Onneksi käytössäni on tällainen laajasti seurattu foorumi, jonka välityksellä voin jakaa kantaaottavia hengentuotoksiani myös menneiltä vuosikymmeniltä.

Musiikki on elämäni

Joillekkin musiikki on vain sitä, että joku rämpyttää kitaraa, joku paukuttaa rumpuja niin että menee kuulo ja että joku hoilottaa jotain näin: "hololoo lallallaa" "yök". Minulle musiikki on elämä. Olen soittanut viulua ja meinasin aloittaa rumpuja, mutta eihän siitä mitään tullut, sillä minä en ole kovasti harjoittelevaa tyyppiä. Kuuntelen kyllä paljon musiikkia kotona. Minulla paljon suosikkeja, joihin kuuluu mm: Queen Samuli Edelmann Popeda ja ym ym. Meillä on kotona urut, joilla soittelen melkein joka päivä. Lempi aineeni koulussa on Musiikki.

9-