[Previous entry: "toppatakkipoppia"] [Next entry: "sunnuntaihuumorin kukka"]

En jaksa. Kirjoitusmotivaatio on kadoksissa enkä jaksa miettiä hienoja sanamuotoja. Nukuttaa.

Valopilkku pakerruksen keskellä: olin eilen Kerpassa Hattusten levyjulkkarikeikalla. En ole Hattusia nähnyt livenä muistaakseni sitten syyskuun 2004, joten oli jo aikakin. Voi pojat! Toinen loistavuuskeikka viikon sisään, ihanainen Rokumentin päätösklubi viime sunnuntailta kun on edelleen tuoreessa muistissa. Olipa kyllä hirmu hyvä meininki ja uudet biisit kuulostivat varsin hyviltä. Sanoinkin Villelle, että levy menee hankintaan heti kun omistuksessani on enemmän kuin kaksi rahaa. Mikä ei valitettavasti ole välttämättä kovin pian. Harmitti kun piti poistua kesken, mutta kuulin Cinemaren kutsun.

Korvaukseksi tosin tein tyylikkäimmän kesken keikan poistumisen ikinä ja hiljaisena hetkenä huiskaisin lasituopin mennessäni lattialle. Ja luonnollisesti jätin pöytäseurueeni keräämään sirpaleet, kun itse huitelin jo kohti Tapiota pienehkön nöyryytyksen valtaamana. Hienoa.

Cinemaressa odotti sitten Christopher Lee ja Count Dracula. Vaikka kuinka yritti suhtautua elokuvaan vakavasti, se oli aika mahdotonta, kun oli oikeasti sellaista camp-tykitystä, että oksat pois. Asiaa ei kauheasti auttanut se, että käännöksestä vastasi ruotsinkielisten tekstien pohjalta joku englantia taitamaton henkilö, joka sai aikaan muutamia varsin hilpeitä hetkiä. Tai että Renfieldiä näytellyt Klaus Kinski oli ihan Teuvo Lomanin näköinen, ja joku yleisöstä jossain vaiheessa hihkaisi sen ääneen. Harvoin on elokuvissa tullut naurettua vedet silmissä noin paljon.

Olisi ollut kiva jäädä katsomaan lisääkin leffoja, mutta toisaalta tuo Dracula oli niin tajunnanräjäyttävä kokemus, että ehkä parempi, että tassuttelin kotiin ennen puoltayötä. Silti päätä särkee ja olo on nuutunut. Matti sanoi, että poden Dracula-krapulaa. Koska kiellän kofeiiniaddiktioni, en usko aamukahvin skippaamisella olevan mitään tekemistä asian kanssa ja siksi veikkaan Matin olevan oikeassa. En ehkä toivu tästä hetkeen, jos ikinä.