[Previous entry: "jakso: suihkugeelin yllätys"] [Next entry: "jesuchristo superstar"]
monday, nov 12, 2007[plastik]
En saanut illalla unta, joten katselin televisiosta tovin World Music Awardseja. Juuri kääntäessäni kanavalle Beyonce oli spiikkaamassa lavalle Michael Jacksonia, joka pokkasi jonkin sortin elämäntyöpalkinnon (ja lisäksi Guinnessin ennätystenkirjan kunniaplakaatin maailman myydyimmästä levystä, onnea vaan Thriller).
Tuota..
O_O
..Olen aika vakuuttunut siitä, että itkevästä, hysteerisestä ja ekstaattisesta ihmismassasta huolimatta Michael olisi tehnyt itselleen ja maailmalle suuren palveluksen, jos olisi paikalle saapumisen sijaan lähettänyt vaikka videotervehdyksen. Kovasti retusoidun sellaisen.
Ihan totta.
Johtuiko sitten parin minuutin Michael-annoksesta vai mistä, en sitten saanut unta tunteihin kanavan vaihtamisen jälkeenkään.
2000-luvun Michael Jackson -näyttäytymisistä tuo lienee oikeasti yksi kamalimpia. Sen taitaa itse asiassa ylittää ainoastaan se eräskin legendaarinen energiavajetapaus. Halleluja.
--
Oho. Olinpa unohtanut, miten kivaa on katsoa tanssivaa 'N Synciä. Poikabändeistä ja tästä nimenomaisesta etenkin saa olla ihan mitä mieltä haluaa, mutta kukaan ei voi kieltää, etteikö pojilla olisi kyllä kropan käyttö hallussa (osaa ne minusta laulaakin, tyypit).
// edit: Michael Jacksonia sivuten - Chris Cornell. Lääh.
2 carrots
Suvi says - Monday, November 12th
Michaelin "laulaminen/esiintyminen" oli aika mielenkiintoista. Ihan hiton pitkä versio We Are The Worldista lapsikuoron kanssa ja Michael itse avaa suunsa ehkä 3 kertaa ja vaivoin päästää jonkinasteisen määkäisyn ja sitten lopussa huulisynkkaa vähän. Ei hyvää päivää.
Vilho says - Wednesday, November 14th
Kuulin joskus villiä huhua että kaikkien operaatioiden jälkeen Maikkelin naamassa ei enää parta kasva, joten kun karvoitusta tuli naamaan Möykkäelin mieli niin sitä siirrettiin alapäästä...
*björk*