[Previous entry: "gimme danger"] [Next entry: "huonoilu jatkuu"]

sunday, sep 30, 2007
[ensimmäinen neljännes täynnä]

Täytin eilen kaksikymmentäviisi vuotta. Sen kunniaksi päätin tuoda huikaisevan viikon poissa olleen blogini vielä kerran takaisin kahdennellakymmennelläviidennellä ulkoasulla varustettuna (terävimmät huomaavat, että myös nuo sivutekstit ovat nyt kotoisesti suomenkielisiä). Ehkä oli jo aikakin, vuoden se Lasse tuossa ehti olla. Tervetuloa Jason ja Lily.

Järjestettiin kekkerit, jotka oli virallisesti minun ja Kristan yhteistuparit, mutta synttäripippaloni siinä sivussa. Tein hirmu hyvää suklaatuorejuustokakkuakin, alan olla jo täysin vakuuttunut siitä, että olen kuin olenkin keittiövelho. Muutamia miinusseikkoja lukuunottamatta oli hyvät bileet, sanon minä, jäi hyvä mieli suurimmaksi osaksi. Sitä paitsi emme menneet loppuillaksi Palaveriin vaan Jokelaan, mikä oli iloista vaihtelua (ja uuu, join Irish coffeen, joka oli oikein hyvää taas). Jonnekin juhlien tuoksintaan tosin onnistuin kadottamaan ääneni ja tänään olen kuulostanut aika... mielenkiintoiselta. Siis silloin kun mitään kuuluu. Toivon äänen palaavan tiistaihin mennessä tai en voi kestää.

Ihanat ihmiset muistivat minua tosi kivoilla lahjoilla. Yhtään sellaista "no ihan kiva"-tyyppistä lahjaa en saanut, mikä on oikeasti ihan uskomatonta. Tuli mm. maailman hienoimpia koristepulloja, Reilun kaupan pyyhe, Heli Laaksosen Sulavoi, Marimekon Kaivo-lakanat, Kiroileva siili, Alice in Wonderland & Through the Looking Glass, neljä viinipulloa, Importance of Being Earnest DVD, Levy-Eskojen lahjakortti, yhdeksän tuunattua SAK-ilmapalloa ja sukulaisilta 8,5 kilon paketti ruokaa tomaattimurskasta etanoihin ja poronlihasta tomaatti-vuohenjuustokeittoon. Ainoa wtf-osaston lahja oli eräiltä nimeltämainitsemattomilta ystäviltä saatu Kuumat kollit -kirja, jossa kasa ruotsalaisia palomiehiä poseeraa kissojen kanssa. Mitä hittoa?



Hassutti, kun jossain vaiheessa paetessamme Katjan ja Jaakon kanssa kuumuutta pihalle alettiin Katjan kanssa pohtia, että olisin voinut varioida Ville R:n viime viikkoista legendaarista lausahdusta ja isoon ääneen julistaa, että tää on kuin unta, koko kämppä on täynnä harvinaisen ihania (vai oliko se hyvännäköisiä?) miehiä. Ei keksitty yhtään, johon kuvaus ei olisi sopinut. Koska en kuitenkaan ole yhtään niin smooth kuin Ville, jätin julistuksen tekemättä. Lisäksi se olisi ollut epäreilua kaikkia naispuolisia vieraita kohtaan, jotka olivat aivan yhtä ihania.

Huomenna alan lukemaan seminaarikirjoja. Kyllä. Lisäksi tulevalla viikolla aion kirjoittaa kieli- ja työharjoitteluraportit. Kyllä. Huonoilusta on tultava loppu. Ja pitsan syömisestä.