[Previous entry: "koneen ääreltä rentoilun ohessa"] [Next entry: "harmi."]
tuesday, jul 24, 2007[alanumero ja se nuori ja kaunis poika]
Sinne meni ne viimeisetkin festarit tältä kesältä. Hyvä niin, aloin olla jo aika uuvuksissa. Vaan olipas tunteiden täyttämä viikonloppu, ääripäästä toiseen mentiin ja vauhdilla. Nyt sitten seuraillaan tilannetta ja katsotaan, miten toivutaan.
Mutta olinpa pitkästä aikaa
a) tosi humalassa
b) Ruukissa perjantai-iltana niin että siellä oli paljon ihmisiäkin
Ketuttaa vähän, kun taas tuli noin tuhannelle ihmiselle huikattua, että jutellaan kohta / huomenna / myöhemmin, mutta tuliko sitä oikeasti kenenkään kanssa mitään puhuttua? Matiaksen, joo. Ja siinä se sitten olikin. Sama juttu joka vuosi. Ensi vuonna en huikkaile kenellekään mitään. Jos nyt menen ensi vuonna koko Partyyn, tällä hetkellä kun on sellainen olo, että voisi repäistä ja mennä minne tahansa muualle.
Minusta Olavin ja Uniklubin keikat oli tosi hyvät, vaikka kummatkaan ei musiikillisesti juurikaan kiinnosta. Jorailtiin. Ja se Lada oli pääasiassa kyllä jees. Parasta oli kuitenkin Samun kanssa Joensuuhun junailu, kerrankin oli juttuseuraa. Lisäksi Samulla oli Marilyn Manson -kirja, jota selailin hiljaisina hetkinä. Ikävää, että siinä on enemmän äänessä Marilyn Manson kuin Brian Warner, mutta minkäs teet. Ehkä minun mielipiteeni tässä asiassa ei ole se kaikkein painavin. Vaikka pitäisi kyllä olla.
Työt alkoi eilen. Vaan kyllä tämä on ihan oikeasti aikuistyö. Minulla on oma työpiste ja kaikkien hienouksien lisäksi oma lankapuhelin ja alanumero. Kohta on pakko varmaan alkaa käyttämään siistejä vaatteita, autiolla yliopistolla pistän muun toimistohenkilökunnan keskeltä aikamoisen hyvin silmään. Söpöstä oli, kun eilen ensimmäinen asia, joka minulle huolehdittiin oli keräilyeräkasa, jossa oli kynäteline, kyniä, terotin, sakset, liimaa, klemmareita, nitoja, rei'itin, teippiä, kumi ja viivotin. Sitten odottelin tietokonetta vielä 3,5 tuntia, mikä oli toki ihan hyvä, koska pää oli pyörällä aikaisesta herätyksestä ja tutussa paikassa eri rooliin asettumisesta.
Tylsyydestä huolimatta silti ihan kivaa olla täällä yliopistolla taas. Näin eilen Kauniin Pojan lounastauolla, paluu Joensuu-arkeen rutiineineen tapahtui siis kertarysäyksellä. Samalla tajusin, miksi päiväni ovat puolen vuoden ajan tuntuneet siltä kuin jotain epäolennaista mutta huomionarvoista puuttuisi :D
Päivän kakkapaketti, olkaatten hyvät. Sulostutti aamuani tänään televisiossa. En ehkä virallisesti kestä. Liikaa tätä tappaa varmasti.
// edit: Minulle huomautettiin, että olen saattanut kertoa ehkä liian avoimesti työjutuista. Mielestäni näin ei vielä käynyt, koska olen tällaisia asioita kyllä miettinyt ja pitänyt normaalisuodattimen päällä, mutta parempi editoida pois kuin harmitella myöhemmin. Juup.