[Previous entry: "tuska"] [Next entry: "karkkila."]

Oho, juhannusaatto. Eipä tunnu juhannukselta, mutta se lienee normaalia.

Minun pää ei kyllä meinaa pysyä yhtään mukana tässä menossa. Viime viikko oli niiiiin erilainen verrattuna tähän, että tuntuu oudolta, että molemmat ovat oikeasti mun elämää. Tai jotain.

Viime viikko oli niin ihmeellisen sosiaalinen ja tapahtumarikas, etten oikeasti ymmärrä, miten ehdin kaiken. Noora oli muutaman päivän ja sinä aikana ehdimme pakollisen kaupunkikierrostelun ja muun normisälän ohella löytää Black Sambucan (oumaigaaad, shottihan maistuu salmarilta), syödä yökebabia puistossa, ostaa noin tuhat paria kenkiä, jutustella leicesteriläisten ehkä-jalkapalloilijoiden ja muiden randomjamppojen kanssa, metsästää sukkahousuja myyvää liikettä, puhua liikaa puhelimessa, juoda jättipirtelöt, laulaa Last Requestia kahdelta yöllä Park Streetillä ja mesetellä ympäriinsä hysteerisinä kankkusessa (anteeksi vielä tyypit). Mitä on tapahtunut? Meistähän on tullut tyttöjä! Meistä! Saapi nähdä mitä tapahtuu syksyn mittaan tosin. Ehkä tämä on vain väliaikainen hairahdus?

Nooran lähdön jälkeen oli Tobyn treffaamista viimeistä kertaa, curryillallisen (siis cyrry, tietty) kokkaamista Suen ja Patin kanssa, leffailtaa Tomppasella (Sublime oli niiiiin ahdistava - saakelin hyvä kyllä, mutta apua! Ja hei, sehän oli Ed!), BISCin river cruise pitkin Avonia ja epämääräistä hengailua Remcon, Alexanderin ja Suen kanssa, viimeinen klubbausilta Patin ja Tomin kanssa ja ehdinpä vielä viihdyttää Hennaakin melkein koko lauantain, kun se tuli Bristoliin shoppailureissulle. Sunnuntai oli möllötys- ja siivouspäivä. Jossain välissä ehdin katsomaan kotona ihan liian monta jaksoa Poirotia sekä Peep Show'ta ja ehdotonta laatuviihdettä eli Äärirajoilla ysärijaksoja Tomin seurana. Niin, ja su-ma aikana myös koko Bob & Rosen ja vähän Queer As Folkia ja kuuntelemaan liikaa nyyhkymusiikkia (hiton Snow Patrol, kakka!). Olen tehopakkaus.

Sueta lukuun ottamatta oikeastaan kaikki tuttuni ovat nyt lähteneet Bristolista kuka minnekin. Osaa on jo isokin ikävä, mutta koitan kestää. Milla on täällä pitämässä seuraa. Ja vaikka onkin tosi ihanaa näyttää Millalle kaikkia itselle tärkeitä paikkoja, on tää kyllä aika lopunajan meininki, kun kaikkea tietää nyt tekevänsä viimeistä kertaa. Enää en kävele Gloucester Roadin kautta Whiteladiesille tai hae aamukahvia mukanani Brandon Hillille. Enää ei kutsu Ramshackle eikä Stone House, ei Apple eikä Old Duke. Ei enää kalliomaisemien ihmettelyä Suspension Bridgellä. Ei enää beer&burgeria. Christmas Stepsin ja jokivartta pitkin kävelyn olen säästänyt viikonlopulle, mutta kohta nekin on tehty. Sunnuntai on siivouspäivä, jonka päätteeksi aiomme mennä sunnuntaipaistille ja katsomaan uuden Shrekin ennakkonäytökseen. Ja maanantaina sitten mennään Lontooseen. Hullua.

Lopunajan meiningistä kertoo sekin, että nyt pitää ostaa kaikki ne asioita, jotka olen pitkin kevättä ajatellut ostavani "myöhemmin". Mukaan on tarttunut jo paita Beastista, Banksy-kirja, Dictionary of Brizzle ja Men in Pants -lasinaluset. Kaikki tärkeimmät siis. Huomisen saalis voipi olla vieläkin mielenkiintoisempi.

Viikon päästä olen jo Suomessa. Tokihan on ihana nähdä ystäviä ja muutenkin. Mutta. Kyllähän tämä sydämeni särkee. Ellei ole jo särkenyt. On tämäkin.

Aika kuvapostauksen. Pitkästä aikaa. Viime viikon recapit visuaalisessa muodossa.


Chocolate Ice Cream Bombe. Ja sit vähän siideriä.


Tytöt ja Bristol Cabot Towerista käsin.


Ja tornin portaissa.


En tiedä kumpi tässä näyttää kyseenalaisemmalta...


Haluaisin oikeasti tietää, mistä tuo pyykkipoika ilmestyi.


Pari uutta kenkäparia.


Suen kanssa paatilla, Alexander halusi ehdottomasti kuvata.


Sue on ajoituksen mestari!


Pitkiä miehiä ja vähän vähemmän pitkiä naisia.


Rajaus taas kunnossa \o/


Minulla on kyky saada ihmisten parhaat puolet esiin kuvissa #1.


Ramshackle, meininki kunnossa.


Minulla on kyky saada ihmisten parhaat puolet esiin kuvissa #2.


...toisaalta, niin on Patillakin.