[Previous entry: "matkatäpinää"] [Next entry: "tuska"]

saturday, jun 9, 2007
[taikasanat: iso vihreys, academy, mitchell & webb]

Dublin oli ja meni aivan ihanasti lomailun ja hengailun kannalta. En juossut pää kolmantena jalkana nähtävyyksiä, vaan lähennä Jaakkiksen kanssa käveltiin ympäriinsä ja makoiltiin puistoissa (ja tulimme tulokseen, että Phoenix Park tosiaan on iso vihreys - ja miten se vihreä onkin niin erilaista kuin Suomessa tai täällä, jossa on myös erilaista kuin Suomessa??). Rentouttavaa. Kävin silti katsastamassa Writers Museumin ja National Galleryn, joten tuli sitä vähän sentään kulttuuriakin harrastettua. Siis muutakin kulttuuria kuin livemuusikoita pubeissa.

Oman jännitysmomenttinsa matkaan toi se, että kännykkäliittymäni ei toiminut Irlannin kamaralla lainkaan. Ironista tässä on se, että liittymäni tosiaan on Mobile World. Eläköön Carphone Warehouse \o/ Säätämisen, nettikahvilan ja tekstiviestiapujoukkojen saattelemana kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin - mitä nyt Karkkilan päässä oli kaiketi pientä hysteriaa aistittavissa oletetusta katoamisestani. Mobiiliaika.. Mutta myönnettäköön, että jos en muutaman tunnin sisään viesteihin vastaa, on jotakin kummallista yleensä tapahtunut. Terveisin nimimerkki "kännykkäriippuvainen".

Yritettiin Jaakon kanssa yhdistää voimat myös Patrycjan ja Tobyn kanssa, mutta vähän kehnommalla menestyksellä. Phihihi. Vieläkin vähän naurattaa ajatus meistä nelikkona seilaamassa ympäri Temple Barin aluetta. Ollaan niin samanhenkisiä ettei mitään rajaa :D Yhteisiä puheenaiheitakin on majoneesin lisäksi ainakin, öö, ehkä kaksi. En tiedä, miten Bristolin kuusikon loppumatka on mennyt, mutta skismoja oli ilmoilla niin paljon, että hyvää en usko kuuluvan. Vähän huolettaa.

Kuvat postasin Facebookiin. Minun ja Jaakon huono kuvakarma ei valitettavasti ole vieläkään poissa. Ei me vaan osata... Möö!

Nyt pää zurraa tyhjää, koska viikko on kuitenkin ollut aikamoisen uuvuttava ja eilen päädyin sitten vielä seikkailemaan kotoisasti Bristolin yöelämään. The Stone House oli aika hirveä, mutta The Hatchet edelleen mukava ja Carling Academy varsinkin. Kunnollista musiikkia ja oikean näköisiä ihmisiä eikä mitään muovia! Woo! Ja seinällä valtaisan kokoinen Ville Valo, repesin. Päätin Academylla tyttöillä ja juoda niitä kamalia valmiita vodkajuomasekoituksia, VS (Vodka Selection) oli illan tarjousmerkki. Valikoimissa oli mielenkiintoisesti "Apple & kiwi", "Water melon" ja "Blue". Valitsin ensimmäisen ja viimeisen, joka oli vähemmän yllättäen epäilyttävin, mutta loppujen lopuksi maistui ja haisi Hubba Bubbalta. Se oli oikeasti ihan yhtä infernaalista litkua kuin miltä se kuulostaakin, ei enää minulle moista, kiitos. Ghaaaa. Dublinin Bulmers-juhlan jälkeen tuo oli kyllä karu pudotus. Kauheaa hullutusta.

Zurrauksen kunniaksi Tom pisti minut tänään katsomaan sekä Drop Dead Fredin että muutaman jakson Peep Show'ta. DDF oli yksi taas käsittämättömimmistä elokuvista koskaan, mutta aivojumiin ihan täydellinen. Tulipahan taas hihiteltyä ihan urakalla. Peep Show'hun taasen jäin koukkuun saman tien, katselin oma-aloitteisesti sitä vielä lisää. Ja lisää. Ja lisää. Ihmeellinen on internet. Voioi Mitchell & Webb.