[Previous entry: "oh my god, it's gary coleman!"] [Next entry: "matkatäpinää"]

Onneksi selvisi domainpulmat ajoissa, että sain raportoida tämän. Hurraahurraa!

Iltasuunnitelmat meni uusiksi ja oltiinkin sitten Mattin kanssa Adrianin läksiäisissä, mikä oli ihan kivaa, joskin oli vähän hölmö olo, kun en oikeasti tuntenut ketään. Koitin olla kurjistelematta, etten Adrianin kanssa enempää ehtinyt hengata. Onhan aina mese. Lähettiin sitten vikalla bussilla kohti keskustaa ja oltiin vähän hukassa, kun kaikki pubit alkoi sulkea puolenyön aikoihin ja me haluttiin käydä yksillä tuopposilla ennen höyhensaaria. Käveltiin siinä King Streetiä pitkin ja mentiin lopulta johonkin random teatteripubiin, joka oli vielä auki. Alku oli vähän blaaaa kun Matt puhui jonkun kaverinsa kanssa koulujuttuja eikä mahduttu istumaan mihinkään. Sitten jäätiin hengailemaan kaksin ja juteltiin niitä näitä kun yhtäkkiä kuka mutta kuka menikään vessaan ihan tuhannen känässä?

Tommy Two.

Matt oli ihan että nyt kyllä kiskaiset hihasta. Ja sen sitten lopulta tein (kun toisella yrityksellä onnistuinkin), vaikka vähän jännitti, kun en tiennyt, mitä jantteri oikeasti on mieltä jostain vaihtareista, jotka haluaa puhua pubissa. Reaktio: FUCKING HELL!!!

Revettiin ehkä ihan täysin, mutta ihan lieskoissahan se Tommy meistä oli. Jäi juttelemaan joksikin reiluksi puoleksi tunniksi ja ou mai gaaaaaad kun se oli ihan mahtissöpö. Antoi Mattille neuvoja ensi vuoden suhteen ja oli muutenkin aika reilu, mutta suurin osa ajasta meni siihen, että se puhui siitä, kuinka huippu minä olen. Olin vähän että nyt kuule mies vaihtuu puheenaihe, kun alkaa nolostuttaa liikaa, mutta jotenkin siihen aina palattiin. Mutta sainpahan tilaisuuden kiittää siitä maailman ihanimmasta palautelapusta, jonka silloin joitain viikkoja sitten sain. Oli kuulemma onnellinen, että uskalsi ottaa riskin ja kirjoittaa lappuun, että uskoo mulla olevan potentiaalia hyvään esseeseen, koska oli kuulemma oikeassa. Sain siis tietää arvosanani (hyvin meni) ja kävi ilmi, että Tommy tarkasti myös Jarin esseen. Hehhee.

Rohkaistuin sitten lopulta myös kysymään, että kuinka vanha Tommy on. 29. En kestä. Nyt tiedän myös, ettei Tommyn PhD ole vielä valmis ja ettei se ole britti vaan alunperin kotoisin Luxemburgista, mutta asunut Bristolissa kahdeksan vuotta (hullu humalatila toikin esiin aika jännittävän korostuksen, jota en ole ennen kuullut). Kaikkea sitä oppii. Joskin tuo ikä laukaisi taas pienehkön vanhuuskriisin, kun en ole saavuttanut mitään, mutta Tommy lohdutti, että elämä kuulemma paranee vaan tästä eteenpäin. Sitä odotellessa.

H: Cause I'll be like 25 this year, so I'll be at least 27 when I finish my masters.
T: But then you'll be the same age as me when you finish your PhD!
H: Ummm. PhD.
M: Ha!
T: What?
H: I really don't see myself doing PhD.
T: Why not? You've got the brains for it.
H: O_O

Lisäksi oli vähän avautumista aiheesta children's fantasy fiction since 1900. Selitin sitten Jarin ja minun pohdinnat aiheesta kuinka a) ihmiset valitsee moduulin kun ne luulee sen olevan helppo ja b) kuinka tietämys rajoittuu melkein yksinomaan kurssilukemistoon, mutta ei sen ulkopuolelle. Huojentavaa oli, että Tommynen oli samaa mieltä, joten en vaikuttanut ihan yltiönartulta. Käytin esimerkkinä, että Northern Lightsiin voidaan viitata loputtomasti, mutta jos mennään mihinkään suuntaan pidemmälle, ei onnistu. Tommy sitten lisäsi vain vettä myllyyn toteamalla - täysin luottamuksellisesti totta kai, haahaa - että on lukenut viimeisen kahden viikon aikana kaikenmoisia tulkintoja Northern Lightsista, joista osa on vaan täysin väärin. Kiitän, Tommy. Pelastit iltani, ehkäpä jopa viikkoni. Taas.

Ja sitten taas vaihteeksi puhuttiin vähän siitä, kuinka melkein kaikki kv-opiskelijat ja etenkin minä olen niin huippu. Minun kanssa kun ei kuulemma ikinä ole käynyt niin, että sanon jotain, jossa ei ole päätä eikä häntää vaan kaikessa on kuulemma ollut järkeä. Sitten Tommy alkoi angstailemaan opettajan auktoriteetin ongelmia, etenkin kun on nuori ja näyttää vielä nuoremmalta (mikä on täysin totta). Oli vähän sellainen hihihi olo, kun olihan tuo nyt jotain ihan käsittämätöntä kokonaisuudessaan. Pitihän sitä sitten Noorallekin tämä asia tietysti soittaa.

Lopulta Tommyn piti poistua ystävien seuraan ja me lähdettiin Mattin kanssa kohti kotejamme - pienehkön hepulin saattelemina tosin.
M: He löööööööööööööövs you.
H: Ha-ha.
Vaikka veikkaankin tuossa olleen humalabonusta ainakin vähän, on kiva tietää, että panokseni tunneilla ei oikeasti ollut Tommyllekaan yhdentekevä ja että osa siitä seminaarien toisinaan tuomasta riemusta on ollut vastavuoroistakin. Ja sain palauttaa edes pienen kohteliaisuuden toteamalla, etten olisi ikinä arvannut Tommyn olevan Luxemburgista, tai ylipäätään ei-britti. Tämän kaiken kunniaksi juhlapäivä, kaikille virtuaalikakkua kaikilla höysteillä <3

H: I take that as a compliment.
T: These aren't compliments, they're just facts.