[Previous entry: "bobby, bobby, babababababababa"] [Next entry: "kultaisin pubikohtaaminen"]

sunday, may 27, 2007
[oh my god, it's gary coleman!]

Perjantaina oli luppoaikaa, joten kävelin ympäri Lontoon Westendiä eksyen pari kertaa aika lahjakkaasti. Vaan mitäs tuosta, löysinpähän kaikkea kivaa ja ehdin silti kaiken mitä olin suunnitellutkin. Mutta sen kyllä sanon, että Convent Gardeniin meneminen, etenkin ilman rahaa, on aina ehdottoman huono idea.

Visa on kyllä infernaalinen keksintö.

Teatterissa oli taas balcony suljettu ja minut siirrettiin jälleen grand circleen. Huomasin vaihteeksi, että kannattaa olla hymyileväinen tyttö, koska palvelu oli taas normaalia parempaa. Mystistä. Ja sain jopa huippupaikan toisen rivin keskeltä \o/

Avenue Q oli kyllä niin parhautta, ettei mitään rajaa. Käsken kaikkia maailman ihmisiä, joilla on siihen pienikin mahdollisuus, mennä katsomaan sitä ihan mihin vaan. Olen tietysti täsmälleen esityksen kohderyhmää, mutta muutama kohta kyllä kolahti niin kovin, että tipahdin täysin. Tosin nauroin käytännössä koko esityksen läpi muutenkin.

Tunnarin jälkeen tulleesta avausbiisistä:
What do you do with a B.A. in English,
What is my life going to be?
Four years of college and plenty of knowledge,
Have earned me this useless degree.

Niin.
Ja ehkä It Sucks To Be Me kokonaisuudessaan puhutteli jonkun verran :D

Tykkäsin kaikista nukeista ja näyttelijöistä ihan tuhottoman paljon, mutta suosikkihahmot oli ehkä kuitenkin Nicky ja Rod. Voi voiii...

Ja miehet nukkehahmojen takana, Simon Lipkin ja Jon Robyns, olivat molemmat ihan liian ihania. Paitsi että molemmat olivat oikeastikin ilo silmälle, olivat myös niin taitavia, että meinasi pää hajota. Että ei paljon haitannut, että Simon oli myös Trekkie Monster ja toinen Nalleista ja Jon Princeton eli periaatteessa päähenkilö. Voi lääh. Noista pojista kuullaan vielä, sanokaa minun sanoneen. Ja jos ei kuulla, voitte silti sanoa minun näin sanoneen, koska silloin kyseessä on huutava vääryys.

Nalletkin olivat huippuja, jokainen tuntee tyypin. Brittiversiossa yltiösöpö karvakaksikko on vain "Bears", mutta jenkkiversiossa nimi on "Bad Idea Bears". Nepä. Tyypit, jotka ilmaantuu aina jostain puun takaa absinttidrinksujen kanssa, kehottavat ostamaan viimeisillä rahoilla sikspäkin sijaan korillisen kaljaa koska "se säästää" tai tuovat masentuneelle kaverille lahjaksi köyden. Surullista. Mutta mites se meneekään.. And you laugh because they're based on truth. Niin.

Saatoin ostaa soundtrackin. Ja pinssisetin (Logo, I Ruv U!, If you were Gay, I'd shout Hooray!, The Internet is for PORN!!!). Kuten sanottu, visa on infernaalinen keksintö.

Rakastan taas YouTubea.
+ If You Were Gay - Nicky ja Rod jenkkiversiossa. Repeilen tälle edelleen.
+ Royal Variety Performance - Toimiva medley ja Lontoon tyypit näkyvillä. It Sucks To Be kokonaisuudessaan. Rod, Nicky ja Princeton.
+ Avenue Q:n mainos - Simon treat :P
+ Fake That - Täydellisyyttä!

Ja YouTuben ulkopuolella on vielä ehkä maailman ihanin Nickyn, Rodin, Simonin ja Jonin haastattelu. Theatre247.com --> On demand. En halua tietää, kuinka monta kertaa katsoin tuon eilen illalla.



<3
Tuplaihanuutta.