[Previous entry: "vuoristorataa"] [Next entry: "kypsää ajattelua"]

friday, may 18, 2007
["Passion, you see, can be destroyed by a doctor. It cannot be created."]

Jaajaa. Taisin valehdella edellisessä entryssäni, mutta koin eilen illalliskutsuun vastaamisen tärkeämmäksi kuin bloggaamisen jostain täysin käsittämättömästä syystä. Nyt kuitenkin on aika Equus-kommenttien.

Olin näytelmän sadannessa esityksessä, mikä on aika kuulia. Kävi taas tuuri istumapaikan kanssa eli piippuhyllyn viimeiseltä riviltä ostamani halpislippu (£10) oli jostain syystä vaihdettu alemman parven takariviin, josta näki ihan uskomattoman hyvin. Vähän tunnelmaa latisti, että edessä istui taas ehkä maailman rasittavin teini, mutta toiseksi puoliajaksi siirryin sitten tyhjälle paikalle reunaan ja sain katsoa sen rauhassa ilman vääntelehtimistä, kännykän valoa, rapinaa ja kitinää. En tajua.. Vaikka näytelmässä olisi Daniel Radcliffe, niin ei se mun mielestä tarkoita sitä, että sinne pitää raahata vastentahtoisia teinejä tekemään jotain teema-analyyseja. Etenkin kun kyseessä on Equus, jonka teksti teemoineen oli äärimmäisen rankka. En mene sen enempää tässä yksityiskohtiin, mutta juonitiivistelmän lukekoon ken haluaa vaikkapa täältä. En nyt tarkoita sitä, että teinit olisivat tyhmiä eivätkä ymmärtäisi mitään, mutta ei tuollaista näytelmää saa pilata keneltäkään pakollisilla muistiinpanoilla, kyllä se sen verran keskittymistä ja heittäytymistä vaatii.

Minusta näytelmä oli kyllä nappivalinta, jos lapsitähden leimasta eroon haluaa. Ja rohkea veto kaikin puolin, sillä Alanin rooli on ihan tuhottoman haastava. Eli pisteet master Radcliffelle siitä, ettei mennyt siitä mistä aita on matalin. Toisaalta Equus oli siinä mielessä takuukamaa, että se oli jättihitti ekalla kierroksellaan 70-luvulla (Alan Strangina silloin muuten liki legendaarinen Peter Firth, fiction kakkosen käyneitä enkkiksiä saattaa kiinnostaa :P). Toivon kyllä ihan tosissani, että näyttelijöiden ja etenkin Danielin kanssa on keskusteltu nämä asiat läpi, koska en jaksa uskoa kenenkään 17-vuotiaan, jos muidenkaan, olevan kypsä käsittelemään tuota kaikkea itsekseen.

En ole tekstiä koskaan lukenut enkä muita versioita nähnyt, joten en tiedä, onko ohjaajan vika vai mistä johtuu, mutta etenkin Hesther hahmona tuntui tosi päälleliimatulta. Harmi, sillä Hestherin funktio Dysartin kannalta on olennainen. Toisaalta taas sekä Frank että Dora Strang olivat ihan mielettömän intensiivisiä tulkintoja, tempasivat mukaansa heti. Olin vähän yllättynyt siitä, kuinka vähän olin vaikuttunut Richard Griffithsistä. Ei se huono ollut, mutta jotenkin se läsnäolo ei ollut ihan sellaista, mitä Dysart olisi vaatinut. Voi tietysti olla, että oli vaan huono päivä, mene ja tiedä.. Pakollisena kommenttina on myös todettava, että se Griffithsin maha on kyllä valtaisa. Kuulin että ensi-illan jälkeen oli pitänyt ujuttaa isoimmat tähdet ikkunasta, kun takaovella olevat fanit olivat ihan hysteerisiä. En vieläkään ymmärrä, miten se onnistui Griffithsin kanssa. Ah well. Ihmeellinen on maailma.

No juu. Olin kyllä ihan tosi vaikuttunut kaikista hevosista. Ihania! Kyllä oli taas tanssijat paikallaan, kehonkäyttö oli ihan uskomatonta. Ja hevosten kunkku oli tottahan toki Nugget. En edes etukäteen tiennyt, että Will Kemp on tuossa näytelmässä ja voi kun se oli niin iiiihana. Toisaalta tämä johtuu ehkä siitä, että Will Kemp on ihana, on se sitten Gap-mainoksessa tai Van Helsingissä (olen edelleen sitä mieltä, että herra Kemp oli kyseisen kökkörainan paras asia).

Ja sitten osaan, mitä kaikki potteristit ja estrogeeniyleisö kuitenkin odottaa.
Daniel Radcliffe.
Niin.
Suurin motiivinihan mennä ylipäätään katsomaan koko Equusia oli nähdä Radcliffe lavalla, koska mielestäni se on Potterina pökkelö ja vaisu. Halusin nähdä, onko julkkisstatus mitenkään oikeutettu.

Kuulkaa tyypit, on se.
Ei se mitenkään mieltä räjäyttävän hyvä ollut, mutta ei tarvitsekaan olla, se on kuitenkin vasta 17. Nostan hattua uskalluksesta, suorituksesta, kaikesta. Kuten jo mainitsinkin, Alan on ihan tosi haastava rooli ja kyllä Daniel siitä minun mielestä täysin kunnialla selviytyi. Nostan hattua myös siitä kohutusta alastonkohtauksesta (Kassu on niiiin katkera että näin sen ja se ei, hehehehee) - moinen olisi aika tempaus kelle tahansa 17-vuotiaalle, saati tuollaisella julkkistaakalla varustetulle ihmiselle. Eikä siinä kohtauksessa vaikeinta ollut se 10 minuuttia alasti oleminen. Teki niin pahaa Alanin puolesta että oksetti. Että pointsit kotiin Daniel.

Hajotuttaa kyllä, kun ihmiset herneilee siitä alastomuudesta. On kuulemma lapsipornoa. En kestä! Jos se kohtaus oli pornoa, tai edes erotiikkaa, joudun taas olemaan Kekkonen. Pölhöt ihmiset. (Minun mielestäni näytelmän eroottisin ja myös intensiivisin kohtaus oli ensimmäisen puoliajan lopulla Alanin ja Nuggetin/Equusin välillä, Danielilla turvallisesti housut jalassa. Tästä on kahta jyrkkää mielipidettä, ne jotka eivät jaa kantaani saavat puolestani olla rauhassa sitä mieltä, että siinä oli kyse vain psyykkisesti epävakaasta ja harhaisesesta pojasta ratsastamassa suosikkihevosellaan.)

Toinen täysin käsittämätön herneilyn aihe on Danielin/Alanin tupakointi. Huono roolimalli blaablaa. Joo, no. Ymmärrän pointin roolimallista lapsille ja nuorille. Mutta olen myös sitä mieltä, että jos ei osaa omilla aivoillaan ajatella tuon vertaa, ei ole asiaa katsomaan Equusia. Lisäksi Alan tupakoi, sillä tavalla Peter Shaffer sen kirjoitti aikoinaan. Miksi sitä pitäisi lähteä muuttamaan siksi, että näyttelijä on myös Harry Potter? Sitä paitsi 17-vuotias saa täysin laillisesti polttaa tässä maassa (vielä, laki muuttuu tänä vuonna). Että syökää päänne tekopyhäilijät. En minäkään tupakoinnista tykkää, mutta teatteri on teatteria. (Ja aika kovin poskareilta näytti se sauhuttelu vielä kaiken lisäksi.)



Olin keskiviikkona ihan Daniel-hypetyksessä ja onnistuin tartuttamaan sen Suviinkin. Hahhahahaa. Nyt omani on jo onneksi vähän laantunut. Vähän. Odotamme edelleen heinäkuuta, jolloin Daniel täysi-ikäistyy emmekä ole enää niin irstaita tätejä :D