[Previous entry: "milkshakes big enough to drown a small horse in"] [Next entry: "spindelmannen tre och min vackra bristol"]

Viralliset kommenttini tämän vuoden Euroviisuista:

Minusta Suomella ei ole sinällään mitään hävettävää oman biisin tai järjestelyjen suhteen. Paras varmasti tehtiin, vaikka heti alkuun tiedettiin, ettei tilat ole riittävät, rahat loppuu kesken ja ties mitä kakkaa. Hannan biisi oli mun mielestä tylsähkö, mutta olipa siellä paljon kehnompiakin. Olen tyytyväinen, ettei Ukraina voittanut, oli niillä foliohattuja tai ei. Tuo Lordin jälkeen olisi lähinnä taannut sen, että "outoudesta" olisi tullut normi - yritystä oli havaittavissa jo tällä kierroksella ja olin vähän että haloooo. Minusta Espanjan poikabändi oli maailman typerimmän koreografiansa takia ihan huippu. Varsinaisia suosikkeja ei silleen kuitenkaan ollut, monta varsin kelvollista esitystä kuitenkin, esim. Ranska ja Bulgaria. Irlanti oli ultrakamala, ja muutama muu myös. Itse äänestin fantastisella brittiliittymälläni lupaukseni mukaisesti Suomea ja Ruotsia, vaikka olenkin sitä mieltä, ettei Worrying Kind ole Arkin biisiksi ollenkaan hyvä ja Olallakin on tyyli karannut käsistä ihan kokonaan. Olen vieläkin katkera siitä, että Heikki korvattiin Mikko Leppilammella. En kestä Krisseä edelleenkään. BBC:n selostaja oli vähän kyseenalainen, mutta repesin silti, kun Suomen edustaja [hänna phakarainen] esiteltiin. Joulupukki oli väärän näköinen ja väärässä paikassa. Apocalyptica on edelleen ihan tosi kool, ja kuten Milla jo totesi, voisi mielellään jatkaa paidattomalla linjalla vastaisuudessakin. So there.

Kisastudiostamme en suuremmin perustanut. Ihan hauskaa, mutta olin väsynyt ja kärttyinen ja tunnelma oli vähän huono. Tulipahan silti höpöteltyä jopa ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa ja syötyä kaikenmoista. Ja juotua Strongbow'ta. Kaipailin silti viime vuoden jännittäjätiimiämme ja sen hyvää henkeä, ja ehkäpä siksi intouduin YouTubettamaan vuoden 2006 semifinalisteja (...). En oikeasti halua tietää, kuinka monta kertaa popitin eilen Slovenian edustajan. Moi vaan Anzej Dezanin muisto ja kehnoin viisukäännös noin koskaan ("cause when you look at me, I'm Mr Nobody" --> "katsot mua kuin torsoa vain").

Nyt kuuntelen jo taas Mikaa ja olen fiiliksissä siitä.

Tapahtui tällä viikolla:
- Kävin Bathissa ja Cardiffissa
- Palautin esseeni ja kaikki kirjaston kirjat
- Olin Kiaran vuosikurssin taidenäyttelyn avajaisissa ja vein tytön sen kunniaksi ulos syömään
- Söin kahden päivän aikana kolmesti kakkua
- Katsoin noin 982 jaksoa Twin Peaksia
- Puhuin tosi paljon pahaa eräästä intialais-espanjalaisesta henkilöstä ja valkoisesta solmiosta, huonoa karmaa vaan ropisee
- Totesin että curryt on tosiaan kivoja ruokia chicken tikka masala on kyllä tosi hyvää, vaikka ei intialainen ruoka olekaan ja että chicken balti menee myös
- Havaitsin että olen tiedostamattani ollut Angus McBean -fani jo vuosia
- Imuroin ekaa kertaa sitten helmikuun (se toimii \o/)

Ja sit kaikkee muuta, mutta en jaksa muistaa, kun on vähän kipeytyvä olo (möh).

Keskiviikko:


Viimeinkin kävimme siellä! Näyttelyssä ja Tearoomsissa, tietty.


Bath Bun, Chocolate Persuasion & Bingley's Brownie.


Repesin.


Perjantai:




Kävin katsomassa molemmat. Ilmaiseksi.


A whole lot of Brains.






Double Deckeriä fanitamme kaikki kun se on niin parasta.


Lauantai:


Nämä oli edustettuna yhteensä seitsemän ihmisen voimin.




Iso vihreys voisi noudattaa Sepon neuvoa ja ostaa banaanin, kunhan vaan menisi pois ruudusta.


Taas yksi ihminen kenen kanssa en onnistu yhteiskuvissa. Ikinä.


Onneksi kaikki muut on aina hehkeitä.