[Previous entry: "glasgow, huonoilu ja robottikädet"] [Next entry: "anita ja kadonnut keilaus"]

sunday, apr 15, 2007
[grillatun kanan paluu]

No niin. Emmu on matkalla kohti Suomea, lomani on ohi. Kiara, Tom, Martin ja Marc ovat palanneet kämpille ja Tom ehti jo grillata kokonaisen kanan. Kyllä, paluu arkeen kertarysäyksellä.

Emmun vierailu oli huippu. Ehdittiin kaikkea kivaa kirkoista pubeihin ja puistoissa makoilusta shoppailuun (ja etenkin kukkahattujen sovitteluun), mutta ei pidetty minkään kanssa mitään kiirettä. Tosin istuttiin vähän liikaa kahvilla ja muffinssilla, mutta muuten ei ole valittamista. Paitsi ehkä siitä kuolemakrapulasta, jonka torstaiksi onnistuin kehittämään. En vaan jotenkin tahdo muistaa, että paikallinen siideri tosiaan on huomattavasti vahvempaa kuin suomalainen. Mutta jos nyt tästä eteenpäin vaikka muistaisi. No joo. Johonkin yhteen asti iltapäivällä torstaina oli kauheutta, pinkki vessapaperikin tuntui kettuilevan. Sitten päätin että elämän on voitettava ja ihan hyvinhän siinä sitten kävi.

Kauhea pettymys keskiviikkona kyllä, kun pääsin viimeinkin Reflexiin, joka on siis kasaribaariketju. Keskiviikkoisin pitäisi olla students night ja hirveästi ihmisiä. Nyt siellä oli meidän lisäksi ehkä 20, jos sitäkään. Suunnattiin silti Emmun kanssa kohti tanssilattiaa, kun tanssijalkaa vipatti valtaisasti. Päätimmepä toivoa DJ:ltä musiikkiakin.
H+E: Do you have any Bon Jovi? Please??
DJ: Yes, but I won't play it.
H+E: O_O
DJ: There are so few people here tonight. I'd rather play good music to those who are here than crap music to a packed dancefloor.
H+E: O_O
DJ: Thanks for you two for dancing, though.
H: No problem.

Yritettiin sitten toivoa Sandran Maria Magdalenaa myös, mutta siinä hetkessä kumpikaan ei tietenkään muistanut a) esittäjää b) biisin nimeä(!). Että se siitä. Jos kokemus oli meille asteen verran nuivahko, en voi edes kuvitella, mitä se oli Jarille, joka hengaili yksikseen ja tarkkaili tyhjää klubia :D

Käytiin torstaina myös katsomassa sitten se Laitakaupungin valot. Aika kokemus täällä. Eipä ollut montaa ihmistä näytöksessä, parisenkymmentä ehkä (mukaan lukien Dear Tommy, en meinannut kestää). Muutama setä takarivistä taisi tajuta elokuvan ja Kaurismäen tyylin jujun ja naureskelivat myös pitkin leffaa. Muuten hihittelyistä vastasi suomalaisten edustusdelegaatio. Lisäksi piti vähän Emmun kanssa tuulettaa tutuille ekstroille, luonnollisesti.

Löysin eilen elämäni smoothie-rakkauden. Ja itse asiassa myös smoothie-baarirakkauden. Shaken Stephen's ja mango bite rullaavat ihan kympillä, sen sanon.

Emmu toi pyytämänäni Suomen tuliaisena Day Elevenin uuden levyn, phihii! Mutta niin se taitaa olla, että olisi parempi vaan olla hankkimatta uusia levyjä ikinä. Nyt tekee mieli lisää ja lisää ja lisää. Kauhea lista ostettavia olisi (ja sitten tulee Noora ja aivopesee mut vaivihkaisesti johonkin Paolo Nutiniinkin vielä), ja kaikki maksavat 8-11 puntaa. Tuntuu halvalta, mutta eihän se oikeasti ole. Voi saasta! Mutta kyllä muutama nyt on hankittava ainakin tai en kestä.

Ostin tänään (luomu)kiwejä alennuksesta. Onnea on tämä.

Random kuveja täällä.


Clifton Suspension Bridge on tämä. Ihan kiva..


Parhautta! Uudella matkalla samaiselle sillalle muuten.


Ihanat naiset Bristolin yössä. Jalkani kuolivat korkkareihin sittemmin.


Huhtikuinen Cabot Tower mausteilla.


Onnistuneesti rajasin meidät samaan kuvaan.