[Previous entry: "oho, tunnen tyyppejä"] [Next entry: "gary-diskurssi"]
sunday, mar 18, 2007[kollektiivinen hurmoshumala]
No niin. Nyt se on koettu. St Patrick's Day täällä saarilla on vietetty - ja siitä onkin sitten kärsitty koko tämä seuraava päivä. Heh. Ja nyt sentään ollaan vaan Bristolissa, Irlannin puolelle en varmaan edes uskaltaisi :D
Aloitettiin Jarin kanssa Seamus O'Donnelsista neljän jälkeen. Postimerkin kokoisessa pubissa oli niin paljon ihmisiä, että siirryttiin suosiolla ulos nauttimaan Guinnessimme. Sinällään harmi, koska olisin halunnut tarkkailla. Ikinä en ole nähnyt tuollaista määrää äärimmäisen humalaisia ja hyväntuulisia ihmisiä puoli viideltä iltapäivällä.. Fiilis oli vähän lattea ja kaipailimme virallista St Patrick's Dayn tunnelmannostattajaamme Jussia. Lisäksi ulkona tietysti oli aika kylmä, joten päätettiin vaihtaa paikkaa tuoppien jälkeen. Suunnattiin kohti O'Neill'siä, mutta sekin oli aivan tupaten täynnä, koska televisiossa näytettiin rugbya.
Päädyttiin sitten Tescon kautta Jarin kämpille nauttimaan siideriä ja tortillasipsejä. Inka ja Patrycja liittyivät seuraan vähän myöhemmin ja lopulta seurueemme siirtyi Matthew'lla höystettynä The Appleen. Se on edelleen mun mielestä aika huippu paikka, mutta tovin jälkeen päätettiin lähteä kohti O'Neill'siä, kun Inkan ja Patrycjan kavereita oli siellä. Mikäs siinä.
Ja baccaa! Paikka oli vieläkin aivan täynnä, mutta alati kasvava seurueemme sopi sekaan silti. Paikalla oli livebändi, jonka ohjelmistoon kuului covereita tyyliin Let Me Entertain You ja It's My Life (se Bon Jovin, ei Dr Albanin esim :D), Poisonia ja Final Countdownia unohtamatta. Baarissa vallitsi hillitön kollektiivinen hurmoshumala. Kaikki vain tanssi, lauloi ja halaili toisiaan, tunsi tyyppejä tai ei. Tietysti kyseinen olotila valtasi jäyhät suomalaisetkin ja jossain vaiheessa huomasin pogoavani Europea halausringissä Mattin, Inkan ja parin tuntemattoman pojan kanssa. Bändin lopetettua DJ jatkoi vanhojen ja uudempienkin hittien soittamista ja me jatkettiin tanssilattian hyväksikäyttöä tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
Oli ihan hullun hauskaa, mutta humalatilasta kertonee paljon tosiaan se, että Jari eskorteerasi minua tanssilattialla sekä Take Thatin että viimeisenä biisinä tulleen Dirty Dancingin tunnarin aikana :D
Koska ilta oli muutenkin mennyt pitkän kaavan mukaan, piti tietty mennä grillin kautta kotiin. Chips & cheese olisi ollut huippua, jos perunat olisi olleet kunnolla kypsennettyjä. Murh! Suurta pettymystäni lievittääkseni ostin vielä meidän alakerran automaatista Snickersin. Ei aina voi ymmärtää... Patrycjan piti tulla mun luokse yöksi, mutta onneksi se taksikyydin Frenchaylle. Ei muuten, mutta en ole ollut tänään ehkä parhaimmillani. Syötiin Kiaran kanssa yhdessä brunssia keittiössä tänään ja multa meni puolet jutuista ohi, kun oli ihan hullu aivojumi. Ja on edelleen.
Aivojumin lisäksi ymmärtämistä vaikeuttaa tietty vielä tämä korva. Bändi soitti eilen tosi kovaa ja näin ollen oikea korvani on lukossa ja soi ihan tuhottomasti vieläkin. Eli sillä puolella äänet on aika lailla mutella tällä hetkellä. Jos ei mene ohi pian, pitänee mennä käymään lääkärissä kysymässä, voisiko sen poksauttaa siellä ehjäksi tai jotain. Mutta odottelen nyt huomiseen ainakin. Ketuttaa kyllä sinällään, että mulla on nykyään aina keikolla korvatulpat, jotta säästyisin tältä. Eilen en vain tiennyt olevani menossa keikalle enkä siis ollut varustautunut. Että jeejee.
On kyllä mennyt vähän ohi tämä sunnuntai. Piti tehdä esseitä, mutta kuinkas sitten kävikään.. Eilen onneksi sain Hollywood-esseeni aika hyvään jamaan eli tämän päivän huonoilu ei aiheuta ihan kauheaa paniikkia. Sen verran sain tänäänkin aikaan, että katsoin Rocky Horror Picture Show'n vähän ns. akateemisemmin silmin (ja huomasin, että muistin lopun väärin ja näin olleen esseeni perusargumentilta häviää pohja, nuu!). Kriittinen ja analysoiva katsominen on tietysti helppo tapa tuhota elokuvanautinto, mutta mikään ei kyllä voi tuhota Sweet Transvestitea. Eihän se mikään Greased Lightning ole, mutta varmasti yksi täydellisimmistä musikaalikohtauksista kautta aikojen, ja biisikin sitä paitsi ihan tuhottoman hyvä. Lisäksi Tim Curryn ääni on kieltämättä aika.. divine. Ultimate lääh.
Huomenna sitten taas kirjastoon. Ja voisi yrittää vähän kirjoittaakin. Paluu arkeen, ahkeraan opiskeluun ja terveelliseen ruokavalioon. Haa.
ps. Kuten Noora asian ilmaisi, tulenkin sitten porvarilliseen Suomeen takaisin. Että mitä tästäkin nyt sitten ajatella.
3 litraa, 5.3%, hinta vajaa 4 euroa O_O
Freesi meininki.
Aina vaan paranee.
Naapurimme ovisilmä oli pakko ikuistaa.