[Previous entry: "lontoo"] [Next entry: "oho, tunnen tyyppejä"]

thursday, mar 15, 2007
[fabio & renny & bin faaarkrekkion]

On taas koittanut vuosittaisen juhlapäivän aika: hyvää Fabion neljättäkymmenettäkahdeksatta syntymäpäivää, ihmiset! Niille kummajaisille, joiden mielestä Fabion syntymäpäivä ei ole pätevä syy juhlia, toivotan hyvää Renny Harlinin synttäriä. Rennykin täyttää 48. Kyllä se 1959 on aikamoinen laatuvuosikerta.

Olen huonoillut enkä ole raportoinut Lontoosta mitään. Olen kyllä ollut niin naatti, etten olisi juuri kyennytkään. Mutta mennäänpä pikakelauksella nyt kuitenkin..

Spamalot oli varsin viihdyttävä pläjäys (epäilikö sitä joku?), vaikka loppu läsähtikin mielestäni aika pahasti ja iso osa biiseistä oli melko kökköjä. Lisäksi Lady of the Lake ketutti minua hahmona niin paljon, etten anna sen paisuttelua anteeksi, vaikka näyttelijä olisi kuinka taitava. Mutta näyttämöversiona tämä kuitenkin oli mielestäni aika toimiva paketti ja Kuningas Arthur ehkä ihan tosi ihku ja juttuja. Tykkäsin kaikista ritareistakin kovasti. Tietysti olen laittanut käsiohjelman jonnekin Talteen, joten en voi yksittäisiä näyttelijöitä suuremmin kommentoida. Olisi kuitenkin paras löytyä ajan kanssa, se kun oli kuitenkin Michael Palinin laatima ja varsin mielenkiintoinen tapaus kaikessa Suomi-keskeisyydessään (kyllä, juuri siinä, toivoo nimimerkki Hutti Jaarvennianen & Olli Brun Executive Ski-wear).

Erityisesti Spamalotissa ilahdutti seuraavat seikat:
- Swamp Castlen legendaarinen vartijakeskustelu oli sisällytetty näytelmään kokonaisuudessaan (muutenkin paljon hyvää dialogia oli tallella)
- Voice of God oli oikeasti John Cleese <3
- I'm Not Dead Yet, You Won't Succeed ja I'm All Alone olivat oikeasti aika hyviä biisejä, samoin The Song That Goes Like This kaikessa tahallisessa juustoisuudessaan
- käsinukkepupu
- lavastus, joka oli vain kertakaikkisen mainio
- The Very Expensive Forest naurattaa ajatuksena vieläkin

Oli pakko ostaa vähän rekvisiittaakin. Nyt on hieno Fetchez la vache -paita ja I'm not dead yet -pinssi. Olisin halunnut myös kookospähkinän puolikkaat, mutta onneksi pysyi edes jollain tasolla järki matkassa.

Joop. Spamalotin lisäksi keskityttiin lähinnä nähtävyyksiin, koska Jari ei ollut ennen Lontoossa käynyt. Käveltiin ihan hulluna ympäriinsä. Ilmojen kanssa kävi kyllä ihan tuhottoman hyvä tuuri, joten kelpasi siellä kävelläkin. Tosin olin varma, että jalat vielä irtoaa. Noo. Sillä hamppidieetillä kävely ei tee yhtään huonoa. Ehdittiin onneksi vähän istuskellakin. Kahvit (ja hunaja-inkiväärijäätelö!) Towerin edustalla ja pieni pysähdys St Paulin katedraalissa lauantaina sekä kiinalainen take away -lounas Leicester Squarella sunnuntaina jäivät mieleen erityisen tervetulleina taukoina. Lontoo kolmessa päivässä on ihan idioottimainen suunnitelma ja me kyllä oikeasti yritettiin nähdä enemmän kuin olisi ollut mahdollista. Itsehän olen enemmän rauhallisen kaksi-nähtävyyttä-päivässä-linjan kannattaja.

Ette ikinä arvaa mikä.
Isoin miinuspuoli matkassa oli lauantai-ilta, jolloin lompakkoni päätti kävellä parempiin taskuihin. Lyhyestä virsi kaunis: se siis varastettiin pubissa. En tajua. Minä pidän tätä nykyä aina hysteerisen tarkkaa vahtia tavaroistani ja yleensä jätän kaiken tarpeettoman pois (tai ripottelen eri paikkoihin, esim. moneen taskuun ja niin edelleen). Ja nyt tällä kertaa kun noin kaikki on samassa paikassa ja aktiivivahti pettää hetkeksi, lompakko katoaa. Murphyn laki. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei harmita ollenkaan, totta kai harmittaa. Mutta en jaksa kyllä mitään maailmanloppua tästä tehdä, paljon pahemminkin kun olisi voinut käydä. Muutamalla puhelulla ja Millan ja äidin avulla hommat alkaa olla jo järjestyksessä. Tietysti kaiken uusimisessa on oma vaivansa ja myös kustannuksensa, mutta käsittääkseni vakuutuksen pitäisi korvata aika pitkälti kaikki.

Vakuutushommia varten piti tehdä rikosilmoitus. Siispä maanantaiaamuna suoristelin täällä Bristolissa lähimmälle asemalle tekemään sellaisen suurpiirteisen ja lisäksi sitten tein netissä yksityiskohtaisemman Metropolitanin poliisille (i.e. Scotland Yard, hoho). Tänään sain sitten Lontoosta herttaista postia:
"Dear Miss Laaksonen,
I am sorry to hear that you have been the victim of crime, which has been recorded at Paddington Division under the crime reference, shown above. [...] The crime has been investigated but to date no offender has been arrested." Liitteenä oli esite Victim Support Schemestä. Näin siis täällä. :)

Sen verran tuo episodi vei lauantaina energiaa, että vaikka siitä huumorilla ja pinnalla pitkälti selvittiinkin, ei ne tahtoneet riittää enää seuraavana päivänä, kun onnettomuuksista ja ruuhkista johtuen bussimatka takaisin Bristoliin kesti kahden ja puolen tunnin sijaan seitsemän tuntia. Siinä viidennen tunnin kohdalla ei ollut turhautusparku enää kaukana. Mutta ehjänä päästiin lopulta perille ja omaan sänkyyn nukkumaan, oi autuutta.

Uupumus tosin jatkuu edelleen. Olen mennyt aikaisin nukkumaan joka ilta tällä viikolla, mutta valitettavasti yhtä aikaiset aamut ovat hidastaneet univelan vähenemistä. Olen tehnyt siis monsteripäiviä St Mattsin kirjastolla etsien lähdemateriaalia esseisiin. Suoraa paahtoa luentoja, seminaareja ja satunnaisia taukohengailuja satunnaisten tuttujen kanssa lukuun ottamatta. Pitäisi saada ensi viikon puoliväliin mennessä ne edes jollekin mallilleen, kun Anna on tulossa silloin, enkä kuitenkaan saa mitään aikaseksi sitten. Jotenkin hajottaa etsiä juttuja kolmeen esseeseen samaan aikaan, ei pysy pää kyllä kasassa yhtään. Tekisi mieli tiputtaa yksi, mutta tunnollinen minä ei kykene. Täytyy katsoa, miten tässä käy.

Kaikesta edellä mainitusta ja vähän muustakin johtuen on stressiä ilmassa. Se sitten puolestaan näkyy ruokavaliossa, joka puolestaan näkyy - stressin lisäksi - naamassa. En kyllä ihmettele. Jarin sanoja lainatakseni, kaiken tämän jälkeen on ihme, ettei koko pää ole finni. Kaukana ei kyllä siitä olla, en nimittäin ole kukkinut tällä tapaa sitten teinivuosien. Sen kun sanotte, ettei minulla ole finniongelmaa. Ei olekaan varsinaista ja jatkuvaa. Mutta ette ole myöskään nähneet tätä. Eikä kyllä kauhean moni muukaan, sillä meikkivoiteeni on osoittautunut varsin peittäväksi tapaukseksi. Ihan hyvä niin, sen verran turhamainen olen, etten halua kulkea nuo brasiliat kaikkien nähtävillä koko aikaa. Gnaa.

Mahtavista upeinta kuvamateriaalia, woo. Tulipahan ainakin räpsittyä. En edes halua oikeasti tietää, kuinka paljon.




Turistikuvien aatelia.




Opiskelijat ostaa liput piippuhyllyltä. Tietty.




Tavattiin itse Bearsac metrossa.






Graali on ovelasti piilotettu Lontooseen.




Se on kaiverrettu tosta puusta niiq.


Iii, Ville!!1