[Previous entry: "hyvä ihmispäivä"] [Next entry: "leffa päivässä, woo"]

Käytiin eilen sitten katsomassa se The Science of Sleep. Tuota... Ihan ensimmäiseksi.

Gael García Bernal - LÄÄH!

No niin. Nyt kun se on pois systeemistä, voin keskittyä elokuvan muuhun hehkuttamiseen. Ja hehkutusta se ansaitseekin, koska se oli ehkä taas parasta pitkään aikaan millään asteikolla. Jaria lainatakseni: jokohan se olisi DVD:llä? :D
(R1 löytyy, R2 ei vielä, btw.)

Olin oikeastaan myyty heti ensimmäisistä sekunneista kun StephaneTV lävähti kankaalle. Se koko maailma - ja etenkin miten Gondry sitä käsitteli - ihan mieletöntä. I-ha-naa! Lisää tällaista ja heti! Sen miehen visuaalinen tyyli on jotain ihan käsittämätöntä (vrt. esimerkiksin Tahraton mieli ja Foo Fightersin Everlong-video). Ja se pahvi! Ja kaikki! En sitä oikein enempää pysty kuvailemaan, enkä haluakaan. Tyydyn olemaan kertakaikkisen vaikuttunut.

Kaikesta huolimatta tämä tosin on taas niitä elokuvia, joita ei kannata pakottaa ketään katsomaan. Sen verran omituinen tapaus, että siitä joko tykkää tai ei. Vaikka tällä hetkellä päähäni ei mahdukaan, että se olisi jonkun mielestä huono. Klik, klik, klik.

Okei, valehtelin. Gael García Bernal ei todellakaan ole pois systeemistä - olen myös siitä tällä hetkellä sen verran vaikuttunut. Merkillinen kaveri. Kuten Suvin kanssa tuli tuossa yksi päivä juteltua, se ei lukeudu mitenkään omiin suosikkeihini, eikä varsinkaan tule mieleen lemppareista puhuttaessa. Ja silti aina kun GGB jossain elokuvassa on, olen aivan fiiliksissä. Ihan joka kerta. Ja kyllä, tähän lasketaan myös I'm With Lucy. Ehkä asiaan vaikuttaa, että ensimmäinen GGB-elokuvani (ja varmaan monen muunkin) oli Isä Amaron rikos. Ja kun ajattelee, että CV:stä löytyy sen ja The Science of Sleepin lisäksi myös mm. Babel, ei siinä auta muu kuin fanitella. Menee mielestäni Russell Crowe -osastoon i.e. "tuolla tyypillä tuntuu olevan yhdessä silmäripsessään enemmän lahjakkuutta kuin puolilla Hollywood-näyttelijöistä yhteensä"-kategoriaan.

Eli tiivistettynä: Gael García Bernal - LÄÄH.
(Onko jollain muulla déjà vu? Hmm.)

Kävin eilen hyvän ilman kunniaksi myös populaarikulttuurinörttikävelyllä eli kiersin bongailemassa kuuluisia paikkoja. Tai ainakin ne kolme, mitkä tiesin. Kävelin There and Back Again Lanelle asti, mutta joku kehveli oli vienyt (vähemmän yllättäen) mukanaan katukyltin. Minä, pilli, [pif] ja kamera olimme kovasti pettyneitä. Muista bongauksista on kuvia tuolla extended-osiossa.

Tuota pikkukujaa etsiessäni kävelin Park Streetin ylös ja alas ja siellä oli menossa ehkä maailman tehokkain feissauskampanja. Minähän tunnetusti olen Bristolin feissaajien suosikkikohde, koska suomalaisella tavishumanistilookillani tunnun täyttävän brittien mittakaavassa sosiaalisesti tiedostavan maailmanparantajan tunnusmerkit. Vaikka totuus onkin, että mielelläni pelastaisin kaikki maailman lapset, köyhät, sairaat, asunnottomat ja sademetsät, olen itsekin yleensä sen verran rahaton, etten pysty keräyksiin mitään lahjoittamaan ja siksi yleensä käyttäydyn töykeästi ja väistelen lähestyviä feissaajia varsin tehokkaasti (kerään hyvispisteeni Big Issuen valitettavan satunnaisella ostamisella - hyvä lehti ja järkevää toimintaa). Vaan eilen en voinut. Taikasanat? Free hug! Sain siis ilmaisen halauksen ja bonuksena mukavan ja pitkän juttutuokion kerääjän kanssa. Oli aika vakuuttava poika ja olisin mielelläni osallistunutkin kampanjaan, mutta asian esti se, etten omista brittiläistä pankkitiliä. Se siitä sitten. Törmäsin vielä kolmeen saman kampanjan kerääjään, mutta ilmoitin saaneeni ilmaisen halaukseni jo, enhän tietysti halua huijata halauksia viattomilta hyväntekijöiltä. Viimeinen intoutui silti juttelemaan vielä vähäsen kaikesta huolimatta, mikä oli kivaa.

(Sain muuten ensimmäiseltä kerääjältä kehuja aksentistani. Tuli äärimmäisen hyvään väliin, sillä muutamaa minuuttia aiemmin olin ollut ihan kieli solmussa Watershedin lippuluukulla ja itsetuntoni oli muserrettu.)

Summa summarum, koska seminaarissakin meni hyvin ja Showstoppersissa oli väestökadosta huolimatta äärimmäisen kivaa (meitä oli kolme, iip), eilinen oli pääosin varsin hyvä päivä. Joskus vielä opin menemään nukkumaan ajoissa, niin vältyn niiltä huonoiltakin hetkiltä. :)

Kierroksen hedelmiä. Bristolin kulttuurielämästä voi olla montaa mieltä, mutta musta on äärimmäisen mukavaa oleskella paikassa, jossa voi bongailla Banksyja - ja vieläpä ilman suuria ponnistuksia. Phihi.



Theklan kylki koristeltuna.


Ehkä se kuuluisin paikallinen Banksy. Jos viime aikaisia kiinteistökauppoja ei lasketa.