[Previous entry: "setämme bob"] [Next entry: "tonight I'll show you how dreams are prepared"]

Tänään oli hyvä päivä kämppis-wise. Tai ehkä jopa ihmis-wise. Näin nimittäin 3/5 kämppistäni tänään, Marcin kahdestikin. Se on paljon se, koska en ole nähnyt ketään täällä kämpässä varmaan viikkoon, kuullut vain. Marcin ja Tomin kanssa tyydyimme normaaliin "heya" "heyhowareya" -vaihtoon, mutta Martinin kanssa äidyimme vallan keskustelemaan koko hissimatkan sattuessamme sinne samaan aikaan.
Hanna: Hey.
Martin: Heyhowareya. (miten ne saakin sen kuulostamaan yhdeltä äänteeltä?)
Hanna: I'm fine, and you?
(vastauksesta aiheutunut järkytys selkeästi nähtävissä Martinin naamalta)
Martin: I'm good.
Hanna: You're doing laundry?
Martin: Yeah. I hate doing laundry, I need my mom here.
Hanna: I actually quite like it, but here it's like reeeally expensive.
Martin: Yeah, it's basically three quid if you want it dry!
Hanna: A rip-off.
*bling*
*kävelyä kotiovelle, jonka Martin avaa*
Hanna: Cheers.

Tämä keskustelun syvällisyys räjäyttää tajuntani!
Ja ei, emme puhu hi-taas-ti, hissimme vain on oikeasti ihan tuhottoman nopea. Ja asuinkerroksemmekin jo viides.

Luennollakin tänään kommunikoin yhden tytön ja yhden pojan kanssa satunnaisia lauseita ja lainasin jopa sille pojalle kynää, jonka se sitten vei kokonaan. Ei sillä että haittaisi. Karkkilalaisen mainoskyniä on vielä riittämiin. Lisäksi törmäsin Angelaan, jonka kanssa höpötettiin muutama minuutti. Asdassa keskustelin monta minuuttia vanhemman miehen kanssa, jonka mielestä Bristolista ei löydä kunnollista teetä tai pubeja - tuli ihan mieleen se Fast Show'n yksi hahmo, jonka mielestä kaikki on "rubbish", tämän mielestä kaikki vaan oli "dish water". Keskustelun todistaneen myyjän mielestä olisin ansainnut mitalin, kun olin niin kärsivällinen. Ja sitten vielä kaupan pihalla joku viehättävä narkkari halusi laulaa minulle, mutta karkasin paikalta.

Suosikkini päivän kohtaamisista tapahtui kuitenkin jo aamulla lähtiessäni bussille. Mennessäni ulos alaovesta näin kauempana pojan, joka oli tulossa meidän rakennukseen. Jäin sitten pitämään ovea auki - näyttäen varmaan vähän hölmöltä, kun jouduin vaihtamaan pitokättä ja tätä tehdessä onnistuin tekemään vahingossa myös piruetin jollain ilveellä - ja sain kiitokseksi ehkä maailman kauneimman ja kiitollisimman hymyn, josta taas tulin itse ihan todella hyvälle tuulelle. Sen jälkeen toinen poika päästi minut edellään bussiin. Oma hymyni ei tosin ole läheskään yhtä hurmaava kuin sen ovipojan, mutta toivottavasti sain viestitettyä edes vähän vastaavanlaista kiitollisuutta.

En yleensäkään toki ystävällisiä tekoja välttele, mutta tästä lähtien alan tekemään niitä järjestelmällisesti heti aamusta, jos se kerran noin piristää päivää. Ei edes haitannut contemporary screen median ärsytys tai se, että olin lukenut väärät artikkelit (olisi ehkä pakko alkaa seuraamaan UWE onlinea, että olisi tietoinen muutoksista), kun oli jotenkin kiva mieli. Angelaan törmääminen tietysti vaikutti isolta osalta myös, mutta kuitenkin.

Henna piipahti kylässä, saapui perjantai-iltapäivänä ja lähti lauantai-iltana. Olin vielä kipeilyn jälijltä väsynyt (ja kipeä, hoh), mutta oli silti mukavaa. Juostiin ympäri Broadmeadin kauppoja ja urheiltiin Park Streetin Starbucksiin. Tehtiin ruokaa, käytiin Jarin kanssa pubissa ja yöpalalla hakemassa fish & chipsit ja vaihdettiin kämppisärsytyksiä. Mutta ennen kaikkea juonittiin pääsiäislomamatkaa. Saatiin ajankohta lyötyä lukkoon ja kohdekin sovittua. Ja nyt on matkaliputkin hankittu. Voi, olispa jo huhtikuu! Majoitusta ja muuta pitää vielä tosin puuhailla, joten ehkä ei sittenkään. Mutta voi, olispa jo huhtikuu ensi viikolla! :D

Mutta ennen kuin alan täpinöitsemään tuosta pääsiäisestä liikaa, niin voisinpa vaikka fiilistellä tulevaa Lontoon-reissua ja Spamalotia. Phihi. Tai muita kivoja asioita, joita olen onnistunut tähän järjestämään. Tai sitten jätän täpinöinnin vähemmälle ja keskityn kirjoittamaan esseitä, kun viimeinkin sain otettua Kathrinaan yhteyttä ja kysyttä film culturesin suorituksesta. 2500 sanan essee, ei paha mun mielestä. Presentaatiota en siis tee, mikä on kieltämättä ihan järkevää kurssin rakenteen huomioiden. Ja koska aihe kiinnostaa, kiinnostaa esseekin. Olettaen, että Kathrinan aiheet ovat mistään kotoisin. Jaksaisin uskoa, että on. Mutta niitä odotellessa sitten...

Haluaisin klubbaamaan. Tanssienergiaa olisi vaikka muille jakaa. Taidan silti tällä viikolla tyytyä Ikeaan. Voin vaikka tanssahdella täällä postimerkissäni joensuulaisten sävelten tahtiin, sillä lentoposti kuljetti lokeroomme tänään Klaus Thunder & Ukkosmaineen uuden levyn (sekä hienon postikortin!). Ja poppi raikaa.