[Previous entry: "nöyrä pyyntö"] [Next entry: "mopin kehityskaari"]

Gnaa. Olen vähän huonoillut blogin kanssa tällä viikolla. Vaan eipä ole ollut mitään suureellista postattavaakaan, joten väliäkö tuolla.

Sähköpostiin saapui eilen yliopiston taholta viesti, jossa varoitettiin yllättävistä sääolosuhteista - tai itse asiassa termi oli "severe weather", joka tässä tapauksessa tarkoittaa lunta - josta johtuen julkinen liikenne saattaa myöhästellä tavallista enemmän. Tästä huolimatta opiskelijoiden ja henkilökunnan oletettiin kuitenkin saapuvan yliopistolle normaaliin tapaan. Naureskelin viestille illalla, mutta tunnollisena ihmisenä hyppäsin tänään normaalia aikaisempaan bussiin, joka kulki vastoin normaaleja käytäntöjä täysin ajallaan ja nopeasti. Noh, sainpahan juoda rauhassa aamuteeni varahumpalla.

Kaiken kaikkiaan lunta oli kai täälläkin tullut joku viitisen senttiä, mutta en minä siitä ehtinyt nähdä kuin vähän loskaa. Ja autojen katoilla jotain epämääräisiä kasoja. Kuulemma tosin jossain päin saarta on tullut jopa huikaisevat kymmenenkin senttiä lunta paikoitellen ja koko maa on ihan sekaisin. Lentoja on peruttu, junat myöhästelleet ja sadat koulut ovat sulkeneet tilapäisesti ovensa lasten turvallisuutta silmällä pitäen. Lisää aiheesta kiinnostuneille kertoo BBC, minä en jaksa.

Tiedä sitten johtuiko säästä vai mistä, mutta Hollywood-seminaarissa meitä oli paikalla kuusi ihmistä. Kadosta johtuen tai sitten siitä huolimatta seminaarissa oli tosi mukavaa! Aika vaan loppui kesken. Olisi ollut kiva höpöttää Double Indemnitystä pidempäänkin, kun sain suunikin jopa avattua myös koko porukan kuullen enkä vain omassa pien(emmässä)ryhmässä. Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että oli tervetullut olo, kun ennen varsinaista aloitusta vieressä istunut poika kyseli kuulumisia ja puhuttiin pikaisesti yleisiä juttuja vaihto-opiskelusta. Ja koska tällä kertaa ulkomaalaista ei pidetty lievästi yksinkertaisena, ei tarvinnut edes tylyttää ketään kumoon suurella tietämykselläni. Ehkä tämä tästä vielä lähtee käyntiin...

Olen kyllä aika ylpeä siitä, että osasin sille pojalle jutella takaisinkin. Jee! Alkuviikosta jo angstailin Suville sitä, että koska en oleta kenenkään puhuvan minulle täällä, en osaa oikein reagoida, jos joku sitten sattuukin jotain sanomaan. Tyylipuhtain esimerkki tästä oli viime maanantain film cultures -luennon alussa, kun saliin saapuessani paikalla oli vain yksi ihminen (vielä varsin mukavan näköinen). Poika hymyilee minulle ystävällisesti, minä hymyilen hajamielisesti takaisin. Istun viistosti pojan taakse, poika kääntyy.
Poika: Hey. You alright?
Hanna: :) *mystinen vokaaliäänne*

Että se siitä keskustelusta. Moi osaan kommunikoida.
Ja sitten vielä ihmettelen, miksi en tutustu paikallisiin.

Tänään olisi sitten Pan's Labyrinth, kun eilen esitys oli loppuunmyyty eikä siis saatu lippuja. Samalla voin tehdä kotitehtäväni huomiseen film cultures -seminaariin, tehtävänä oli siis käydä elokuvissa ja tehdä havaintoja. Lisää näitä! Olisin voinut tehdä tehtävän toki jo sunnuntaina Babelista, mutta en muistanut lukea kysymyksiä etukäteen ja jälkeenpäin olin vähän liian mykistynyt alkaakseni miettimään mitään teatteritilaa, mainoksia tai aulan sisustusta. Tänään voisikin mennä siis suht hyvissä ajoin ja tehdä tilatarkkailut jo ennen leffaa, koska vaarana on, että olen sen jälkeen taas liian mykistynyt tehdäkseni mitään järkevää.

Ennen leffaa voisi myös roudata muutaman säkillisen roskia keittiöstä ulos. Tällä viikolla jo salaa siivosin tuon meidän käytävän flaijereista, tupakantumpeista ja muista roskista ja tungin keittiön roskat jätesäkkiin. Olen Hanna the Garbage Fairy. Voisin samalla ekskursiolla ottaa selville, mitä kaikkea tässä talossa on mahdollista kierrättää. Epäilen kovasti kämppisteni intoa lähteä mukaan kierrätysprojektiin, mutta voisinpahan potentiaalisesti itse edes saada lasin, metallin ja pullot oikeisiin paikkoihin \o/

ps. Huolimatta korkeasta rasvapitoisuudesta, ostin eilen kunnianosoituksena Wallacelle Wensleydale-juustoa. Ehkä huippua! En ole vielä uskaltanut maistaa. Kauhea pettymys jos se onkin pahaa. Samalla reissulla Lähi-Tescostani löytyi myös rahkaa kohtuulliseen hintaan. Se vaati vain vähän kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta juustohyllyä penkoessa. Kyllä, juusto. Sillä rahkahan on "soft cheese", kaikkihan sen tietää. Mutta voi sitä onnea, kun iltapalaksi sitä eilen söin. Phihi. Hyvä pitää kiinni vähän vanhoistakin ruokatottumuksista, paikallinen ruokakulttuuri kun on alkanut viedä turhan tehokkaasti mennessään. Tänäänkin nautin lounaaksi light cokista ja manteli-vadelmahillo-kirsikka-valkosuklaa flapjackin, kun oli vähän kiire ennen Showstoppersia o_O Pelottavinta siinä on, että se jopa riitti ihan mainiosti eikä vieläkään ole nälkä. Siltikin voisin ehkä alkaa askarrella eväät mukaani myös torstaisin.