[Previous entry: "pohjoismaat pakettihintaan"] [Next entry: ""you may know by my size that I have a kind of alacrity in sinking""]

Tänään oli koulun puolesta ihan mahtava päivä. Ensinnäkin pääsin aivoilemaan Hollywood-seminaarissa, tosin vain kahden pojan kuullen, mutta kuitenkin. Pienryhmäkeskustelumme aiheena film noir (mitä siitä ikinä mieleen tuli). Pojat, etenkin vieressäni istunut James(?), suhtautuivat minuun varsin lempeän alentuvasti, mitä osasin kyllä odottaa.
Hanna: I think it's quite distressed form of cinema, and..
Poika 1: ... Yes. It's about stressed individual psyche.
Hanna: o_O Anyway...
[...]
Hanna: I also keep thinking about the anti-hero, that...
Poika 1: Wtf?
Poika 2: You mean the anti-hero male protagonist?
Hanna: Exactly.
Poika 1: Wtf?
Poika 2: True. I think it's a very important theme in film noir.
Hanna: *kiitollinen katse*
Poika 1: Good. Let's write it down.

Vaan sittenpä aloin pohtimaan antisankarin yhteyttä Sam Spade -tyyppiseen etsivähahmoon ja pojat menivät aika hiljaisiksi.
Poika 2: Have you by any chance done film noir before?
Hanna: Not really, no.
Pojat: O_O
Hanna: But I have to admit that one of my teachers in Finland knows a thing or two about roman noir.
Pojat: Ahhhh.
Hanna: But as I was saying...

Sitten tylyttelin ihan kynpillä siinä. Siinä vaiheessa kun aloin selostamaan, mitkä film noir -klassikot perustuvat Cainin teksteihin (ja ettei niissä ole välttis mitään etsivää hei), poika ykkösen pää melkein räjähti. Kirjoitti se sitten lopulta sanomiseni ylös, koska "might come in handy". No aijaa. Parasta tässä nimittäin oli se, etten sanonut kerrassaan mitään, mitä ei olisi sanottu myös lukutehtävänä olleessa artikkelissa. Jonka poika ykkönen oli käynyt läpi ihan alleviivaustussin kanssa.

Seminaarista suuntasin sitten kohti Glendsiden kampusta ja ensimmäistä kertaani Showstoppersissa. Vähän jänskätti, mutta turhaan. Ihanaa! Ihan mahtavaa! Meitä oli paikalla vain kuusi, mutta onneksi vieressäni oli vahva altto, joka osasi biisit (minä en ollut niitä aiemmin kuullutkaan), niin sain tukea heikoissa kohdissa. Laulettiin ensin Blow, Gabriel, Blow musikaalista Anything Goes, jota seurasi For Now Avenue Q:sta. Loppuun muun ryhmän toiveesta vielä The Avenue Q Theme, joka oli aika huippu. Tunnin jälkeen ryhmän vetäjä Ian sanoi vaan, että toivottavasti tulen uudestaan. Totta hitossa menen takaisin. Maltan tuskin odottaa.

(Tosin For Now'n sovitus oli ihan hullun korkea. Altto lauleli jossain viivaston ylärajoilla. Teki mieli laulaa tenoria, mutta en kehdannut. Toivottavasti ei aina näin.)

Blow, Gabriel, Blow'ssa viitattiin muutama kerta Gabrielin torveen. Tästä johtuen meinasin hajota hihittelyyni matkalla takaisin Fishpondsille, kun päässä alkoi yhtäkkiä soimaan Sinulle on postia -leffasta tuttu "the HORN, the HORN"-kohta, jota saatettiin Millan kanssa joululomalla kelailla edes takaisin ihan huvin vuoksi. Joskus Greg Kinnear on parhautta.

Päivän mahtavuutta laski vähän se, että minua muistettiin typerillä uhkauksilla tv-lupavirastosta. Alkuraivostuksen jälkeen päätin, että ihan sama. Tulkoon vaan tarkastamaan koska vaan, mulla ei kuitenkaan ole mitään televisiolähetyksiä vastaanottavaa vempelettä täällä. Möh. Angstailin tätä ja grillattua kanaa iskälle Skypen välityksellä tänään. On tämä tekniikka ihmeellistä. Muisteltiin iskän kanssa sitä, miten aina kielikurssilla soitin iskälle puhelinkopista ja ilmoitin kopin puhelinnumeron. Iskä sitten soitti mulle sinne koppiin takaisin halvalla ulkomaanpuhelusopimuksellaan. Ja nyt kälätettiin 35 minuuttia kotoa käsin ja vieläpä ilmaiseksi. Ei oikein mahdu päähän tämä. Tänään siis musikaalien lisäksi huomattavan in on myös Skype :)

Päiviäni piristää rappukäytävätaiteilija. Nämä on oikeasti musta tosi ihania. <3